KESÄN LEMPIVAATE

sunnuntai 13. elokuuta 2017



Muoti muuttuu sellaisella vauhdilla, ettei sen perässä aina pysy. On kapeaa lahetta, leveää lahetta, lierihattua, ei hattua ollenkaan, hihat pitää olla 3/4 tai jotain siltä väliltä. Joka tapauksessa muoti tuntuu kierätävän kehää ja sama muoti palaa aina uudelleen katukuvaan. 

Jossain vaiheessa vannoin ikuisesti pillifarkkujen nimeen. Leveitä lahkeita ei mun kaapissa enää nähdä. Kunnes...


...Culottes housut tulivat katukuvaan. 
Viime kesänä törmäsin näihin ihanuuksiin jossain blogissa, en kuollaksenikaan vain muista missä. Ihastuin kerta heitolla mutta loppukesästä noita oli enää turha metsästellä. 

Talven aikana olin jo unohtanut moiset culottekset. Alkukesän Tampereen reissu muutti kesäni tyystin. 
Vastaan tuli culottekset jos toisetkin. Siltä seisomalta sanoin Tuijalle, että tuollaiset minä haluan. Tuijahan oli heti samalla aaltopituudella ja totesi että no sellaisethan me sinulle sitten etsitään. 
No toden totta ne olikin etsinnäissä. Joka paikassa saatiin eioota. Kaikki oli siis myyty kesäkuun alkuun mennessä.

Eräs ihana myyjä totesi eioon jälkeen "käyppä katsomassa Vero Modasta, siellä niitä oli ainakin viikko sitten". 
Ei muuta kuin nokka kohti Vero Modaa, puoli juoksua sinne. Epätoivoissani aloimme käymään kaikki housurekit läpi ja niinhän me löysimme minulle etsimäni housut. 
Mikä mahtava fiilis oli hypätä kotia menevään junaan kun kerrankin löysin jotain mitä etsin. 


Housut Vero Moda
Toppi Gina Tricot
Korvikset Lindex
Sandaalit o.i.s

Housut ovat olleet koko kesän kovalla käytöllä ja olen tykännyt niistä erityisen paljon. Ihanaa kun vaate on löysä, eikä kiristä joka kohtaa. Pienessä tuulessa leveät lahkeet hulmuavat ihanasti. Voisinko nyt siis vannoa ikuiseen culottes onneen vai liekö tuo kannattaa?

En tiedä sopiiko lyhyt, leveälahkeinen housumalli näin lyhyelle ihmiselle mutta ihan sama, tykkään näistä silti. Olenkin selaillut verkkokauppoja siinä toivossa, että löytäisin kaappiini toiset ihanuudet. 

Voisitko kuvitella pukeutuvasi leveälahkeisiin housuihin, vai oletko vannoutunut pillihousu fani?

MEITÄHÄN ON NELJÄ!

torstai 10. elokuuta 2017




Pari vuotta sitten hankitut uudet ruokapöydäntuolit ovat olleet jokaiselle mieluisat. Sormenjälkiä ja tahrojahan niihin jää kuin ihmeen kaupalla mutta onneksi niistä saa tahrat helposti myös pois. 

Ainoa miinuspuoli tuoleissa on ollut niiden tilan vienti. Jalakset menevät kohtalaisen leveälle ja niimpä tuolinjalat kopisevat jatkuvasti toisiinsa. No leveät jalakset tai ei niin ollaan tässä pari vuotta tuupittu toisiamme kyynärpäillä ruokaillessa, se jos mikä on hieman aiheuttanut mielipahaa itse kukasessakin.

Aikani tuota tuppimista jaksoin katsella kunnes oivalsin, että HEI! meitähän on vain neljä, ei kuusi. Miksi meillä pitäisi arkena olla kuusi tuolia pöydän ympärillä? 

Eipä aikaakaan kun keräsin kaksi tuolia pois pöydän äärestä ja siirsin ne vaatekomeroon. Nyt on pöydässä väljää kuin saharassa konsanaan, eipä sillä että saharassa olisin koskaan käynyt. 
Tuuppiminen loppui siihen ja jokainen on siitä lähtien saanut syödä kaikessa rauhassa saamatta kaverin kyynärpäästä. 




ÄLÄ USKO TUIJAA, TUIJA SUA HUIJAA

keskiviikko 9. elokuuta 2017


Jos meidän pihassa on tänä kesänä maalattu aitaa niin on täällä tehty muutakin.

Kesäkuun alkupäivinä olin pihaa haravoimassa ja siivoilemassa, mies puuhaili pihalla omiaan. Haravoidessani mietin, että jotain voisi tuolle etupihan pienelle viheralueelle tehdä. Hieman varoen kysäisin mieheltäni, että mitäs jos tänä kesänä otettaisiin pois etupihan havukasvit kun ne ovat jo hieman villiintyneet. 



Tiesin, että mieheni ei tykännyt niistä yhtään joten oletinkin, että hän ei vastustaisi ajatusta ollenkaan. 
Nuo havuthan olivat istutettaessa kauniita mutta enhän minä ensi kertalaisena puutarhurina voinut tietää, että niistä kasvaisi tuollainen valtava havupehko, suorastaan ruma siis. Ainoa plussa tuossa oli se, että se antoi näköestettä etupihallemme. No mutta mille me tarvittiin sitä näköestettä? Ei millekään. 

Hyvä, että olin saanut kunnolla lausetta loppuun kun mies oli jo lähestulkoon lapio kourassa sääntäämässä etupihalle. Arveli varmaan mies rukka, että jos ei heti ala lapio heilumaan niin ehdin vielä perua ajatukseni. Totesin vain, että onhan tässä koko kesä aikaa, ei ole ihan pakko heti aloitella. 

Olin lähdössä luistelemaan joten keskustelu jäi aloitusasteelle vielä mutta totesin luistelukaverilleni, että saas nähdä mitä tästä vielä tulee. 

No eihän se mies kauempaa aikaillut vaan kun tulin luistelemasta kotiin, oli hommat täydessä käynnissä. 




Lapion varressa oli mieheni lisäksi myös naapurin tuttava, hän nosteli vuorimännyt peräkärryynsä ja aikoi pelastaa ne mökillensä. Pidä hyvänäsi, minä en niitä kaipaa. 
Tuijat sen sijaan olivat niin hyvässä kunnossa, että ne halusin takapihalle mallattavaksi. Josko niille jostain paikka löytyisi. 
Siitä alkoikin parin päivän mittainen mittelö, minä vastaan tuija. 
Kun lanttu ei leikkaa, siitä kärsii koko akka. Kuka käskee tehdä pihatöitä shortseissa? 
Voin kertoa, että olin yltä päältä naarmuiden peitossa. Reidet olivat kuin kissatappelun jäljiltä ja käsivarret olivat melkeinpä samaa luokkaa. Kaksi päivää pyörittelin tuijia lyhyillä lahkeilla ja hihoilla ja viimeisenä päivänä älysin, että tätä mittelöä en voita ilman pitkiä lahkeita. 
Tuijat löysivät paikkansa takapihalta aidan läheisyydestä. Niitä olen nyt kesän kastellut, että ne lähtisivät kunnolla juurtumaan. 
Mutta meikä voitti siis sen ottelun tuijan kanssa, vaikka alkuun vaikutti epätoivoiselta. 


Pitkään piha näytti tältä.
En halunnut pitää kiirettä vaan ajan kanssa miettiä, että millaisen haluaisin uudesta penkistäni. No en ainakaan samanlaista viidakkoa millainen se vanha oli. 
Pikkuhiljaa ajatus lähti muodostumaan ja kasvi kasvilta aloin työskentelemään uuden penkin kimpussa. Latelin kiviä, poistin kiviä. Olin niin kauan kivien kimpussa, että niiden asetelma miellytti. 

Nyt penkki näyttää tältä ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Kunhan kaikki vain juurtuisivat ja lähtisivät kasvamaan niin tuosta onkin sitten iloa useaksi vuodeksi. 




Penkkiin istutettiin:
Koriste riippahernepuu
Kaksi Pionia
Kivikkokasveja
Karpaattienkelloja
Kuunliljaa
Ja toi pelargonia nyt vain tulla tupsahti tuohon loppu kesästä. 




Muutos on valtava ja tykätään tuosta todella paljon. Naapurikin kehui ohimennessä pihamme uutta ilmettä aidanmaalauksineen ja uusine kukkapenkkeineen. Ihanaa kun joku muukin huomaa suuren työmme, se ei siis mennyt hukkaan. 
Mitä tykkäät muutoksestamme?
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -