ARJEN ISO MUUTOS

perjantai 30. tammikuuta 2015



Perheemme arkeen tulee lähiviikkoina iso muutos. Mieheni sai uuden työpaikan joka muuttaa monta asiaa, niin positiivisella kuin ehkä hieman negatiivisellakin tavalla. Päätös työn vastaanottamisesta oli haastavaa. Yhdessä pohdimme plussat ja miinukset, molemmista löytyi molempia. Kaksi päivää kulutimme pohtimiseen ja asiasta puhumiseen. Kun puoliso sain tänään soiton ja varmistuksen, että hän saisi uuden paikan, jouduimme tosissaan jo miettimään mikä olisi "paras" ratkaisu tilanteeseen. 

Tämän hetkisen työn plussat ja miinukset: 
+ parempi palkka
+pidemmät vapaat
+vakituinen paikka
+aamut kotona lasten kanssa
+työ lähellä kotia
-psyykkisesti rankka työ
- raskaat työvuorot
-illat/viikonloput töissä

Uuden työn plussat ja miinukset:
+säännöllinen työaika
+illat ja viikonloput kotona
+työ josta puoliso haaveili jo opiskelu aikana
+yhteiset työmatkat
+henkinen paine vähenee
-palkka pienenee
-työmatka pitenee
-aamut lasten kanssa muuttuu
-ensi kesänä ei ole kesälomaa
-osa-aikainen, tällähetkellä pätkätyö


Kuten kerran kirjoitinkin, olen itse "juupas eipäs, en osaa päättää, eikö kukaan tosiaankaan voisi päättää minun puolestani"-ihminen. Ymmärrän hyvin mieheni tuskan tehdä päätön sillä molemmissa on ne puolensa. Itse en olisi kyennyt tekemään päätöstä, tai ainakin jonkinlaisen paniikkikohtauksen olisin asian kanssa saanut. Pitkällisen pohdinnan jälkeen, hän otti paikan vastaan. 


Mieheni puolesta olen hurjan onnellinen, vihdoin hän saa kokeilla työtä josta on haaveillut pitkään. Itselläni on ristiriitaiset tunnelmat, ehkä epäitsekkäästi harmittelen kesäloman menetystä, lasten aamujen muutoksia tai ehkä vain perusarjen muuttumista. Tiedän, että sopeudumme uuteen arkeen todella nopeaa. Muutamassa viikossa uusi arki lähtee varmasti pyörimään mukavasti ja pian huomaamme, että tällaistahan arjen kuuluukin olla. 
Olen aina ollut turvallisen arjen ihannoija. Tykkään siitä, että elämä pyörii tutulla rutiinilla, joku kutsuisi tällaista tylsäksi elämäksi, itse en koe, että elämäni on tylsä. Elämäni on juuri paras tällaisenaan, turvallisena, tasaisena, luotettavana. Tämä on ehkä se suurin syy miksi oloni on hieman sekava. Pelkään siis tutun arjen muuttumista.


Kuten kerran kerroinkin, ihmiselle jolla on taipumuksia paniikkikohtauksiin, myös ne arjen mukavat muutokset voivat aiheuttaa paniikkia. 
Kaikesta huolimatta, olen mieheni päätöksen takana. Tärkeintä on, että olemme tässä arjessa yhdessä. Yhdessä arjen muutoksista selviää. 

Miten sinä otat arjen muutokset vastaan?
-Nanni-

YSTÄVÄNPÄIVÄKSI SINULLE

torstai 29. tammikuuta 2015



ARVONTA PÄÄTTYNYT: Syksyllä pääsin kurkkaamaan ihanaan suomalaiseen design-liikeeseen nimeltä Pisa Design jonka ensimmäinen myymälä löytyy Oulun Ideaparkista ja heiltä löytyy toki myös nettisivut. Jos haluat päästä kurkkailemaan kuviani ja kirjoitustani liikkeestä, löydät sen täältä.
Ihana Pisa Design vei kertaheitolla sydämeni ja ostoslistani onkin pitkä. Jospa saisin pikkuhiljaa kotiutettua toiveeni ajan kanssa. Yhden tuotteen sieltä viikonloppuna hainkin mutta siitä kerron toisella kertaa, sillä... 
Pisa Designin Satu lahjoitti Suortuvan lukijoille arvottavaksi 45euron arvoisen tuotteen. Ihana pellavainen aarre on paketoitu kauniisti ja ajattelin arpoa sen jollekin teistä Ystävänpäivä-yllätykseksi. 


Jotta paketti ehtisi voittajalle perille ajoissa, arvonta-aikaa on perjantaihin 6.2.2015 klo:18.00 saakka. 
Osalliseksi arvontaan pääset tutustumalla Pisa Designin nettisivuihin ja jättämällä kommentin mihin tuotteeseen sinä ihastuit eniten. Muista jättää kommenttiisi jonkinlainen nimimerkki. 


