KUIN OIS SEIPÄÄN NIELLYT

torstai 31. heinäkuuta 2014

Joskus olen kuullut sanonnan henkilöstä joka ei iloisuudellaan hehku "kuin olisi seipään niellyt". Liekö tuo sanonta yleinen muuallakin Suomessa vai tuleeko se pohjoisesta? 
Nykyään hyödynnetään mielellään kaikkea vanhaa ja kaikki vanha tuntuukin olevan IN. Toki pitää siis itsekin olla "muodikas" ja tehdä vanhasta uutta tai jotain vastaavaa. Sukulaisten maatilalta löytyi vielä kasapäin heinäseipäitä joita en enää nykyään käytetä samaan tarkoitukseen kuin esimerkiksi silloin kun minä olin lapsi. Lapsena niihin tosiaan laitettiin heinää, nyt niistä tehdään yhtä jos toista. Saamattomuuttani nuo seipäät ovat venyneet naapurin "silmän iloksi" alkukesän sievässä nipussa. Yhtenä iltana reipastuin ja raahasin ne terassille ja kaivoin sahan esille. Siinä sitä sahattiin ja porattiin ja purettiin ja taas vähän sahattiin ja porattiin ja lopuksi naurettiin vedet silmissä. Lopputulos näytti tältä. 


Että semmoiset tikkaat. Tarkoituksella ne on vinot joka suuntaan mutta lopputulos ei silti ihan ollut se mitä olin mielessäni ajatellut.  Silti ne saa kelvata. Ne on yhteistuumin rakkaudella kyhätty (miksiköhän tuo rakkauskin tähän hommaan piti sotkea?) ja ne on ihan meidän näköiset. 




Jotta ne ei ihan näyttäisi niin köpöiltä niin kähvelsin Pipunan leikkimökiltä tuon "mökki"-kyltin ja sainkin neidiltä heti kommenttia tekosestani. Tarkoitus olisi ostaa siihen "tervetuloa"-kyltti kunhan oikeanlainen tulee vastaan.



Paremmalta noi tikkaat näyttää tuota valkoista terassinaitaa vasten, siitä ne ehkä erottuukin paremmin.


Vielä olisi yhdet seipäät odottamassa tekijäänsä. Noista olisi aikomus tehdä heti reilusti leveämmät, muutamalla askelmalla varustetut tikkaat leikkimökin seinustalle. Kiipeämistä ne ei kestä ja se onkin kerrottu jo lapsille vaikkei ne vielä edes ole valmiit. 


Ensimmäiset seipäät sain muutama kesä sitten ja ne onkin palvellut meitä talvea/kesää. Ne kyllä vinksottaa myöskin sinne tänne mutta ne edelleenkin kkuvastaa tekijäänsä.  Talvella niissä roikkuu lyhty. 

Nurmi voi olla aidan toisella puolella vihreämpää

Aiheutamme varmasti ihanan naapurini kanssa kummastusta muissa naapureissa. Nuokumme kesäisin väliaidalla (olemme paritalonaapureita) ihastelemassa toistemme istutuksia. Kummalla nurmi vihertää paremmin, kumman puoliso on leikannut sen viimeksi, kenellä on kauneimmat kukat ja kenen pensaassa on enemmän kukkia (matoja). Tänä keväänä olen ollut todella saamaton enkä ole kylvänyt niin minkäänlaista kukansiementä kun yleensä pihallani kukkii jos jonkin moisia ihanuuksia. Tosin taas naapurini on siementänyt penkkiään urakalla ja voi jestas mitä väriloistoa se juuri tällä viikolla pukkaakaan kun he ovat lomareissulla. Hahaaa saan siis ihastella sittenkin kauniita kukkia vaikka ne eivät olekaan aidan paremmalla puolella. 



Ensi keväänä en siis missaa siemennystalkoita, se jos mikä on varma. 
Ihanaa viikonloppua. 

KESÄ LÖYTÖJÄ ALESTA

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Olen pyrkinyt tekemään järkeviä aleostoja, mutta mikä sitten on järkevää ja mikä ei. Todennäköisesti suurin osa ostoksista on vain "tuo mun on pakko saada" ostoksia. Osa ostoksista aina nousee ylitse muiden ostosten ja niitä toisia vain tulee käytettyä enemmän. Näin on käynyt tälläkin kertaa mutta "osasyyllinen" on tietenkin helle jolloin ei ihan kaikkia ole voinut pitää ellei sitten halua olla olla hiki kainalossa alta minuutin. Yksi suosikki ylitse muiden on näillä ilmoilla olleet Seppälästä löydetyt pellavashortsit. Niitä olen pitänyt koko ajan, välillä pessyt ja silittänyt ne heti takaisin jalkaan. 



Ehkä ne melkein meinaa olla liian lyhyet mutta näille ilmoille ne on juuri sopivat. Seppälästä mukaan lähti myös YLLÄTYS YLLÄTYS huivi. Tosi kivan värinen ja sopivan paksuinen, eipä sitä vielä ole paljoa käytetty sillä nämä kelit minusta on ihan liian kuumat huivin käytölle. No onneksi sitä ehtii syksyllä käyttää mielin määrin. 
Shortsien kaveriksi olen ihan vain valinnut perus valkoisen topin mutta toki asiallisempaakin puseroa olen niiden kanssa käyttänyt. 


Ai minäkö osaisin joskus käyttäytyä kuin aikuset, sitä saa odotella. 


Helsingin Espritin liikkeestä löysin paljon etsimäni nahkaisen vyön eikä tuolle enää kovasti alen jälkeen hintaa jäänyt. Kivan napakka ja tuntuu laadukkaalta hintaansa nähen. 



Vyön kanssa samaan aikaan löysin Espritiltä kivan perus puseron joka on hieman siistimpi. Noi shortsit ja pusero sopii kivasti yhteen ja tätä kokonaisuutta olenkin innolla käyttänyt sen valkoisen topin rinnalla. 


Niin, ja mitäs tuli aikaisemmin todettua? Ikuinen teinikö? 


Napakoiden shortsien huono puoli on se, että ne rypistyy liian helpolla etuosasta mutta silitysrauta pelastaa paljon. 
Nämä ostokset: shortsit, pusero, vyö ja huivi, näihin olen ollut erittäin tyytyväinen ja jokainen on lähtenyt mukaan alennuksesta. 

Mikä on sinun paras aleostoksesi?

HEMMOTTELUA HELTEEN KESKELLÄ

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Helle hellii ja iho käy kovilla, toiset palaa auringossa ja toiset saa ihanan rusketuksen. Muistetaanko hoitaa siinä sivussa koville joutuvaa ihoa? 
Itse olen ahkera kuorimaan ja rasvaamaan kroppaa sekä kasvoja. Teen sen säännöllisen epäsäännöllisesti. Moni mieltää ihon hoidon nurin kurin "en kyllä kuori ihoani, ettei vaivalla saatu rusketus haalistu". No näinhän se ei ole vaan…
Ihon kuoriminen, olipa kyse kasvojen alueen tai koko kropan kuorinnasta, poistaa "kuollutta" ihosolukkoa. Kuorinta kiihdyttää aineenvaihduntaa sekä solutoimintaa, tämä taas auttaa niinsanottuun appelsiini-ihoon eli parantaa ja tasoittaa ihon pintakerrosta. Ihoa kuorimalla kosteusvoiteet imeytyvät ihoon paremmin. Ja mites se nyt vaikuttikaan siihen rusketukseen? Kuorimalla säännöllisesti kuolleen ihosolukon pois, rusketus tarttuu helpommin ja tasaisemmin eli rusketuksesta tulee kauniimpi. Eli kuorimalla ei poista jo olemassa olevaa rusketusta vaan auttaa saamaan kauniimman rusketuksen. 
Tulikohan nyt sekava selitys lyhykäisyydessään. Nämä tiedot olen saanut käymällä kauneus ja hyvinvointi koulutuksissa sekä varmistin asian vielä ihanalta naapuriltani joka siis edelleenkin on kosmetologi/kampaaja. 


Ihoa olisi hyvä kuoria viikottain mutta kukapa jaksaa ja muistaa olla noin ahkera? No en minä ainakaan vaikka aika useasti ihoani hoidankin. 
Olihan noita puteleita kaappiini kertynyt ja voin rehellisesti luvata, että kaikkia noita vuorollaan käytän. Mietin, että mikähän on noussut suosikiksini vai onko sellaista edes. 


Aah kyllä se on kauan ollut jo tämä merileväsarjan kuorinta sekä tähän sarjaan kuuluva vartalovoide. Tuoksu tässä sarjassa on huumaavan ihana, mutta mieto. Sarjan vartalovoide imeytyy ihoon salaman nopeasti ja iho tuntuu ja tuoksuu käytön jälkeen niin ihanalta. 


Uusi suosikkini löytyi samalta firmalta (LR health & Beauty systems) viime kesänä. Aloe vera ja verigreippi ihonkuorinta. Tämä kuorintavoide sisältää edellistä voidetta isompia "kruppusia", tekeekö se tuotteesta tehokkaamman? Enpäs osaa sanoa. Rakastan verigreippiä muutenkin niin mikäpäs sitä herkkua on ihoonkin levitellä. Tässä myös tuoksu on ihanan raikas. 


Tän putelin ostin kesällä Helsingistä, itse asiassa vahingossa. Kun ei lue kunnolla mitä purkki sisältää, luulee ostavansa vartalovoidetta ja hotellissa yllättyykin aikalailla sisällöstä. Olen kuitenkin tuotteesta tykännyt ja sitäkin on tullut käytettyä. 


Kasvot kuorin täysin kasvoille tarkoitetulla kuorinta-aineella. Vartolon kuorinta-aineessa yleensä ainesosat eivät ole välttämättä kasvojen herkälle iholle sopivia, siksi kannattaakin ostaa kasvoille kokonaan oma puteli. 

Vaikka oma ihoni ei olekaan erityisen kuiva vaan kohtuullisen tyytyväinen, silti kosteutan sitä tehokkaasti kuorinnan jälkeen. 


Kosteuttajiakin on tullut rohmuttua aika kasa, mutta monen vuoden suosikkina meidän perheessä on jo ollut ihana… 


Aloe Vera. Jokaiselle aloe vera on varmasti jollain lailla tuttu ja meille se tuli kuvioihin ystävän kautta kun perheessä "taisteltiin" lasten atoppista ihoa vastaan. Kun mikään ei auttanut niin päätimme kokeilla Aloe Veraa, hups hei, se auttoi. Tää suihkepullo on helppo näin laiskalle rasvaajalle kuin minä olen. Purnukka sisältää 83% aloe veraa joten on helppouden lisäksi myös tehokas kosteuttaja ja auttaa niin moneen muuhunkin vaivaan. 


Samalla kun ostin greippikuorinnan, piti siihen rinnalle ostaa saman sarjan vartalovoiteen ja voi tätä greippimäistä tuoksua. Ihanan nopeaa tuo voide imeytyy iholle ja jättää miellyttävän tuoksun, haisematta silti liikaa. 


Ja yllätys, taas aloe veraa. Hah tylsän samanlaista purnukkaa on kaapit täynnä, eikä nämä vihreän/valkoiset purnukat todellakaan tähän lopu. No kun jonkin asian on hyväksi havainnut niin mitäpäs sitä muuksi muuttamaan. 

No tarkoitus ei ole mainostaa yhden firman tuotteita, vaan kertoa oma näkemykseni ihon hoidosta mutta kun meiltä ei muitakaan purnukoita löydy niin noilla on nyt pärjättävä myös kuvissakin. 
Tulipas megapitkä postaus, jos joku jaksoi lukea loppuun saakka niin sit ei menny kirjoitus ihan harakoille. 
Onko muita säännöllisen kuorinnan harrastajia? 

MAAN KORVESSA KULKEVI LAPSOSEN TIE

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Perheen "vauva", Pipuna aloittaa koulun eli menee ensimmäiselle luokalle ja täällä Oulussa ainakin koulut alkavat jo elokuun alkupäivinä. Miksi näin? Elokuuhan on vielä ihan mieletön lomakuukausi ja lapset kyllä ehtivät luokissansa istua pitkän talven. "No näillä mennään" toteaa pomo töissä silloin tällöin, ja nyt totean saman itse. 
Jostain syystä ihoni nousee kananlihalle joka kerta kun ajattelen neidin koulun aloitusta ja olen purskahtaa itkuun pelkästä ajatuksesta. 


Tämä tunne ei siis johdu siitä, etten haluaisi katkaista napanuoraani vaan tunne tulee ehkäpä siitä, että neiti on paljon huolettomampi kuin esikoinen. Tunne johtuu siitä, että tytsy oli alkukesästä jäädä auton alle ja tilanteen pelasti kuskin nopea väistöliike ojaan. Tätä oloa ei helpota se, että itse katsoin tätä painajaista pihaltani kun ensimmäistä kertaa lupasin tyttären lähtevän lähipuistoon itsekseen. Tottahan toki kertasimme tien ylitykset moneen kertaan, ne säännöt unohtuivat alta minuutissa. Se tuska mikä valtaa kun näet omin silmin lapsen menevän tielle samalla kun auto tulee reilua ylinopeutta lasta kohden, on sanoin kuvaamaton. Suojelusenkeli oli Pipunan mukana mutta onko se matkassa joka kerta? 


Neiti on siis melkoinen taivaanrannanmaalari, huoleton koheltaja, melkoinen saparosaara. 

Suurten päätösten edessä


Jotta syksy menisi kaikkien osalta mukavasti ja lapsikin selviäisi koulutieltään elossa, oli pistettävä suunnitelmat uusiksi. Aamut pelastaa mieheni hullunkuriset työvuorot. Hän on lähes aina aamut kotona ja iltapainotteisesti töissä. Pohdin pitkään lomppakkoni sietokykyä tehdä lyhennettyä työaikaa. Tiukkaahan tässä tulee olemaan mutta jotta me molemmat neidit selviäisimme syksystä, päätin kipittää kiltisti pomoni luokse. Ilokseni saan aloittaa syyskuussa tekemään lyhyempiä työpäiviä. Menen aamusta varhain töihin ja pääsen kotiin jo hyvissä ajoin ja näin ehdin lasta vastaan koululle. IHANAA. 

Yksinäinen keinu sateessa odottelee keinujaansa.
Helpotuksen tunne on valtava mutta silti itkettää kun ajattelen, että molemmat pienokaiseni ovat jo koululaisia. Saako luvan itkasta pienet haikeuden kyyneleet? Minäkö itkupilli? No todellakin. 
Onneksi puoliso on lomalla koulujen alkaessa ja saattelee ekaluokkalaisen kouluun. Pelkäänpä, että tuo päivä menee minulla töissä ihan höpöksi. Mutta jos olisin kouluun saattelija, niin olisin yksi niistä ulvovista äideistä joita lapset joutuvat häpeämään. 
Meidän iskä on rohkea, se selviää tuosta aamusta leikiten (tai sitten ei). Kun äiti on tälläinen märyiikkojen puheenjohtaja, miss itkupilli niin siinä vaaditaan puolisolta paljon. Mieheni on perheen tukipilari, hänen avullaan tämä perhe porskuttelee eteenpäin vaikka äiti välistä kyynelehtiikin. 


Aloitellaanko teidän perheessä eskaria, koulua tai hoitoa? Tuoko syksy perheelle uudet tuulet? Olisi kiva kuulla muiden tuntemuksia kun perheen arki muuttuu tai muuttui joskus aikoinaan. 

Kuten kuvasta näkyy, on helteen keskellä välillä myös saatu rankkasateitakin.
Koska aika juoksee vauhdilla niin joskus ollaan myös tämän edessä… 
Onnea vastavalmistuneelle
No jos ei nyt vielä mentäis asioiden edelle vaan keskitytään tähän hetkeen. 
Ihanaa viikonloppua. Täällä nautitaan vapaista ekan työviikon jälkeen. 
ps. tämä oli ehkä vaikein postaus ikinä, itkettää niin kamalasti, plaah miksi sitä onkaan niin herkkä

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie 
Vaan ihana enkeli kotihin vie. 
Niin pitkä on matka, ei kotia näy, 
Vaan ihana enkeli vierellä käy. 
Vaan ihana enkeli vierellä käy. 

On pimeä korpi ja kivinen tie. 
Ja usein se käytävä liukaskin lie. 
Oi pianhan lapsonen langeta vois, 
Jos käsi ei enkelin kädessä ois. 
Jos käsi ei enkelin kädessä ois. 

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie 
Vaan ihana enkeli kotihin vie. 
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakse vois 
Sun kättäsi enkelin kädestä pois. 
Sun kättäsi enkelin kädestä pois.

HERKUTTELEMASSA

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kesän ensitreffeillä oman murun kanssa :)
Lapset menivät mummulaan yökylään huomisten työvuorojen vuoksi ja ehkä hieman anopille seuraksikin puolison ollessa reissuhommissa. Lapsilla kuulosti olleen todella kiva päivä uimisten, jätsiherkutteluiden ja muiden kivojen puuhasteluiden jälkeen. 
Hieman varoen esitin toiveen lähteä kahdestaan kaupunkiin syömään taikka leffaan. Edellisestä kerrasta olla kahdestaan olikin taas kulunut hieman aikaa. Ilokseni siippa perui menonsa, vaihtoi luistimet shortseihin ja vei onnellisen vaimonsa helteiseen keskustaan. 


Piipahdimme urheiluliikkeet läpi etsien epätoivoissaan minulle juoksushortseja mutta eheipäs sellaisia olekaan enää myynnissä tai sitten ne on sitä koko luokkaa, että ne joko pyörii jalassa tai niihin ei mahdu kuin toinen pakaranpuolikas pöh. Sinne jäi shortsit pienempi peppuisille juoksijoille. 


Torinrannassa pysähdyimme Makasiineille kuuntelemaan live-musaa muutaman kappaleen ajaksi ja tervehtimään tuttuja. Huh heu hellettä, sanon minä. Niin pientä vaatetta ei ole edes keksitty missä ei hiki virtaisi. 

Paljon olemme kuulleet kehuja burgeri paikasta jossa burgerit tehdään alusta saakka itse. Kauppuri 5 löytyy ihan Oulun keskustasta, on sisätiloiltaan näköjään aika pikkuinen ja erikoisesti sisustettu, menut olivat aika hauskoja eikä niistä ensikertailainen juurikaan mitään ymmärtänyt. Se tuli selväksi, että herkullisia burgereita sieltä saa ja jonotkin tuonne olivat kohtalaisen pitkät. Annoksesta todellakin tuli kylläiseksi ja mikä parasta ei hinnatkaan olleet kiskurihintoja. 


Oma annokseni oli nimeltään "kolme pientä possua" ja lisukkeeksi otin salaatin hintaan 2€ (siis se lisukesalaatti). Kuvittelin salaatin olevan kaksi kuivannutta kaalta ristissä vettyneellä tomaatilla mutta kuten kuvasta näkyy niin kyllä tuossa salaattia on kahdelle eurolle. Nam. 


Mieheni annos, "teurastaja" lisukkeena itsetehdyt ranskikset sekä kurkkumajoneesi. Törkeän hyviä ranskiksia enpä voi muuta sanoa. Samalla kun ahmin annostani, katselin naapuripöydässä syövän salaattiannosta, "oi ei, tollasen tilaan ensi kerralla". Eli ensi kertakin siis on tulossa, jep jep. 

Nyt on maha täynnä ja mukava mieli. Meillä oli kiva ilta, kiitos siitä anopille <3

PARAS PAIKKA MAAILMASSA

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

On oma koti. Sitä laitetaan ja sisustetaan, remontoidaan, siellä ollaan ja nautitaan, sinne tullaan aina uudestaan ja uudestaan, siellä on vain niin hyvä olla. 

Meillä koti kasvaa kesäisin useamman kymmenen neliötä kun saadaan terassi kesäkuntoon. Viime loppu kesästä tuo terassi kasvoi reilusti suuremmaksi ja siitä suurennoksesta pääsimme nauttimaan vasta tänä kesänä. Sitä on petsattu ja puunattu, sinne on laitettu kalusteita ja nostettu niitä välillä pois. Mitä tänne sopisi ja mikä ei toimikaan sateen alla? Terassille paistaa ihanasti iltapäivästä tosi pitkälle yöhön saakka. 


Terassi on kesäisin ehdottomasti juuri se paikka missä voisin viettää kaiken aikani, se oli sitä jo silloin ennen laajennusta ja nyt laajennuksen jälkeen tykkään siitä vieläkin enemmän. Siellä juon ilolla aamu ja iltateet, kirjoittelen blogia ja vietän aikaa auringosta ja ystävistä tai perheestä nauttien. 


Tuon talvella tilaamani pöydän josta jo kerran kirjoittelinkin postauksen, raahasin nyt sisältä ulos ja voi kuinka se onkaan kiva tuolla uudella terassilla. 


"Vanhan" terassin puolelle on ollut tarkoitus ostaa polyrottinkinen sohva mutta onpas ne vain peijakas sentään kalliita vielä alennuksessakin eli se on vielä ostamatta. Sohvasta tai paremminkin sohvattomuudesta huolimatta viihdyn pihallani niin paljon kuin se on ajallisesti mahdollista. 


Voi kun kesä ei loppuisi milloinkaan. 

HAILUODON RANNASSA

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Tai niin kuin meidän Pipuna sanoo "Hairuodon lannassa". 
Sain eräältä naapuriltani kivan vinkin kerätä perhe, eväät ja uimavehkeet auton kyytiin ja tehdä retki Hailuotoon. Päätimme siis toteuttaa tuon vinkin ja lähdimme lauantaina kakkujen teon lomassa ajelemaan kohti Oulunsaloa ja siitä Varjakkaan. Hailuoto on saari Perämerellä joten sinne ei ihan kokonaan autolla pääsekään vaan osan matkaa täytyy mennä lautalla. Katsoimme lautta-aikataulut ja lähdimme hellefiiliksellä matkaan. Ensimmäiseen lauttaan emme mahtuneet mutta äkkiähän se puolen tunnin odottelu meni valokuvia räpsiessä. 



Lautalle etusijalla ovat saaren asukkaat tottakai ja sen jälkeen kyytiin pääsee muitakin matkustajia. 



Pitihän kuvia räpsiä myös näistä tuulivoimaloista jotka ovat muutaman vuoden sisällä yleistyneet ja niitä näkeekin vähän siellä sun täällä. Meillä nuita kutsutaan "Sillanpään" voimaloiksi, en muista mistä tuokin juttu lähti aikoinaan. 





"Koskahan se lautta oikein saapuu, me haluttais jo uimaan"?


No sieltähän se tulikin ja vihdoin pääsimme myös mekin kyytiin. Itse lauttamatka oli jo pienenlainen seikkailu. Lauttamatka on muutes ilmainen ja siinä vierähti noin 15-20minuuttia eli perillä ollaan aika pian. 


Missäs se Hairuodon lanta häämöttää? 
Lauttamatkan jälkeen saimme ajaa jonkin tovin, että olimme saaren päässä hiekkarannalla. Matkan varrella näimme Hailuodon kylän joka oli kuin mikä tahansa kylä, siellä oli pikku putiikkeja, kirpputoreja ja käsityökauppoja, noissa olisi ollut myös mukava piipahtaa mutta ehkäpä ensi kerralla. Nyt piitsille ja uimaan. 




Katseltavaa ja kummasteltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. 



Vihdoinkin se hiekkarantakin jo näkyy. Viltit esille ja eikun… 


uimaan. Vaikka piipahdimmekin tuolla ehkä hieman liian kiireellä niin meillä oli kyllä todella mukava seikkailu ja toivon pääseväni tuonne tänäkesänä vielä uudestaan ihan ajan kanssa. 
Oman tienoon juttuja kannattee siis tarkastella enemmänkin ja nyt meidän perhe kyllä toteutti sanonnan "mennä merta edemmäs kalaan tai paremminkin uimaan". Jälleen kerran suosittelen lämpimästi, käy ihmeessä Hailuodossa. 


- THEME BY ECLAIR DESIGNS -