VUODEN 2015 ASUKUVAT- HITTI VAI HUTI

torstai 31. joulukuuta 2015

Hui, niin se vain vuosi vetelee viimeisiä tuntejaan. Sinne se taas hurahti sellaisella vauhdilla, että heikompia hirvittää.
Vuoteen mahtui niin hyviä hetkiä kuin surullisiakin hetkiä, jotka voisin suosiolla pyyhkiä pois koko muistoistani. No niistä ei sen enempää. 

Keräsin kuvakansiosta vuoden aikana julkaistut asukuvat. Olipas niitä kuitekin yllättävän paljon kertynyt vaikka asukuvien ottaminen onkin aina yhdenlainen haaste kun innokkaita kuvaajia ei ole meidän talossa käsi ojossa jonoksi saakka. Suurin osa asuista on niitä todella mieluisia, lempivaatteita/kokonaisuuksia mitä tuleekin käytettyä ahkeraan. Harvemmin sitä tuleekaan kuvattua sellaista kokonaisuutta jossa en tunne oloani kotoisaksi. 
Tässäpä enempiä lätisemättä vuoden 2015 asut. 





Nämä asut oli viime talvelta sekä kevättalvelta kun alkoi jo tarkenemaan bleiserillä sekä boncholla. Tennarit ja farkkuyhdistelmä on ollut tämän vuoden käytetyin kokonaisuus. 



Graffitikuva otettiin helmikuussa kun piipahdin blogiystävän luona Jyväskylässä. 
Silta kuva kuvattiin yhdessä Karlan kanssa. Kuvassa olleet housut ostin Jyväskylän reissultani. 


Pipunan mielestä ostamani kevättakki muistutti liiaksikin lääkärintakkia. Hetken jo kaduin ostostani mutta suotta, sillä tuo takki on ollut tämän vuoden paras ostos. Sitä on tullut pidettyä joka paikassa ja yhdisteltyä moneen erilaiseen asuun. 




Jossain vaiheessa tulikin jo ikävä korkkareita ja kesäbleiseriä ja niitä pitikin testailla omaksi iloksi. 



Kevään odottelua ylemmässä kuvassa. Ja alemmassa ollaankin jo tultu Turkin Sidestä. 






Mekoista on moneksi ja mukaan mahtuu yksi haalarikin. Alin kuva on terveiset Helsingistä jossa käveltiin niin paljon, että muistoksi käteen tai paremminkin jalkoihin jäi valtavat rakot. 



Loppukesän aurinko ja viimeisimpiä kauniita hetkiä. Itse olin näihin kuviin enemmän kuin tyytyväinen (kiitos siipan) mutta jostain syystä näistä tuli suurimman osan mielestä täysi floppi. Muutaman päivän aikana lukijoita tällä asukuvapostauksella oli noin 5000, kommenttien määrä oli valtava ja suurin osa kommentoijista haukkui joko minut, asuni tai koko blogini hyvin syvälle suohon. No se siitä, siihen ei palata enää. 




Sitten oltiinkin taas jo syksyssä. Kaapista esille on kaivettu syysvaatteet  ja kengät. Edelleenkin keväällä ostettu valkoinen takki on se jota päällä on nähty eniten. Haikeana pesin sen loppu syksystä kaappiin odottamaan ensi kevättä ja uusia käyttöjä. 
Porraskuvasta saan jälleen kiittää Karlaa. Viitta on löytö Helsingin reissulta. 


Loppusyksystä kaapista esiin kaivettiin pitkäaikainen luottotakki Lindexiltä. Tuo villakangastakki on palvellut jo niin monta talvea, etten edes muista kauanko se minulla on ollut, eikä siitä ole tarkoitus luopua vieläkään. 


Vuoden viimeinen asukuva otettiin muutama viikko sitten kun lähdin ystäväni kanssa brunssi-treffeille. Jalkaani kiskaisin ihanat kangashousut, jotka tuntuvat lähestulokoon collegehousuilta. 

Koitin valita noista kuvista suosikkikuvani mutta en osaa päättä mistä tykkäisin eniten tai vähiten. Musta Espritin haalari on yksi mieluisimmista sekä Noomin trikoomekko kuva jossa istun pyörän selässä, mutta moni muukin kuva on onnistunut kuvaushaasteista huolimatta. 

Kiitos kaikille lukijoille ihanasta vuodesta, kommenteista sekä postausvinkeistä. 

Oikein ihanaa Uutta Vuotta 2016 kaikille. 
Toivottavasti jaksatte pysyä mukana vielä tulevanakin vuonna. 
-Nanni-

SÄIHKYSILMÄT JA PUSUHUULET

tiistai 29. joulukuuta 2015


Ripsiväri Max Factor. Huulipuna MakeUpStore. Meikinpohjustus Lumene.
Täällä ilmoittautuu melkoisen erikoinen nainen jos kosmetiikka asioita tarkastellaan. Kaappini ei tursua purkkia ja purnukkaa erilaisia kasvovoiteita, monta erilaista puhdistusvaahtoa jne en siis hamstraile ylimääräisiä tuotteita kaappeihini odottelemaan tulevia käyttöjä. Saatikka, että ostaisin uutta tuotetta ja jättäisin "vanhan" käyttämättä uuden saapuessa taloon. Ehei, purkit ja purnukat käytetään loppuun saakka ja vasta sen jälkeen hommataan uusi. Ainoa mitä olen hamstraillut kaappiin odottelemaan on ollut ripsiväri ja senkin olen ostanut vain jos se on jostain alennuksesta löytynyt.  

Joulukuun alussa oli tarvetta yhdelle jos toisellekin loppuneelle tuotteelle. Ensin loppui ripsiväri. Tähän saakka luottomaskarani on ollut Sensai +38 Volumising  mutta nyt kyllästyin sen lyhytkestoisuuteen. Koska tuo oli ollut luottotuotteeni jo vuosien ajan en tiennyt mitä muutakaan lähtisin ostamaan. Huutelinkin Facessa vinkkejä hyvän markettiripsarin perään. Paljonhan sieltä vinkkejä satelikin mutta useampi ystävä kehui Max Factorin False Lash Effect maskaraa. Siihen päädyin ja nyt olen tuota käyttänyt vajaan kuukauden. Eihän se ihan Sensaita päihitä mutta ei se missään nimessä huonokaan tuote ole. FLE ei sottaa puolta naamaa, sillä saa kauniit, pitkät, erotellut ripset. Jos haluaa vedenkestävää  ripsaria niin sitä se ei ole. Hintaa sillä oli noin 18euroa. 


Jos haluat hyvän ns. markettiripsarin niin ehkäpä voisin tätä suositella. Mitään vikaa en tästä tuotteesta löydä vaikken ehkä ihan vielä täysin myyty olekaan. 


Samaan hengenvetoon ostin uuden meikinpohjustusvoiteen loppuneen tilalle. Joskus aikaisemminkin olen tämän Lumenen Beauty Basen perään täällä blogissakin hehkutellut. Pohjustusvoide jättää ihon ihanan pehmeäksi ja mattaiseksi. Meikkivoide pysyy iholla kauniina koko päivän eikä naama kiillä missään vaiheessa rasvaisena. Hintaa tällä oli jotain 13euron hujakoilla. Pieni määrä voidetta riittää hyvin niille alueille joille sitä tarvitsee kasvoilla laittaakaan, leuka, posket sekä otsa. 
Jossain vaiheessa sorruin testailemaan toisen valmistajan vastaavaa tuotetta mutta en tykännyt siitä yhtään niin paljon kuin tuosta Lumenen tuotteesta. Miksi siis vaihtaa hyväksi havaittua toiseen? Ei miksikään.


Helsingissä käydessäni haaveessa pyöri jotain uutta huulille. Huulikiilteet veteli niin loppuaan, että tuubin reunoja sai tosissaan kaapia. Stokkalla katselin muutamia tuotteita mutta myyjät olivat niin varattuja ja lento ei odotellut, etten joutanut jäädä odottelemaan palvelua. Muistin kävelleeni Make Up Storen ohi ja päätin sännätä sinne ennen kentälle lähtöäni. Alkuun etsittiin myyjän kanssa mieluisan sävyistä huulikiillettä mutta mikään ei sytyttänyt niin paljoa, että olisin mitään halunnut ostaa. Hyvä minä, ei siis turhia heräteostoksia. 
Myyjä ehdotteli, että voitaisiinko testailla muutamaa huulipunaa kiilteen sijaan. No testaillaanpa vain, miksipä ei. 
Se oli rakkautta kertaheitolla. Sävy Pink oli hempeä, ei liian päällekäyvä. Soveltuu hyvin vaikka töihinkin mutta tottakai muuallekin. Sävyn lisäksi huulipuna ei tuoksu millekään. En pysty käyttämään kovin tuoksuvia huulikiilteitä/punia. Liian voimakas tuoksu tuotteessa aiheuttaa etovaa oloa. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, ulkonäkökin tuotteella on todella kaunis, niin rasia kuin itse hylsykin on jotenkin todella kaunis. No se ei toki vaikuttanut millään lailla ostopäätökseen mutta onhan tuota kaunista tuotetta kiva myös katsella. 


Kaikki kolme uutta tuotetta on olleet lähes jokapäiväisessä käytössä eli yksikään ostos ei päätynyt kaapin perälle pölyyntymään. 
Onhan se uusi kosmetiikka aina iso ilo siellä meikkipussukan perukoilla. 
Onko sinun meikkipussukkaasi tullut uusia ihania tuotteita ilahduttamaan sinun arkeasi?

Hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan.
-Nanni-

Tämä ei ole maksettu postaus, vaan olen kaikki kolme tuotetta ostanut ihan itse ja tuotearvostelu on muodostunut käytön perusteella. 

JOULUN PERINTEET

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulu aiheena alkaa varmasti yhdellä jos toisella tulemaan korvista ulos. Siksipä lupaankin, että nämä jouluiset postaukset alkavat olemaan pikkuhiljaa taputeltuina. Jos vielä tämän yhden kirjoituksen verran saan höpistä meidän perinteistä niin tämän jälkeen korkeintaan joululahjoistani tulee enää kuvia myöhemmin. Nekin voisi hienosti naamioida jonkun muun sanan alle kuin "joulu". Jeps.


No niistä perinteistä. Heti alkuunsa kun mieheni kanssa tapasimme, alkoi jouluisin pyörimään perinne nimeltään "aatonaatto kahvit". Aivan ensimmäisenä jouluna tätä ei tainnut olla, mutta toinen joulu kun esikoinenkin oli syntynyt ja sätkytteli reippaan kolmen kuukauden ikäisenä, starttasi meillä aatonaattokahvittelut. Eipä tuota silloin vielä tiennyt, että tästä mikään perinne tulisi, vaan nyt sen tiedän. Siitä tuli perinne jota rakastan ylikaiken joulussa. 
Ensimmäisenä jouluna tämä tapahtui siksi, että äitini täytti 50-vuotta eikä hän halunnut järjestää juhlia. Kutsuin lähellä asuvat appivanhempani meille yllärikahveille äitiäni onnittelemaan. 
Siitä se perinne sitten jäi. 

Nyt näitä aatonaattokahveja on juotu kaksitoista kertaa. Kutsuttuna aina on aikalailla sama miehitys, riippuen ketä on enää aatonaattona maisemissa. Vanhempani, appivanhemmat, mieheni sisarukset perheineen ja joskus ystäväperheitäkin on kutsuttu meille jouluista kodin ilmettä katselemaan. 

Glökipannu kuumenee kilpaa kahvipannun kanssa. Minä hoidan leipomisjutut ja miehelle jää glökin terästäminen, mutta vain pienesti ja sievästi. Tarjolle leivon yleensä joitakin samoja tarjottavia, sekä toki jotain mitä ei muina jouluina ole pöydässä nähty. 
Tänä jouluna kahvipöydän herkkujen reseptit löytyi Ruoka Pirkka-lehdestä. 


Voitaikina-levyistä leikeltiin ennen paistoa haluamansa kokoisia neliöitä, paistettin ja jäähtymisen jälkeen täytin ne suolaisella täytteellä. Maku oli ehkä hieman vaatimaton, joten tätä herkkua en usko tekeväni toista kertaa. 



Suklaajuustokakku (ohje samaisesta lehtisestä) sen sijaan oli illan kuningatar. Täyteosa maistui taivaallisen täyteläiseltä, ei yhtään liian makealta vaan suklaiselta. Kuvanoton jälkeen nakkasin kakun pinnalle vielä jäisiä puolukoita ja ne toi kakkuun ihanan ilmeen lisäksi kivan lisämaun. Ohjeen halutessasi kakkuun löydät täältä
Tämä ohje jää taatusti itsellä talteen ja sitä tehdään toistekin. 

Nyt saa pian jättää joulun taakseen. Aamulla olisi taas aikainen herätys, loma oli ja meni ja työmaa kutsuu. Kyllä tätä lomaa olisi voinut jatkaa vielä toisenkin viikon sillä vasta nyt loppulomasta tästä pääsi nauttimaan. Alkuloma meni kiirehtiessä yhtä sun toista. 

Eilisen myräkän myötä saatiin taas hieman valkoinen maa sekä pakkasta joten ei muutakuin toppahousut jalkaan ja ulkoilemaan. Nyt alkaa armoton joulukilojen karistaminen. 

Ihanaa sunnuntaita aivan kaikille. 
-Nanni-

JOULU ON TAAS, RIEMUITKAA NYT

torstai 24. joulukuuta 2015


Joulu on taas, riemuitkaa nyt.
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt. 
Tulkoon toivo kansoille maan, 
pääsköön vangit vankilastaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan, 
olkoon rauha loppumaton.
Joulu on taas, kulkuset soi.
Tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
Silloin joulu luonamme on.



Aatto on kääntynyt iltaan. Aamu nautittiin kotona olosta, saunottiin ja syötiin puuro. Kuusen alle oli tullut yöllä lapsille yhdet paketit ja niistä löytyneet lautapelit ilahduttivat koko perhettä. 
Anoppilan juhlapöytä ei pettänyt tänäkään vuonna. Herkkua on siinä monenlaista... no näinpä. Tällä ähkyllä ruokkisi kokonaisen Afrikkalaisen kylän. 
Joulupukkii, joulupukkii, valkopartaa vanha ukki... tuli ja meni. Luottopukki joka ei ole pettänyt yhtenäkään vuonna. Kertoo tarinaa rakastuneesta Petteri-porosta jonka jatkotarinaa lapset innolla odottavat joka joulu. Ihana pukki. 
Pukin vierailun jälkeen on perinteenä muistaa kynttilöin niitä Rakkaita jotka ovat sydämissämme. Raskas reissu hautuumaalla päättää aattopäivän. 


Nyt on siippa suukoteltu yövuoroon töihin ja hieman haikein mielin istun sohvalla ja kummastelen, että tässäkös tämä hulina päivä taas oli. 
Lapset ovat linnottautuneet huoneisiinsa lahjojen pariin. Kaikki saivat mieluisia lahjoja ja näillä tulee taas pärjätä tuleva vuosi. 

Teekupposen kera toivotan kaikille oikein ihanaa joulua.
-Nanni-

PIAN SAA JOULUTUNNELMA ALKAA

tiistai 22. joulukuuta 2015

 

 Huh heijaa millaista hulinaa nämä lomapäivät ovat olleet. Koti on siivottu, kaupassa käyty, yö valvottu pakettien kanssa sekä leivottu herkkua monen moista. Puuhailuja olisi vielä edessä mutta nyt jalkaparat kaipaa ihan sohvan hemmottelua ja ehkä lasillista viiniä.
Joulun suunnitelmat meinasivat mennä totaalisen uusiksi neidin aloittaessa tolkuttoman vessassa juoksun. Siinä vaiheessa joulufiilis oli tiessään ja olin heittää hanskat tiskiin. Kaasu pohjassa ajoin luontaistuotekauppaan ja yhtä vauhdilla takaisin kotia. Nyt ollaan koko konkkaronkka nautittu piigeeliä sekä Molkosania, jos noista ei ole apua niin ei sitten mistään. Kaikki peukut pystyyn, ettei tässä taloudessa tule vessasta parasta kaveria joulunajaksi. 

Joululauluja on kuunneltu niin Suomeksi kuin Englanniksikin, korvissa soi vuoroin "Oi jouluyö" sekä "Tulkoon joulu". Minkäs teet kun tietyt joululaulut saavat minut aina herkistymään. Joulun aikaan kaipaan kovasti edesmennyttä pappaa. Nyt tätä haikeaa ja surullista tunnelmaa kasvatti myös mummu joka nukkui pois jokunen yö sitten. Lepää rauhassa mummu. 

Josko huomenna olisi jo sellainen päivä, että ehtisin kaivella kamerankin esille ja uusin kuvin ehtisin toivottaa kaikille teille Hyvää Joulua. 

Nyt lähden hakemaan sitä lasillista ja jatkan tunnelmointia joululaulujen kera. Ihanaa aatonaatonaatto iltaa, enää kaksi yötä jouluun on. 



SIISTI KOTI, TERVETULOA JOULU

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

No huh huh mikä päivä takana onkaan. Herätys kello kuusi ja lapsi saateltiin pelireissulle. Kun poika oli astunut ovesta ulos alkoi armoton huushollin siivous. Moni kummastelee, että miksi jouluksi pitää siivota? No miksi yleensäkään pitää siivota? Koko syksy on mennyt niin olemattomalla siivouksella, että olipa ainakin hyvä syy jynssätä kunnolla koko koti. 
Tähän siivoukseen ei mennyt aikaa tunti eikä kaksi vaan ihan kokonainen päivä. Toki siinä välillä piti käydä kirkossa laulelemassa joululaulut ja tulla takaisin kotiin jatkamaan. 

Nauroin äidilleni joka piipahti kylässä, että eihän se oli joulusiivous eikä mikään jos ei jossain huoneessa järjestys vaihdu. Siinä me kahden pienen naisen voimin raahasimme järjettömän raskasta divaanisohvaamme ees sun taas pitkin olohuonetta. Lopputulokseen olen enemmäin kuin tyytyväinen. Uskokaa tai älkää mutta entinen järjestys olikin hurjat viisi vuotta. Se on minulle pitkä aika se. Täällähän nämä kalusteet kun vaihtelevat paikkaansa tuon tuostakin. Tuon ison sohvan vuoksi järjestystä ei juuri tule olkkarissa vaihdeltuakaan, muissa huoneissa sitäkin enemmän. Järjestystä vaihtelin myös pojan huoneessa ja siitäkön Pipuna kiskaisi sieraimeensa jonkin moisen herneen. Tottahan toki sisustusintoinen kahdeksan vuotiaskin olisi halunnut jouluksi uuden järjestyksen. No neiti saa nyt pärjätä vanhalla ja katsotaan uutta sitten uuden vuoden tuolla puolen. 



Koska siivoamisen lopettaminen meni niin iltamyöhään niin kuvia en vielä uudesta järjestyksestä saanut mutta eiköhän nekin tänne jossain vaiheessa saada. 

Hei! Vaan oppiihan se vanhakin koira uusia temppuja. No jos nyt rehellisiä ollaan niin kiittäminen on ihanaa Ystävää. Pitkän sitkuttelun ja suostuttelun jälkeen päätin avata itselleni Instagram tilin, vai mikä ihme se nyt olikaan. Hädin tuskin tuonne vielä osaan kuvia laittaa mutta muutaman sentäs olen sinnekin saanut julkaistua. Mitään hyper innokasta Insta-fania minusta ei taida tulla, sillä en halua yhtään enempää koukuttavia Some-sovelluksia. Sinne löytää helposti blogini nimellä. 

Mutta, koska nyt koti on siisti voipi joulu minun puolestani vaikka jo tulla. Tai no ei mielellään ihan vielä sillä kuusikin on vielä metsässä ja muutamia juttuja on tekemättä. Rasittavin niistä ehkäpä on kaupassa käynti mutta jospa sinne hiipparoisi loman kunniaksi aamutuimaan niin voisi säästyä pahemmilta rynnäköiltä. 

Mutta nyt tämä siivoushullu nostaa jalat kohti uutta olkkarin järjestystä ja nauttii puhtaasta kodista. 

Home sweet home
-Nanni-koti

VAIHTELUA FARKUILLE

perjantai 18. joulukuuta 2015

Onpas vain aikaa viimeisestä asukuvasta. Pimeää syksyähän on niin helppo syyttää, eikä tässä juuri ole missään tullut käytyäkään, että vaatteet olisi olleet kotikalsareita kummemmat. 

Helsingin reissulta kotiutui ihanan oloiset kangashousut. Jalkaan vetäessä tulee fiilis kuin olisi collegehousut kiskaissut jalkaansa. Toki toivon, ettei ne nyt kuitenkaan näyttäisi collegehousuilta, sillä niitä kaapissa riittää muutenkin. 

Ainoa haaste housuissa on se, että mihin kenkiin ne yhdistäisi. Hieman oudon näköinen yhdistelmä tulee nilkkureilla mutta niillä on pärjättävä kesään saakka, että tilalle saa avokkaat. 

Onpa ihanaa kun kaapista löytyy vihdoin muutakin kuin farkkuja, vaikka toisaalta farkut on luotettavat perushousut. 




Heh, eihän kerrota kenellekään, että täällä on ährätty epätoivoisesti taas automaattilaukaisimen kanssa. Päät pois, päät pois, watcha gonna do... 
Yksin kuvatessa koetellaan kyllä melkoisesti kuvaajan ja kuvattavan hermoja, no luojalle kiitos niitähän mulla riittää vaikka muille jakaa. No vitsit sikseen.

Oikein ihanaa viikonloppua ja joululomaa kaikille meille jotka siitä saavat jo nauttia. 
-Nanni-

Housut Vero Moda. Pitsipusero Vila. Kengät Tamaris. Kello T.Hilfiger. Laukku LV. Kaulakoru Thomas Sabo

HEIDIN HEMMOTELTAVAKSI PÄÄSEE...

torstai 17. joulukuuta 2015


Hui miten mahtava määrä osallistujia olikaan Kauneushoitola Kuiskauksen hemmottelulahjakortti arvonnassa. Arvonnan palkintona oli sadan euron arvoinen Esse Organic Skincare 90minuutin kasvohoito. 
Lahjakortti on voimassa 31.3.2016 saakka. 

Entäs kuka tämän lahjakortin onnellinen omistaja onkaan ja tuleeko se omaan käyttöön vai sujahtaako se kenties pukinpakettiin?

Onneksi olkoon Salli Moilanen. Sinulle lähtee mitä ihanin lahjakortti heti huomenna postiin mikäli saan sinun osoitetietosi jo tänään sähköpostilla. 
Salli kommentoi osallistumistaan näin...
"Moi. Kyllä jos voittaisin nii antaisin sen mun tytölle lahjaksi."
Eli tämä arvonta ihanuus menee siis pokinkonttiin. 

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja vielä kerran hurjat onnittelut voittajalle. Toivottavasti lahjan saaja ilahtuu saamastaan hemmottelusta. 
-Jouluterkuin Nanni sekä Kuiskauksen Heidi-

KOLME YÖTÄ JOULUUN ON, LASKIN AIVAN ITSE EILEN...

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Huh, onneksi on vielä vähän enemmän kuin kolme yötä. 
Joko kaikki on kyllästyneitä lukemaan aiheesta: joulu? Don`t worry, kovin jouluinen postaus tästä ei tule. 

Viikonloppuna näpsäsin muutaman lumisen kuvan työmatkani varrelta ja kulkihan se kamera mukana vielä kaupungillakin. Suurempia ostoksia ei kaupungilla tehty, kunhan lähdettiin Pipunan kanssa kuluttamaan aikaa ja tavattiinhan me sentäs itse Joulupukkikin. 

Viimeisiä viedään. Lomani strarttaa perjantaina klo.12 eli vielä jaksaa jaksaa ihan hetken. Loman alkuun onkin jäänyt kaikki jouluiset puuhastelut, viimeiset lahjahankinnat, siivoukset, leivonnat sekä kuusen haku. Mielestäni ehdin vielä ihan loistavasti. 







Viikko on jo paremmalla puolen, jaksetaan vielä muutama herätys.
-Nanni-
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -