TEE SE ITSE-LAHJA HÄNELLE JOLLA ON JO KAIKKEA

maanantai 11. joulukuuta 2017


Aiheeseen millään lailla liittymättä on vain pakko todeta, että tämä pimeän aika on kaikinpuolin ärsyttävää. Kevään valoisia kelejä odottelen enemmän kuin paljon. Valokuvien ottaminen on työlästä, jopa mahdotonta ellei käytä salamaa ja sitähän minä en tykkää käyttää. Murisen ja ärisen kun haluaisin päästä kameran kanssa työskentelemään mutta viikonloppunakaan ei tuo valo tunnu riittävän vaikka kuinka kyttäisi kelloa, että milloin on valoisin aika vuorokaudesta.
No se siitä aiheesta. Kiitos ja anteeksi.

************************************

Mutta mennään ainakin vielä kerran itse tehtyihin joululahjoihin. Naisille tulee tehtyä monenmoista pienellä vaivalla, mutta isät ja papat ovat tässä asiassa tyystin unohtuneet. Vuosi sitten bongattu idea jäi muhimaan mieleen ja onneksi muistin sen hyvissä ajoin. 

Touhupajassani on valmistunut seuraavanlaisia lahjoja jotka ovat kääriytyneet miespuolisten sukulaisten lahjakääröihin. 


Tuunasin parkkikiekkoja. Koska mistään en enää löytänyt "puhtaita" parkkikiekkoja, ilman tekstiä, oli pakko ostaa valmiita kiekkoja ja tehdä hieman isompi työ, jotta saan mieluisan lopputuloksen. 
Hioin kiekosta lakkapintaa hieman pois ja kaapin syövereistä löydetyillä maaleilla sain kiekkoon ihan uuden, entistä hienomman ilmeen. 




Maalin kuivuttua Ikean koristeteippiä kylkeen, Dymolla hauskoja tekstejä loppusilaukseksi ja valmista tuli. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja näitä on kiva antaa lahjaksi. Jokainen autoilija tarvii ainakin joskus parkkikiekkoa ja onhan se mukava käyttää itselle tuunattua kiekkoa kuin niitä hieman virallisempia, muovikiekkoja. 
Näiden teko oli niin nopeaa ja helppoa, että vieläkin ehtii näitä lahjakääröön tehdä jos idea tuntuu itselle sopivalta. 

Miltä siellä alkaa jouluvalmistelut näyttämään?



AINUTKERTAINEN KOKEMUS JOLLAISTA EI KOSKAAN ENÄÄ KOE

lauantai 9. joulukuuta 2017



"Musta tulee isona prinsessa tai ainakin miss Suomi" "jaa mutta mustapa tulee Spiderman tai sit rekkakuski". 

Lapsena haaveet olivat tuota luokkaa. Siinä missä tytöt katselivat telkkarista prinsessaohjelmia samalla haaveillen prinsessana olosta, pojat useimmiten halusivat lähteä isänsä tai ukkinsa jalanjäljille tai olla sankareita. 

Meitä aikuisiahan joskus noi lasten haaveet tahtovat naurattaa, mutta onko meidän haaveet yhtään sen realistisempia?
Aikuisena sitä haaveillaan lottovoitosta, jep sehän on helppoa kuin heinän teko. "Sit kun minä voitan lotossa, pelastan puolimaailmaa, adoptoin ainakin viisi afrikkalaista ja rakennan Afrikkaan toimivia kyliä". 
Itsenäisyyspäivänä katselemme kaihoisana linnanjulia ja mietimme leikkisän puolitosissamme, että eipä sitä kutsua tänäkään vuonna tullut. Millaisen uroteon sitä tekisi, jotta tuonne pääsisi Saulia ja Jenniä kättelemään? 
Eli kyllä me aikuisetkin osataan haaveilla mahdottomista. 

Entä jos pääsisitkin sitä Saulia kättelemään?


Tasavallan presidentti puolisoineen kiersivät Suomea, päättäen kierroksensa Ouluun. Lauantaina 2.12 heidän aikataulunsa oli melkoisen minuuttipeliä mikäli lehdessä olleeseen ohjelmaesitteeseen oli uskomista. Aikataulu alkoi aamuvarhain, kestäen pitkälle iltaan saakka. 

Muutama viikko ennen kyseistä päivää opettajalta tuli Wilma-viestiä jossa kerrottiin, että 500 oululaista nelosluokkalaista on kutsuttu presidentin juhliin Oulun kaupungin teatterille, halukkaat lähtijät saivat ilmoittautua opettajalle ja opettaja arpoo mukaan lähtijät. Meidän Pipunahan oli heti valmis juhlimaan, onni ettei jo tuossa vaiheessa kiskaissut juhlamekkoaan päälle.
Niipä me laitoimme opelle viestin ja jäimme jännittämään, että osuuko arpaonni Pipunan kohdalle. Halukkaita lähtijöitä oli niin vähän, että jokainen pääsi mukaan. 

Tästä alkoi ahkera harjoittelu. Harjoiteltiin kättelyä, harjoiteltiin käytöstapoja sekä opeteltiin kaikki Suomen presidentit ulkoa. 
Kun nämä oli opeteltu, alettiin etsimään kissojen ja koirien kera juhlakenkiä. Helppo nakki, voisi luulla, eipäs ollutkaan. Puoli Oulua kierrettiin kenkien perässä, huudeltiin niitä facebookin kirpparisivuilta ja eioota saatiin joka paikasta. Siinä oli äiti-ihmisellä jo hikikarpalaoita muuallakin kuin kainalossa. 
Se mitä äiti ei hoksaa, saattaa isi hoksata. Pisteet siis isille. Prisma ja isi pelasti tilanteen. Hopeaglitteriä kiiltelevät ballerinat löytyivät viimetipassa Prismasta ja sopivat kuin nenä päähän lapsen mekkoon. 

Niin tuli lauantaiaamu, kello soi ennen  kukkoa ja alkoi ahkera kampauksen vääntö. Kuviakin oli tarkoitus ottaa mutta huolimattakkin aikaisesta herätyksestä kiirehän siinä tuli. Ei siinä hötäkässä kuvia ehditty ottaa. Vesiputousletti kruunattuna kiharoilla pysyi kosteasta ilmasta huolimatta. Kaulaan pujotettiin mekkoon sopiva hopeinen kaulakoru sekä kynnet olivat lakattu glitterillä. Kyllä oli niin upea lapsonen valmiina juhliin, että siinä kalpeni moni aikuinenkin rinnalla. 

On ainutekertaista päästä tuollaisiin juhliin mistä moni vain haaveilee. Eihän ne oikeita Itsenäisyypäivän juhlia voita mutta harva on päässyt samoihin kemuihin tasavallan presidentin kanssa. 

Päivällä lapsi kotiutui juhlista todellakin väsyneenä. Oli turha kysellä millaista juhlissa oli ja valmiiksi ladattu kamera päätyi takaisin kameralaukkuun saamatta yhtäkään kuvaa muistikortilleen. 

Pettymys oli suuri kun Saulin kanssa ei oltukaan päästy kättelemään eikä kukaan ollut kysellyt presidenttien nimiä. Lapsen mielestä harjoittelu oli ollut turhaa. Koitin tsempata lasta, ettei se todellakaan turhaa ollut, osaatpa ainakin nyt ne presidentit luetella ulkoa järjestyksessä. Minulta se ei onnistuisi. 

Hieman tietenkin olin lapsen puolesta suruissani, sillä hänestä huokui valtava pettymys mutta onneksi lapset ovat lyhytvihaisia ja koko juhlat ovat jo pelkkä  muisto vain. 

Mutta eihän Pipuna ollut perheemme ainoa joka pääsi mukaan presidentin juhliin. Mieheni oli osallisena illalla pidetyissä juhlissa jonne oli kutsuttu toista tuhatta juhlijaa ja melkein saman verran esiintyjiä. Ohjelma esitettiin suorana televisiosta mutta kukas sen unohti kokonaan? No minä tietetenkin.
  Mieheni toki oli tuolla tapahtumassa työnsä puolesta mutta paikalla hän silti oli ja minä olin kotona, tasan ei siis mene nallekarkit. 

************************************

Mutta nyt meillä on vuosi aikaa tehdä jokin hieno saavutus jonka avulla pääsisimme vuoden päästä pidettäviin juhliin. Kuka siellä sitten isännöikään, se selviää kevään mittaan. 

Haaveiletko sinä pääsystä linnanjuhliin?



UPEA SUOMI

keskiviikko 6. joulukuuta 2017


Oikein lämpöisen ihanaa Itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset. Suuret kiitokset sotaveteraaneillemme, jotka ovat meille tämän juhlapäivän mahdollistaneet. 
Rakas, edesmennyt pappani oli myöskin sotaveteraani. Hän ei raskaan kokemuksensa vuoksi koskaan tottunut talon yli menneiden Hornettien harjoituslentoihin, vaan katsoi niitä aina suru silmissään. 
Kiitos siis rakkaalle papalleni ja kaikille muille Heille jotka läpi kävivät sodan puolustaen upeaa kotisuomeamme.  

Meillä palaa pimeän aikaan paljon kynttilöitä mutta tänään niillä on erityinen merkitys. 

SUOMI


- THEME BY ECLAIR DESIGNS -