Hurjasti onnea kaikille arvontaan. 
-Nanni & Pisa Design-

ESIKOINEN

tiistai 27. tammikuuta 2015



Esikoisemme - Leijonapoika - Leijonan poika. Elokuun lapsi siis kuten isänsä ja kummitätinsäkin. Hyvin vahvasti leijona, sosiaalinen ja "täältä minä tulen"-persoona. Tykkää hassutella ja naurattaa ihmisiä, kuten leijonat yleensä. Osaa ärjyä ja näyttää mahtinsa, minä olen tämän viidakon kuningas. Samalla myös hyvin herttainen, herkkä ja osoittaa rakkautensa läheisiinsä. 
Esikoisemme syntyi -03 reilu vuorokausi lasketunajan jälkeen. Syntyessään noin 3490g eli juuri sopivan kokoinen ryppyinen vauva jolla oli syntymämerkki leuassa, tai on siis vieläkin. Itki koliikkia suhteellisen pitkään ja kun saatiin vatsa tasapainoon, alkoi korvakierre. Kun nämä perinteiset vauva-ajan sairastelut oli ohitettu, korvat putkitettu ei tätä tulevaa NHL-tähteä pidätellyt enää mikään. 


Kun pikkuherra oppi kävelemään 1-vuotis synttäriviikolla ei jääkiekkomaila "irronnut" kädestä hetkeksikään. Maila kourassa mentiin kauppaan, kylään ja nukkumaan, maila sylissä istuttiin autossa ja jos äiti takavarikoi pallon, keksi poika pallon mistä milloinkin. 
Yksi vuotiaana M istui keittiönpöydällä, katseli lunta auraavaa traktoria ja huusi innoissaan "kakkolio, kakkolio". 
M sai erikoisen, Venäläistyylisen nimen joka valitettavasti sekoitetaan joka paikassa tytöksi. Milloin M on ollut tyttöjen hiihtokilpailulistalla, milloin tyttöjen yleisurheilujoukkueessa jne... Poika on ylpeä nimestään, sehän on erikoinen eikä vastaan kovin äkkiä tule toista saman nimistä kaveria. Harmikseen nimeä ei tietenkään löydy kalenterista mutta eipä se onneksi suuremmasti ketään hidasta. Toinen nimi Aaron on isin keksimä ja mielestäni mielettömän ihana. Omassa suvussani löytyy yksi Aaro niminen sukulainen. 


Sällillä on lähes aina pilke silmäkulmassa mutta onneksi hän ei juurikaan koskaan tee suurempia metkuja. 
Jääkiekon lisäksi poika tykkää ottaa painimatseja äitinsä kanssa joka pian jää auttamatta alakynteen. 
Ei ehkä niin lemppariharrastus mutta suurena apuna äidin blogiharrastuksessa kuvaajana. Kiitos esikoiselle siitä. 

Jos minulta kysytään, on poika tullut ulkonäöltän aivan minuun, hänessä on runsaasti piirteitä joita löytyy minun suvustani. Ruskeat silmät lapsukainen on perinyt isältään. 

Koulussa poika ei taas ole lainkaan tullut äitiinsä, luojan kiitos. Vaikka läksyjenluku takkuaakin, kiskoo poika kokeista niin loistavia numeroita, etten tiedä kenen lapsi hän oikeastaan onkaan. 

Urheiluhulluudessaan tullut isäänsä. Istuu nenä kiinni telkkarissa ja tietää urheilusta kuin urheilusta lähes kaiken, huoh. 
Aikoo isona NHL.ään ja kuulemma rikkaana aikoo palkata oman äitinsä kotiaan siivoamaan. Jaahas, olisikos tässä kurinpalautuksen paikka vai pitäisikö ruveta miettimään millaista tuntipalkkaa pyytäisin. 


Tulee toimeen lähes kaikkien kanssa. Siskosta ei ole pakko tykätä joka päivä, eihän? Tytöt on mälsiä ja ne vaan lähettää omituisia whatssappeja. Aikoo asua äitinsä helmoissa lopun ikänsä. Veikkaan, että hermo siskoon vaan katkeaa jossain vaiheessa ja sit muuttolaatikot vaihtaa vilkkaan osoitettaan. 

Esikoiseni- ilahduttaa minua ihan joka ikinen päivä, on avulias ja kultainen. Hurjan Rakas. 

Miksi tällainen postaus? Neidin kanssa puuhaamme yhtä sun toista ja olemme paljon keskenämme. Pipuna esiintyy blogissani paljon useammin kuin M. Ehkäpä juurikin siitä syystä, että hän on aina menossa jonnekin. 
Monesti tunnen piston sydämessäni kun kirjoitan Pipuna sitä, Pipuna tätä... 

Tällainen on siis meidän M Aaron. Maailman ihanin Leijonapoika <3

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
-Nanni-

URHEILUHULLUN UUSI TUTTAVUUS - KEHONHUOLTOA

maanantai 26. tammikuuta 2015


Meidän perheessä oli puhuttu kummallisesta putkilosta jonka päällä voi keikkua ja rullailla. En tiennyt tuosta uudesta ihmeyksilöstä mitään. Matkustan yleensä junan perävaunussa ja saan tietää kaikista asioista ja uutuus villityksistä viimeisenä, en ole siis mikään muodin ykköspongari joka tietäisi kaikesta kaiken, ainakaan ensimmäisenä. 
Mieheni osasi kertoa, että tasaisen pesäpallomailan näköinen vempula olisi jonkinmoinen "tee se itse"-kehonhuolto hieroja tai jotain sinne päin.
Eipä aikaakaan kun moinen kapistus muutti meillekin ja sitä onkin lasten kanssa testailtu joka päivä, enemmän ja vähemmän. 
Mistä on siis kyse?


Paketissa tuli ohjeita jumppaamiseen sekä kehonhuoltoon, sekä ihana kaikkitietävä netti kertoi kapistukseta lisää.

Foam Roller - kehonhuollon ABC

Foam rollaus on omatoimista kehonhuoltoa/hierontaa. Foam rollaus eli putkirulla on ns. "köyhän naisen" hieroja jota on helppo käyttää päivittäin. Foam roller on putkimainen kappale jonka halkaisija on noin 15cm ja pituus vaihtelee 30-100cm välillä. Rollereita löytyy monella kovuusasteella, mitä kovempi rolleri on, sitä tehokkaampi se on. Mitä paremmassa kunnossa lihakset sekä pehmytkudokset ovat, sitä kovemmalla rullalla käsittelyä pystyy tekemään. 
Olen kuullut monen sanovan, että rulla syrjäyttäisi hierojat. No tuohon en osaa itse vielä ottaa kantaa, mutta omalla kohdallani olen iloinen löydöstä sillä koskahan viimeksi olen käynyt hierojalla? En edes muista. Nyt olen hoitanut lihaksiani tuolla rullalla lähes joka ilta eli itselläni se ainakin on tuonut oman hierojan kotiini, loistavaa.



Miten rolleria käytetään?

Rollerin käyttö on yksinkertainen, asetetaan rulla lattialle ja lihasryhmiä hierotaan sen päällä kehonpainoa apuna käyttäen. Mitä enemmän painoa rullan päällä on, sitä enemmän painetta lihaksiin kohdistuu. Rullalla on tarkoitus käsitellä lihaksia ja pehmytkudoksia
Ihan protason käyttäjä en itse vielä ole mutta keskiviikoksi olen varannut juuri avatulta uudelta salilta foam roller-kehonhuoltotunnin. Ehkä vedetty ryhmäliikuntatunti antaa enemmän kuin rullan mukana tullut ohje tai netin tuoma ihmeellinen maailma. Luotan ainakin viisastuvani tunnilla enemmän. 


Rullia löytyy kaupoista monen tasoisia, kannatteekin ottaa selvää millaisen rullan ostaa. Liian pehmeä vaahtomuovirulla ei juurikaan aja asiaansa. Veikkaan, että meille ostettu on juurikin liian pehmeä mutta tästä on hyvä lähteä ja ainakin poika voi harjoittaa lihahuoltoa tällä. 
Saatavilla on myös Rumble-roller, jossa on kokomatkalla joustavia nystyröitä. Tämä rulla mahdollistaa huomattavasti tarkemman käsittelyn. 
Itse olen kyllä uudesta tulokkaasta tykännyt mutta tosiaan haluan varmaan jossain vaiheessa kovemman tai nystyllisen rullan. Innolla odotan keskiviikon tuntia. 
Lähteet: www.Fitlandia.fi


Kehonhuolto - infrapunasauna


Toinen uutuus mitä olen halunnut testata on tuolla juuri avatulla salilla oleva infrapunasauna. Eilen pääsin tuota saunaa kokeilemaan ensimmäistä kertaa, mutta vielä en voi kertoa oliko siitä suurempia hyötyjä. Edellisen illan valvominen ja kuohari aiheuttivat enemmänkin "kuolema kuittaa univelat"-fiiliksen ja istuinkin saunassa aika tyrmässä ja mietin kuinka selvitä iltaan voittajana. 
Salin seinässä oli napakka tietoisku infrapunasaunan hyödyistä ja senpä vuoksi aion tuolla saunassa jatkossakin rentoutua. 

Infrapunasaunan terveydelliset vaikutukset

Infrapunalämmöllä on samankaltaisia vaikutuksia kuin liikunnalla. Se lisää ja stimuloi verenkiertoa, rentouttaa lihaksia, polttaa kaloreita, poistaa ja lievittää stressiä sekä rentouttaa fyysisesti ja henkisesti. Infrapunalämpö virkistää ja kiihdyttää elintoimintoja. Liikuntasuorituksen jälkeen lämmöllä on palauttava ja rentouttava vaikutus. Infrasaunan pitkäaaltoinen syvälämpö lämmittää kudoksia, mikä edistää erittäin voimakasta ja syvältä kudoksista tulevaa hikoilua, aineenvaihduntaa sekä stimuloi verenkiertoa. Infrasaunan lämpö auttaa taistelussa mm. flunssa-viruksia vastaan. 

Infralämpö: 
- poistaa kuona-aineita
- vähentää selluliittia
- parantaa ruoansulatusta
- lievittää lihaskipuja
- voi lievittää niveltulehduksia
- parantaa ääreisverenkiertoa
- alentaa verenpainetta
- vaikuttaa ihon hyvinvointiin ja kimmoisuuteen
- virkistää mieltä
- helpottaa päänsärkyä
lievittää väsymystä
- antaa hyvänolontunteen
Tiedot: Liikuntakeskus Core

Sen verran paljon hyvää tuo infralämpö lupaa, että olisin hullu jos en tuota kokeilisi säännöllisesti useamman viikon ajan. Pelkkä "vähentää selluliittia" "virkistää mieltä" jne riittää vakuttamaan minut, se ei voi olla huono. Hah. Kukapa nainen selluliittia rakastaisi. Vieköön vaikka kaikki, ei tule ikävä ei. 


Itse en ole ennen osannut antaa arvoa kehonhuollolle. Olen vain urheillut, jumpannut, juossut, hiihtänyt jne... Venyttelyt ne vasta aivan yliarvostettuja ovatkin. Sitten kinkkasen lihakset kipeänä päiväkaupalla ja pöntölle istuminenkin tuottaa tuskaa ja hikipisaroita otsalle. Mitään ihmeitä en lupaa, mutta noita kahta edellä esitettyä aion jatkossakin testailla. 


Voi miten kauniisti Pipuna osaakin jo nilkkansa ojentaa, ei ole mennut prinsessalla treenit hukkaan. Perheeseen ostettu rulla sekä samaan aikaan hankittu leuvanvetotanko onkin ollut yllättävän suuressa suosiossa koko poppoolla. 

Millainen on sinun kehonhuoltosi? Venyttelyä ja vettä vai sohva ja kupillinen teetä?
-Nanni-

ETEISEEN EIKU VESSAAN EIPÄS SITTENKÄÄN KUIN....

lauantai 24. tammikuuta 2015


Kuten aikaisemmin kerroinkin, emme ostelleet Luuleon reissulta juuri mitään ja tätä olemmekin molemmat ihmetelleet suuresti. No jotain sentäs mukaan lähti ja se oli ostos kotiin. 
Ihastuin eräässä sisustusliikeessä mattoon, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ensin huomasin pienen koon ja hihkaisin miehelleni, että tässä olisi neutraali matto meidän hyysikkään. Niinpä nappasin rullan kainaloon ja olin erittäin tyytyväinen löytööni. 


Hintakin oli juuri sopiva vessanmatolle. Muistaakseni 79kruunua. 
Nyt ei haittaa vaikka käsipyyhkeet olisivat mitä tahansa väriä. 


Joka kerta kun menen tuohon pieneen tilaan "jossa kuningaskin saa käydä yksin", (miksi siis minä en) ilahdun ostostani. 

Mutta eipä jäänyt osto yhteen vessanmattoon vaan samaa kuosia oli isokin koko. Alkuun sain vastauksen ostoaikeeseeni, ettei täältä todellakaan lähdetä mitään mattoja raahaamaan. Kun levitin ison maton keskelle myymälän lattia ja ihastelin sitä huokaillen totesi ihana siippani, että no ota ne molemmat, onhan noi ihan hienot. No todellakin on. 
Ilolla kannoin mattoni kassalle ja mieheni tiedusteli lähes täydellisellä Tukholman murteellaan, että saakos mattoja pestä käsin/vedellä. Hip hei saa, ne olivat 100% puuvillaa.  Yes mikä löytö. 


Alkuun iso matto oli ostettu eteiseen mutta kun sitä viikko sitten pyörittelin kotona sinne tänne, se löysikin uuden paikan olkkarista ja olkkarin lankamatto muutti eteiseen. Hieman hullunkurista, että valkoinen villamatto on eteisessä mutta jospa sen kanssa pärjätään. 


Samaan hengenvetoon kuskasin vuosi sitten tilaamani vaihtolavapöydän varastoon odottelemaan kesää ja terassikautta. Nyt ollakarissa on uusi avara ilme josta olen enemmän kuin iloinen. 


Maton kuosi ja sävy on jotenkin ihan todella mieluinen. Toivon, että nämä edulliset löydöt pysyisivät suht halvasta hinnasta huolimatta pitkään hyvänä sillä veikkaan, että tykkään niistä kauan. 

Onko nyt siis selvästi tulossa kevät kun sisustuskärpänen pörrää ympärillä yhdellä jos toisellakin? En usko, että olen ainoa joka on kotiaan jo ehtinyt sisustaa joulun jälkeen, vai olenko? 

Nyt tämä tyttö lähtee heittämään poskipunat kasvoihin ja ystäviä tapaamaan, illasta tulee ihana, ainakin toivottavasti. 

Ihanaa viikonloppua sinulle. 
-Nanni-

KYLLÄPÄS NAISTA ON HAASTEELLA PAISKATTU

torstai 22. tammikuuta 2015


Ihana lukijani Annukka nakkasi todella pahan haasteen minulle. Ihan suoraan, ei Annukan kommentissa sanottu, että haastan sinut mutta tekstistä saattoi "lukea rivienvälistä", että pieni pilkahdus oli Annukan silmäkulmassa. Tällainen oli Annukan jättämä kommentti minulle... 
"Oletkos sinä kuullut haasteesta jossa ollaan vuosi ostamatta uusia vaatteita ja jos ostaa niin kirppikseltä. Yhden kun ostaa on heitettävä kaksi pois. Alusvaatteet ja sukat saa ostaa uutena". 

Ihana Annukka. Taisit vetäistä niin oikeasta narusta. Taisit tietää, ettei tuo tule minulla onnustumaan, ei nyt eikä ensi vuonnakaan. Ongelmana ei ole ostaa kirppikseltä. Voisin ostaa kaikki kamani kirppikseltä jos vain kaikki sieltä löytäisin. Ongelmana ei myöskään ole luopua jostain vanhoistani, niistähän luovun tuon tuostakin. Mutta, etten saisi ostaa mitään koko vuonna, huh. Ei pysty ei kykene. Eipä sillä ettenkö aio jotenkin tämän toteuttaa. 
Loistava blogisiskoni Henna, blogista Pakkomielteitä-minullako aikoi haastaa itsensä "älä osta mitään helmikuu". Jos Henna pystyy tuohon (mitä epäilen, sori Henna) niin aivan varmasti pystyn minäkin, eli täälläkin suljetaan kukkaron nyörit ensi kuuksi. 
Mieleni tekisi haastaa tähän muutama loistava nainen mutta jokainen saa päättää itse, ottaako haasteen vastaan. 


Minulle on tulossa aivan ihana, erinlainen viikonloppu kahden laatunaisen seurassa. Siitä kirjoittelen ensi viikolla. 

Ihanaa viikonloppua ja ihanaa kun olette olemassa.
-Nanni-

LAATUAIKAA JA PUNAISET POSKET

keskiviikko 21. tammikuuta 2015



Itse muistan lapsuudesta erityisen kivana talvet kun sai peuhata lumessa, hiihtää, luistella ja laskea mäkeä. Välillä käytiin sisällä vaihtamassa kuivemmat hanskat käteen ja eikun takaisin pihalle. 
Luistinkentältäkään ei malttanut lähteä vaikka varpaat olivat niin jäässä, että niihin sattui. Minulla ei lapsena ollut luistellessa kypärää, vai muistanko niin pahasti väärin, enkä kyllä muista, että sitä kypärää olisi ollut kenelläkään muulla. 
Meillä noi kaksi silmäterää rakastaa talviulkoilua yhtä paljon kuin minä lapsena. Syksyn loskaan ei muksuja saanut houkuteltua suurin surminkaan, mutta kappas kun joulun alla tuli lumet niin johan katosi lapset pihalle. 
Neidin kanssa on kuljettu luistinkentällä viikottain ja parhaimpina viikkoina useammankin kerran. Uudet luistimetkin on ehditty jo hankkia, tai siis uudet/vanhat. Ihanasti oikea koko löytyi tuttavaperheestä. Loistavaa kierrätystä. Minä tykkään. 



Neiti harjoitteli monta talvea luistelua hokkareilla ja jossain vaiheessa jo mietin, että oppiiko tuo tyttö ikinä luistelemaan. Sitten kun tuli eteen se, että luistimet ei enää mahdukaan niin mistäs uudet hokkarit neidille. En halunnut sekoittaa oppeja enää hommaamalla kaunokkeja. No, saimme kuitenkin kaunokit testattavaksi ja jännitin kyllä ihan todella, että kuinka tässä käy. Siis en ollut uskoa silmiäni kun Pipuna lähti luistelemaan kaatumatta lainkaan. Hokkareilla neiti oli kumollaan lähes joka potkaisun jälkeen. Tyttö oli itsekin niin innoissaan, että luistelusta tuli vieläkin mieluisempaa puuhaa. Nyt meillä vingutaan jäälle joka ikinen ilta ja voin omasta muististani ymmärtää lapsen halun päästä kentälle. 

Ulkoileeko nykyajan lapset enää juuri lainkaan? Elääkö suurin osa lapsista nokka kiinni pelikonsoleissa? Tästä aiheesta olen kirjoitellut joskus aikaisemminkin. Meillä pelataan ehkä noin kerran viikossa mutta jos ilmat on hyvät ja kavereita löytyy niin kyllä ne vain pelikonsolit unohtuu tyystin. 



Aivan loistavaa kun tänä talvena on lunta. Ihanaa. Olen jättänyt kuntosalilla käymisen kakkoseksi ja ulkoillut senkin edestä. Toki salillakin tulee käytyä, ettei mene ihan rahat harakoille mutta kyllä nyt on niin ihana nauttia lumesta ja raikkaasta ilmasta. 

Kiitos teille jotka kommentoitte edelliseen kirjoitukseen. Kirjoitus on nyt poistettu niin kuin aijoinkin, se jääköön niiden tietoisuuteen jotka sen ehti lukea. Olette aarteita, juuri teidän vuoksi blogia on ihana kirjoittaa, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. 
-Nanni-

ME NAISET, ME NAISET...

sunnuntai 18. tammikuuta 2015


Enkä nyt otsikolla tarkoita Me Naiset-lehteä vaan meitä luojan luomia ihanuuksia, toinen toistaan kauniimpia ja rohkeampia, kenkä/laukku hulluja, meitä joita ilman miehet eivät tulisi toimeen, ainakaan suurin osa, siis meitä joiden elämä on ihanaa mutta monesti aika monimutkaista. Mistä kummasta ajatus kumpusi mieleeni? Hah, lähinnä yhdestä siivouspäivästä tällä viikolla.
Tajusin jälleen kerran olevani koheltaja, säheltäjä, teen sitä teen tätä, aloitan yhtä jatkan kolmatta ja lopulta jopa itse tuskastun itseeni, voi puoliso raukkaa. Torstai on toivoa täynnä tai ainakin silloin on hyvä päivä siivota (jos sellaista nyt edes onkaan) niin eipä tarvi viikonloppua kuluttaa siivoamiseen. Kaikki meni siihen saakka hyvin kunnes... Olin jo lähes tulkoon siivonnut, imuri oli kaapissa ja lattiat pesty. Kappas pyykkikone on lopettanut pesun, taidanpa pestä vielä noi pyyhkeet, makkarin oven päällä olikin se miehen pyyhe, haetaanpa sekin koneeseen. Menen makkariin, ai noi kamat on vielä tossa sängyllä, laitetaanpa ne paikoilleen niin saa sit hakea matot sisälle. Siivoan jalkalampun ja muut roinat pois sängyltä jotka olen nostanut siihen siivouksen edestä. Ai vitsi, jos nyt vaihtaisin pitkästä aikaa laukkua. Miten kummassa täällä laukun pohjalla on tällainen määrä kuitteja ja hiuspompuloita? Käyn läpin kuitit ja nakkaan ne roskiin. Jeps laukku vaihdettu ja kerrankin muistin vaihtaa myös työavaimet, hyvä minä. Jatkan keittiöön, huom ilman sitä pyyhettä. Ai mulla onkin noi tiskit hieman vaiheessa, pestäänpä samalla kaikki kynttiläasetit, jostain syystä ne on aina täynnä sormenjälkiä. Kipot pesty ja kuivattu, laitankin heti niihin kynttilät ja niihin tulet. Menen kodariin pesemään pölyrättiä ja lattialuutua, siis täh noi pyykit on vielä laittamatta kuivumaan ja miks kone ei pyöri? Ei ole tosi. Voiko olla mahdollista, että pyyhkeenhaku reissu venyi yli puolentunnin koheltamiseksi ja monen muun asian toimittamiseksi. Ensin tilanne ärsytti mutta lopulta en voinut kuin nauraa itselleni. Tällainen minä olen, kohellan monta asiaa kerralla ja yleensä siivoukseni venyvät mahdottomuuksiinsa. Sorrun tekemään sata asiaa kerralla ja tuleeko mistään koskaan valmista? No yleensä tulee mutta aikaa se vie. 


Onko naiset tällaisia, oikeasti? En voi tietenkään puhua kuin omasta ja tyttäreni puolesta. Herrajestas, siinä kasvaa kans yhdenlainen tulevaisuuden nainen. Montako leikkiä lapsella voikaan olla kesken eikä mitään siivota pois ennen uuden aloittamista. 
Tunnistaako/tunnustaako kukaan muu itseään vastaavanlaiseksi monen asian toimittajaksi?


Kykeneekö miehet samaan? Pystyvätkö he tekemään montaa asiaa kerralla ja onko edes viisasta tehdä viittä asiaa kerralla? Osaako kukaan vastata tähän? Tätä olen nyt pohtinut muutaman päivän. 


Aamulla suuntasimme ystäväni kanssa ennen kukon laulua kirppispaikalle kasaamaan Karlan kaverina pöytiä. Ensimmäiset tunnit olivat tohinaa ja hälinää, pöytien kasaaminen oli todellista uurastusta ja jokainen meistä hikoili kuin salilla konsanaan. Pöydät saatiin kasattua ja sit vaan myytävät tavarat esille. Asiakkaat saapuivat reilusti ennen yhdeksää eikö monellakaan tuolloin ollut vielä pöydätkään valmiina. Kunnon ryysis iski heti yhdeksältä ja väenpaljous oli valtava. Monelta kuulin, ettei autoille enää löytynyt paikkaa vaan joutui jättämään auton aika kauaskin. Harmi kun ryysis loppui lähes yhtä vauhdilla kuin se alkoihin. Kymmenen jälkeen hiljeni selvästi mutta kuitenkin vielä kävijoitä riitti. Puolen päivän jälkeen ei kävijoitä enää ollut kuin muutamia silloin tällöin ja yhden jälkeen päätimmekin ystikseni kanssa kerätä kamat kasaan ja suunnata kotiin. Myyntiä tuli jonkin verran mutta ihan liikaa oli vielä kotia tuotavaa. 
Tapasin kirpparilla muutaman ihanaisen blogituttavuudenkin ja oli ihan mahtavaa vaihtaa kuulumisia kasvotusten. Tällaisia tapauhtumia saisi olla reilusti enemmän, niin kirpparin kuin muidenkin tapaamisten muodossa. 
Nyt neidin kanssa leffaa katsomaan. 

Kiitokset ja terkut Hennalle, Karlalle, Jaanalle, Helille ja Päivänsäteelle, oli ihana nähdä. 
-Nanni-

KAIKKI KOOLLE SUNNUNTAINA

perjantai 16. tammikuuta 2015


Olenkin jo useampaan kertaan kertonut tulevan sunnuntain blogi-kirppiksestä mutta tässä ihan varsinainen postaus aiheesta. Eli  kirppis on tulevana sunnuntaina 18.1 klo:9-15 Oulunsuun Pirtillä joka löytyy kun ajaa OYS.n ohi ehkä noin kilometrin. Pirtillä on reilusti ilmaista parkkitilaa joten varmasti löytää autollekin mukavasti paikan. Moni on kysellyt, että onko kirppis tarkoitettu ainoastaan bloggajille? Ei missään nimessä vaan ihan kaikki ovat lämpimästi tervetulleita. 
Paikalle tulee reilusti myyjiä, joten nyt kannattee ehdottomasti lähteä heti aamusta ostoksille. Myytävänä ei ole ainoastaan vaatteita vaan ihan normaali kirppisperiaatteella jokaisella on paljon kaikenlaista myytävää. 
Kuvaa saa vapaasti kopioida ja jakaa Somessa. 

Tervetuloa, nähdään sunnuntaina. Saa tulla moikkaamaan. 
-Nanni-

SHOPPAILUMATKA - MUTTA MINNE?

torstai 15. tammikuuta 2015


Mieheni järjesti siis minulle yllätyksen lasten avustamana. Sain perjantaina käskyn pakata laukkuuni yhden yön tarpeita varten vaatetta. Olin kummissani ja kyselin mitä laukkuun pitäisi pakata. Kuulemma vähän kaikkea, ulkoilusta, korkkarisaappaisiin ja sen sellaista. 

Lauantai-aamuna auto starttasi yhdeksän pintaan, veimme tyttären mummolaan ja poika oli lähtenyt pelireissulle. Anoppikin tuntui olevan hyvin perillä määränpäästä ja siinä ne hymyilivät salaperäisesti mieheni kanssa. Olin tehnyt mielessäni veikkauksia minne matka veisi, olisiko kenties ihan vain Oulun keskustaan ja siellä jotain mukavaa kahdestaan, Kuusamoon ja Rukalle vaiko Tornioon joko hotelliin tai serkkuni perheen luo. Auton keula kääntyi kohti Torniota. Sain "mukavaa reissua" viestejä yhdeltä jos toiseltakin. Eli siis puolet tutuistamme tuntuivat tietävän minne olisimme menossa. Menisimme siis Tornioon, jee, nyt voin ostaa Ikeasta ne "tarvitsemani" kodin jutut. Pysähdyimme tosiaan Ikeaan syömään ja lounaan jälkeen olin suunnistaa kylppäriosastolle, kun mieheni vain tokaisi ettei meillä nyt ole aikaa jäädä tänne. Höh! Miten niin muka ei ole aikaa, meillähän on päivä aikaa. Tylsä tyyppi, tännehän minä just halusinkin. 




Automatka jatkui ja jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa mieheni heittämät kommentit ja vitsit alkoivat ärsyttää, olisin jo halunnut olla perillä. Jossain vaiheessa nukahdin ja herätessäni matka senkuin jatkui. Ei voi olla totta, mää en jaksa enää istua. No mutta mullahan on maailman parasta matkaseuraa joka on nähnyt minun eteeni hurjasti vaivaa. 
Pitkän, uuvuttavan istumisen jälkeen olimme perillä, mutta missä? Luleåssa, wautsi. Siellä en olekaan käynyt aikoihin, siis todella pitkään aikaan, viimeksi muistaakseni yläasteella ja kröhöm siitä on jo ehkä vuosi tai kaksi (kymmentä). 
Kiertelimme putiikkeja ristiin, rastiin, veimme jossakin vaiheessa laukut hotellille ja päätimme suunnata matkan kohti Luleån keskustaa. Kello oli kolme joten aikaa kierrellä olisi runsaasti. Saimme auton ihan lähelle kauppakeskuksia, miten kummassa se on mahdollista? Syy selvisi hyvin pian. Kaupat sulkivat ovensa klo:16 eli tunnin päästä. Jaahas, eli juoksemiseksi meni. Siinä vaiheessa harmitti, että olimme kuluttaneet paljon aikaa Outlet-kylään, siellä kaupat olivat auki iltaan saakka. No eihän me tuota voineet tietää. 



Luleån keskustassa oli monta pientä ostoskeskusta, joissa oli suurimmaksi osaksi ne samat kaupat mitä meiltäkin löytyy mutta lisäksi muutamia ihania liikkeitä joita Ouluunkin voisi tulla, Peakin liike, Gantin putiikki, ihania sisustusliikkeitä jne...





Koska lauantaina emme kerenneet juurikaan kauppoja kierrellä, menimme keskustaan sunnuntaina vielä uudestaan. Olisi ollut sangen hullua lähteä aamusta kotia kun sinne saakka olimme menneet. 
Hotellimme oli Scandic Luleå, hieman etäällä keskustasta, muutaman kilometrin päässä, pieni ja idyllinen kiva hotelli. Ei mikään viiden tähden hotelli mutta juuri remontoitu, siisti perushotelli jossa voisin yöpyä jatkossakin. 
Kauppojen suljettua, käveleskelimme lumipyryssä ja ihastelimme Luleån keskustaa, kävimme kahvilassa sekä myöhemmin syömmässä. Suhteellisen lauhasta ilmasta huolimatta, pyry ja tuuli teki ilmasta jäätävän, siitäkään huolimatta emme raskineet lähteä kovin aikaisin hotellille kummastelemaan. Talvinen Luleå näytti ihastuttavalta kaupungilta, keskusta oli rauhallinen eikä riehuvia nuoria, eikä känniläisiä näkynyt missään. 


Illalla piipahdimme hotellin kuntosalille jossa kylmyys vaihtui ihanaan lämpöön, väsymys energiseen oloon sekä kauppojen sulkeutumis-harmistus muuttui mukavaksi fiilikseksi. Kuntoilun jälkeen pulahdimme vielä uimaan sekä saunaan. Loppuilta meni silmät ristissä köllötellessä sekä teetä juodessa. 



Itseltäni uni loppui ihan liian aikaisin ja aikani pyörittyä mietin jo uutta salikierrosta sillä tuntemani siippa ei nousisi vielä moneen tuntiin. Sali vaihtui blogien lukemiseksi ja jossain vaiheessa itsensä ehostamiseksi. Hotelliaamiainen on aina ihana, joskin onnistun aina vetämään överit. Syön niin, että mahanahka repeilee ja olo on tuskainen, silti en voi lopettaa ajoissa. 



Sunnuntaina piipahdimme vielä kaupungille ostamatta juurikaan mitään. Kotona kummastelimme molemmat tyhmää "töppäystämme". Löysimme pojalle luistimet hurjasta alesta sekä neidille ensi talvelle takin alesta, sinne ne jäi kauppaan. Olen tyytyväinen, ettemme tehneet turhia heräteostoksia sillä itse emme juurikaan mitään tarvitse ja miksi aina ostella jos ei ole tarvetta? Mukaan lähti kaksi mattoa, pojalle kevyt toppahousut sekä itselleni ulkoiluun pannan. Siinäpä ne hurjat ostokset. 


Reissu oli todella ihana. Saimme viettää aikaa kahdestaan, mikä oli reissussa parasta eikä tarvinnut siivota, kokata eikä tehdä mitään kotihommia. Kiitokset anopille lasten hoidosta ja ystäville yllärin järkkäyksestä. Olo oli kuin prinsessalla ja tunsin itseni todella rakastetuksi. 


 Kiitos ihana puolisoni.
-Nanni-
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -