keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

RELAA VÄHÄN MUTSI

Joskus sisustusvimmoissani unohdan, että täällä asuu muitakin kuin minä. Tai ainakin siltä joskus jopa itsestänikin tuntuu. 

Pitääkö kodin olla ihan tip top, näyttää siltä kuin siellä ei edes asuttaisi tai siltä niinkuin se odottaisi vastaanottamaan vähintäänkin presidentin tasoisen arvovieraan. 

Itse rakastan yltiöpäisesti siistiä kotia mutta en sentäs hysterian partaalla kävele siivousrätti kourassa pyyhkimässä joka ikistä pölyhiukkasta mitä kotoamme löytyy. Minusta siisti koti on siisti koti eikä se tarkoita sitä ettei kodissa saisi asua ja elää vapaasti mutta tarviiko elää kuin pellossa? Yleissiisteys kun pysyy hyvällä mallilla niin harvemmin tarvii mitään 12 tunnin megasiivoustalkoita. 

Huomasin vain taas, että siisteysvimmani heitti häränpyllyä. Piipahdin pihatöideni lomassa kurkkaamaan neidin leikkimökkiin ja olin lentää selälleni. Aina ennen niin siisti ja viihtyisä leikkimökki oli kuin Isis hyökkäyksen jäljiltä. Olin purskahtaa itkuun nähdessäni leikkimökin hävityksen kauhistuksen mutta samalla koitin muistutella itselleni, että tämähän on leikkimökki, täällä kuuluukin saada leikkiä. 


Siivoilin pahimpia heinäkäsoja ja paperisilppuja mökistä pois, koittaen samalla vetää vähän henkeä. 

Leikkimökistä on tänä kesänä tullut keppihevosten talli eli leikin muoto on tyysti muuttunut edellis kesistä. No hyvä asiahan tässä on se, että leikkimökki on edelleen erittäin säännöllisellä käytöllä. 


Relaa siis hyvä nainen, ei tämä elämä nyt niin vakavaa ole ja kodissa saa näkyä välillä muunkin perheen asumisen jäljet. 

Koitan muistaa myös saman säännön kun piipahdan lasten huoneissa, niissä ei ole pakko olla ihan viimeisen päälle upeaa kuin sisustuslehdissä, vai pitääkö? 




maanantai 19. kesäkuuta 2017

MORO

No nyt se on takanapäin. Nimittäin Tampereen reissuni. Sinne jäi Tuija sekä mahtavan kesäinen Tampere.

Sain siis kutsun blogiystävältäni Satulinnan Tuijalta tulla Tampereelle kylään. Näimme Tuijan kanssa ihan ensimmäistä kertaa mutta toistemme blogeja olemme seuranneet jo todella pitkään sekä viesteilleet tuon tuostakin.

Perjantaina hyppäsin junaan ja olin Tampereella ilta yhdeksältä. Siitä alkoi huikean ihana kahden päivän mittainen seikkailu. Viikonloppuun kuului uusia tuttavuuksia, ruokaa, juomaa, nähtävyyksiä, kokemuksia, naurua ja puheen sorinaa, upea kesäinen kaupunki sekä hurja mönkkäriajelu. 

Yövyin Tuijan luona. Hänen mielestään heillä yöpyminen ei varmastikaan korvannut hotelliyötä mutta itse olin täysin eri mieltä monestakin syystä.  Nautimme ihanaa aamupalaa terassilla aamuauringon paistaessa lämpimästi, illalla herkuttelimme kuohuvalla etuterassilla, edelleen auringon helliessä meitä, voiko siis mikään hienoinkaan hotelli päihittää tuota? Ei voi, ainakaan minun mielestäni, jokainenhan saa olla muuta mieltä. 

Lauantaina heti aamupalan jälkeen suuntasimme Tampereen keskustaan. Tuija oli järkännyt ihanat blogitreffit kolmen muun upean bloggaajan kanssa joiden blogeja seuraamme puolin ja toisin.
Treffipaikaksi oli valikoitunut upealla maisemalla varustettu Torni hotellin ylimmän kerroksen MORO skybar.



Upea, isolla terassilla varustettu MORO skybar tarjosi todellakin upean maiseman, kivoja oleskeluryhmiä, herkullista perunarieskapizzaa ja maailman parasta mutta samalla myös kalleinta mansikkamargaritaa. 

Hieman ehkä jännitin muiden bloggaajien tapaamista mutta aivan suotta. Kaikkien kanssa tuli niin mahtavasti juttuun, kuin oltaisiin tunnettu pitkäänkin. Juttua riitti ja välillä huumori oli kohtalaisen vauhdikastakin. Miten voikin olla, että kun toisilleen vieraat ihmiset tapaavat niin heti synkkaa niin hyvin?





Drinkit nautittuamme jatkoimme matkaa. Ihastelimme kesäistä Tamperetta, nappailimme välillä kuvia ja päädyimme lopulta syömään. 


Viikonloppuun mahtuikin herkutteluja monen moista, kävimme kahviloissa, ravintoloissa, jätskillä ja drinkeillä. 

Välillä tuntui, että pitäisikö minun ihan nipistää itseäni, sillä oli vaikea uskoa, että kaikki tuo mukavuus oli todellakin totta. Minä, maailman tylsin kotihiiri joka ei koskaan käy missään muualla kuin töissä ja tallilla on lähtenyt maailmalle ja vieläpä ihan yksin, ilman perhettä, ilman ketään. Olen mielettömän ylpeä itsestäni. 

Ihanaa nähdä reissuilla muutakin kuin kaupungin keskustan, ohikiitävine autoineen, puolijuoksua kiirehtivine ihmisineen. Ihan keskustantuntumassa oli upea Tallipiha jossa hörppäilimme leivoskahvit. 
Muita hieman nauratti kun totesin että "hei, täällä on joku pannu". Heti sitä oltiin kaksimielisesti ajattelemassa mutta onneksi Tuija korjasi tilanteen ja huomasi mitä todellisuudessa tarkoitin. Minäkö muka kaksimielisesti ajattelemaan, pois se minusta. Onneksi tuota pannua ei ollut vielä Aki Palsanmäki ehtinyt huutaa eteenpäin. 

Ihanaa kun keskustassa on paljon myös vehreyttä, luontoa ja vesistöjä. Olen ennenkin todennut mutta totean edelleen, Suomi on kesäisin erittäin kaunis maa. 
Jossain vaiheessa totesin, että aivan kuin olisin ulkomailla niin paljon ihasteltavaa Tampere minulle tarjosi. 


Muiden lähtiessä ajelemaan kohti kotia, me piipahdimme Tuijan kanssa vielä Pyynikille. Ostimme iltapalalle Pyynikin kuuluisia munkkeja, kävimme ihastelemassa tornista avautuvaa maisemaa ja laskeuduimme alas ihan portaita pitkin. 

Kotimatkalla poikkesimme Tuijan perheen mökille joka oli järven rannalla. Sellaisen mökin, sellaisella paikalla minäkin perheelleni haluaisin. Lähellä kotia, luonnon rauha ja mielettömät maisemat. 
Päivän yksi kohokohdista oli huisan hauska mönkkäriajelu jonka minulle tarjosi Tuijan tytär. Kyllä siinä oli molemmilla hymy korvissa, niin minulla kuin S.kin. 

Lauantai-ilta vierähti jutustellen ja kuoharista nauttien. Päivän kävely teki tehtävänsä ja pian molemmista makuuhuoneista kuului tasaista tuhinaa kun kaksi prinessa Ruususta nukahti pään kohdatessa tyynyliinan. 

Sunnuntaina ehdimme vielä kaupungille ja Tampereen kauppoja koluamaan. Suuren suuria ostoksia ei tullut tehtyä mutta löysin sen mitä kovasti toivoin löytävänikin, siitä ehkäpä toisella kertaa. 

Mitä reissusta jäi mieleen? Mieletön kokonaisuus, upeita naisia, keskusteluja, kokemuksia, rentoa oloa ja hyvää mieltä. Jossain vaiheessa koin haikeutta, oliko tämä kaikki todellakin totta, onko tämä nyt ohi? Nyt reissu on muisto mielessäni sekä valokuvissa joita tulikin otettua paljon. 




Suosittelen ihan jokaiselle tekemään jotain yhtä mukavaa, yhtä suunnittelematonta skeä yhtä unohtumatonta. 

Kiitos tästä kokemuksesta Tuija, Satu, Taina sekä Tuula, kiitos myös Tampere. 

torstai 15. kesäkuuta 2017

HYVÄSTI LÄTTÄNÄT HIUKSET


Lättänät hiukset, minullako? Kuka niin kehtaa väittää? No minähän se kehtaan ja voin, sillä hiukseni nuolevat niin päätä myöden, että ne on lättänääkin lättänemmät, kun geelillä päänahkaan kiinni valettu. 
Vaikka kuinka takuttaisin hiustyveäni, käyttäisin tarrarullia, tekisin siis vaikka ja mitä niin siinä ne aina vain roikkuu päätä myöden. Latvat onkin sitten taas eri juttu, ne on kuin toisen ihmisen päästä lainattu. Latvat on karheat, luonnontaipuisat, helposti huonokuntoisilta näyttävät vaikka kuinka leikkauttaisin niitä säännöllisesti ja käyttäisin kaiken maailman öljyt ja laadukkaat shamppoot niin latvani ovat kuin Rölli Peikolla. 

Ystäväni kautta törmäsin vempaimeen joka lievästi liioiteltuna muutti elämäni, ainakin hiusten suhteen. 
Testasin laitetta ystävältäni ja sen jälkeen alkoikin olin ihan myyty. Ystäväni sai lähes tulkoon kerjätä laitettaan takaisin. 



Tiny Volumizer on minikokoinen kreppirauta jolla voi toki vaikka krepata koko hiukset pienelle kiharalle mutta lähinnä se on tarkoitettu tyviraudaksi jolla saadaan hiustyveen volyymia. 

Selasin Gigantin, Verkkokaupan, Prisman ja vaikka mitkä kaikki muutkin verkkokaupat läpi mutta mistään en moista masinaa löytänyt. 
Kuin sattumankaupalla huomasin kyseisen laitteen Ideaparkin kampaamokaupassa, Hairlekiinissa. Sama laite joka ystävällänikin oli, mutta hän oli tilannut kyseisen vekottimen Villikiharan verkkokaupasta.
Nappasin heti laitteen itselleni ja ei kun kotia tyveä kohottelemaan. 


Jos et halua, että pieni kihara näkyy muille niin nosta ohut kerros hiuksia päältä pois ja "kreppaa" alempi kerros. Hiuksista saa niin hurjan volyymiset kuin itse haluat, itselleni riittää ihan yhden kerroksen kreppaus. Sillä saan riittävän tyvikohotuksen. 
Ainoa miinuspuoli tuolla tietenkin on se, että tottahan toki kuuma rauta polttaa hiuksia ja siitähän minä en tykkää ollenkaan. Nyt täytyykin puntaroida kumpi on tärkeämpi. 
Lopputulos ei ehkä välity kuvista niin hyvin mutta ero omaan silmään on hurja. 




Helppoa ja nopeaa.