EIKÖ VIELÄKÄÄN?

tiistai 31. maaliskuuta 2015


Ensin saamme nauttia viikko tolkulla ihanista kevätkeleistä, auringosta ja kuivista teistä, tai ainakin osittain kuivista teistä. Pyörälläkin tuli jo polkastua sinne sun tänne. Mitä sitten tapahtuikaan? Ilma on märkä, harmaa ja ikävystyttävä. Joku sanoo, että nyt on takatalvi jonkun toisen mielestä nyt on vielä talvi eikä tätä voi kutsua takatalveksi. Aamuradiossakin juontajat saivat kinastelun aikaiseksi takatalven merkityksesytä. Onko nyt siis tullut takatalvi vai kävikö kevät liian aikaisin ja nyt palasimme normaali talvi keleihin. 
Minä ainakin jo kaipaan niin bleiserikautta, ballerinoja ja paljaita nilkkoja. 
Oulussa ainakin on niin kurjaa, ettei mielessä vielä todellakaan ole bleiserit, tai no ehkä tosiaankin vain mielessä. 
Piipahdin punaisen nuhanenäni kanssa pitkästä aikaa kosmetologilla. Olipas mukava käydä siellä kun viime kerrasta olikin jo aikaa lähemmäs vuosi. Kosmetologini ilahdutti minua, tai ennemminkin teitä lukijoita pienellä yllärillä josta postaan tällä viikolla. Pysy siis kuulolla. 
Huomenna aprillataan, jos muistetaan, jos osataan. Minä en todennäköisesti aprillaa, olen nimittäin onnettoman surkea huijaamaan ketään. Naamastani paistaa kilometrien päähän jos puhun potaskaa. Tulen ehkä aprillatuksi mutta ei kait se haittaa. 



Aprillia, aprillia syö silliä...
-Nanni-

BLOGI, BLOGGAUS JA KAIKKEA SILTÄ VÄLILTÄ

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Sain saman ihanan haasteen kolmesta eri blogista, Kilojen viemää Johannalta, ihanalta Ladyltä sekä Annelta Villa Emmasta. Haasteessa pohditaan omaa bloggaamista, mistä se on saanut alkunsa jne. Haasteessa saa itse esittää haastettavalle kysymyksiä joten poimin näiltä kolmelta haastajalta nämä kysymykset tasapuolisesti. En siis vastaa erikseen jokaisen kysymyksiin sillä samanlaisia kysymyksiä oli osittain. 



1. Millainen on  mielestäsi hyvä blogi? (Johanna)
Hyvä blogi on mielestäni monipuolinen. Aiheita käsitellään laidasta laitaan. En itse jaksaisi seurata blogia joka on painottunut vain yhteen aiheeseen, enkä jaksaisi kirjoittaakaan vain yhdestä aiheesta. Hyvässä blogissa ei tarvitse olla paljoa tekstiä, vaan mahdollisimman luonnollista ja kirjoittajansa näköistä. Itse kirjoitan hieman huumori ja pilke silmäkulmassa-periaatteella. Hyvät kuvat ovat blogin suola. Tässä blogissa haaveillaan joka päivä uudesta kamerasta ja toisesta hyvästä objektiivista. Miksi ne ovatkaan niin kalliita?

2. Mistä sait ideal perustaa blogin? (Anne ja Lady)
En edes kunnolla muista. Ajatus muhi mielessäni pitkään ja hautasinkin sen välillä. Ajattelin, etteihän minun elämä ketään kiinnosta ja minä nyt vain olen tämmöinen tavallinen tyttönen. Jossain vaiheessa ajatus nosti uudelleen päätään ja juttelinkin asiasta yhden bloggaajan kanssa. Siitä sain innostuksen ja neuvoja aloitukseen. Sen jälkeen se on ollut menoa. 

3. Entä mistä sen nimi kumpuaa? (Lady)
Pohdin ja pohdin nimeä ja kummastelin, että mistä ihmeestä minä tälle nimen keksin. No aika pian tajusin, että minähän olen hiusfriikki joten nimi voisi liittyä niihin jollain lailla. Mietin muistaakseni lettinauhaa vai olikohan se nyt silkkinauha mutta päädyin lyhyempään ja helpompaan Suortuva. Omat suortuvani ovat kyllä kaikkea muuta kuin täydelliset mutta havittelen varmasti lopun elämääni täydellisistä hiuksista. Ihailen jatkuvasti muiden hiuksia ja voi kuinka onnellinen olisin jos joku laittaisi joskus minulle täydellisen kampauksen. 

4. Millainen on sinusta tylsä postaus? (Anne)
Liian pitkä. En jaksa lukea liian pitkää tekstiä. Toki jos aihe on ajankohtainen ja mielenkiintoinen, silloin jaksaa lukea vaikka kuinka pitkän postauksen. 
En oikein osaa sanoa mitään aihetta. Jaa osaanpas. En lue blogeja joissa hehkutetaan joka päivä pelkistä hienouksista. Elämä ei ole ruusuista kenelläkään eikä sellainen blogi tunnu aidolta. Blogi jossa  "haisee" raha, ei ole minun lukulistallani. Ostin sitä, ostin tätä.... 

5. Mihin haluaisit seuraavaksi matkustaa? (Johanna)
Turkkiin lähdetään ihan pian, mutta mihin haluaisin on ehdottomasti Itävalta/Wien. Sinne olemme lentoja jo katselleet ja kaikki riippuu enää, mistäpä muustakaan kuin rahasta. Ystäväni asuu Wienin lähellä ja häntä en ole nähnyt todella pitkään aikaan. Heti kun reissubudjetti on kasassa, hommataan koko perheelle lennot sinne. 

6. Paras matkakohde jossa olet käynyt? (Johanna)
Hah tämä on helppo, sillä en ole juurikaan matkustanut Ruotsia ja Norjaa kauempana. Ainoa ulkomaanmatkani on häämatkamme Budapestiin. Aivan ihana matka, kaunis kaupunki ja täydellinen reissukumppani. I Love Budapest

7. Kerro jotain haasteen lähettäjästä. (Anne)
Annella on ensinnäkin ihana blogi, kauniita kuvia ja mukavia, monipuolisia juttuja. 
Annesta huokuu aitous joka osaa kirjoittaa sulavasti niin aiheesta kuin aiheesta. Juuri mieleinen bloggaaja ja blogi minun makuuni. 

8. Tennarit vai korkkarit? (Lady)
Aaah tämä oli muka helppo mutta eipäs olekaan. Lenkillä lenkkarit, vapaa-ajalla ihanat tennarit mutta rrrrrrrakastan korkkareita ja kaupungille sujautan mielelläni aina kuin mahdollista korkkarit jalkaan. Saan pitää korkkareita ihan liian vähän. 

9. Pelottavin kokemuksesi? (Lady)
Eihän tämä elämä ole aina ollut helppo mutta ensimmäisenä mieleen tulee eräs syksy. Olin ehkä 17 vuotias. Keskellä yötä soi ovikello ja oven takana oli hätääntynyt naapurin tyttö, minua ehkä vuoden kaksi vanhempi. Hän halusi taustatukea kun oli parvekkeella ollessaan kuullut huutoa ulkoa. Lähdimme yhteistuumin katsomaan mistä ja miksi joku oli apua huutanut. Äitini jäi parvekkeelle jos tarvimme jotain, puhelinta jne.. silloihan ei nimittäin kännyköistä osattu vielä haaveillakaan. 
Lokakuisesta syvästä ojasta löysimme hukkuneen naisen, joka oli saanut sairauskohtauksen eikä ollut päässyt syvästä vesiojasta pois. Valitettavasti hän oli ehtinyt menehtyä ojaan ennenkuin me sinne ehdimme. Tilanne oli kammottava ja yöstä tuli pitkä poliisi kuulusteluineen päivineen. Jälkeen päin saimme tietää, että hänen puolisonsa oli palomies joka oli samana iltana ollut juhlimassa työkavereidensa kanssa. Ikävä päätös hänen illalleen. 

10. Mieleisimmät kesäkukkasi, mitä ne ovat ja miksi? (Johanna)
Dahlia. Kaunis ja kestävä, kukkii koko kesän. Toki rakastan kaikkia kauniita kukkivia kesäkukkia, perennoja sekä yksivuotisia mutta Dahliaa ostan joka kesä paljon. 


Olipas ihana haaste. Kiitos Johanna, Anne ja Lady. Tähän oli kiva vastailla. 
Haastan tähän näillä samoilla kysymyksillä 


Ihanaa uutta viikkoa kaikille. Ilma on harmaa mutta kyllä se kevät sieltä tulee.
-Nanni-

VALKOISTA HARMONIAA TUNNELMALLA

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Valkoista Harmoniaa blogin Heli raotti eilen kotinsa oven tämän alueen Sisustus- ja lifestylebloggaajille. Tapaaminen oli minulle ensimmäinen mutta toiset bloggaajat olivat tainneet tavata  toisensa jo aikaisemminkin. Ihana päästä mukaan noin iloiseen porukkaan, jossa juttua riitti ja kaikkia yhdisti sama intohimo, sisustaminen ja bloggaaminen. 

Heti kynnyksen ylitettyä alkoi kamerat laulamaan ja kerrankin sai kuvata toisen kotona ilman anteeksi pyytävää ilmettä "sori kun mää teillä nyt vähän kuvailen". 
Helin koti oli todella upea. Joka paikkasta huokui kodikkuus ja lämpö, koti oli niin siisti, että olisi voinut kuvitella lukevansa sisustuslehteä. 

Kuvaamisen jälkeen aloittelimme herkullisella Pommac alkumaljalla, jonka jälkeen pääsimme tutustumaan Mary Kay kosmetiikkaan. Saimme tehdä käsi- ja kasvohoidot. Ihan uusi tuttavuus minulle mutta kukapa nainen ei hoidoista nauttisi. 

Hemmotteluiden jälkeen kokoonnuimme kahvipöytään ja siitä se rupettelu pääsikin vauhtiin. Mukana meitä hurmasi kaksi suloista pientä "bloggaajaakin". Voi miten ihastuttavasti nuo kaksi pikkuista jaksoivatkin tuon tapaamisen. Oliko meidän lapset vauvoina noin tyytyväisiä? 
Mutta lätinät sikseen jokainen varmasti haluaa saada palan kakkua ja nähdä miltä Helin kotona näyttää. 
















Ihastuttava koti, eikö vain?
-Nanni-

Mukana tapaamisessa oli:

TALVEN TRADITIOITA

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Joka talvi keräämme kasaan ison porukan ja lähdemme nauttimaan auringosta, ulkoilusta, hyvästä seurasta ja ennen kaikkea makkaran paistosta. Yleensä tähän reissuun kuuluu pulkkamäki mutta tällä kertaa valitsimme laavun paikan toisin. Tänä vuonna laavu valikoitui ladun vierestä, jotta lapset saivat samalla hiihdellä ja pulkat jätettiin suosiolla kotiin. 
Ilma oli täydellinen, aurinko paistoi ja pakkasta oli muutaman asteen ellei jopa hieman plussan puolella. 
Mukana oli herkkujen ja hyvän seuran lisäksi myös muutama ihana karvakamukin. 
Tällaisia ihania yhteisiä ulkoiluhetkiä pitäisi järjestää useamminkin mutta onnea on perinteet jotka toteutetaan aina uudelleen ja uudelleen. 



Neidin piti saada puukko mukaan, että pääsee harjoittelemaan veistelyä. 
Äitini eläkepäiväkaveri Pinja.
Mieheni siskon koira Laku, maailman tottelevaisin koiranpentu.


Täällä joku tauti koittaa viedä voiton. Nokka vuotaa ja näytänkin hyvin pian Petteri Punakuonolta. Toivon selviäväni säikähdyksellä jotta pääsisin huomiseen Blogi tapaamiseen Helin luo. Viikonloppu menee mukavan rauhallisissa tunnelmissa, huomenna tosiaan blogi treffit ja sunnuntaina sit virvotaan niin, että oksat viuhuu. 

Atsyyyyyyy, missä se nenäliina taas ollikaan?
-Nanni-

HUPS HEIJAA - EIHÄN KUKAAN NÄHNYT?

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

 Lumi satoi petollisesti jään päälle eikä liukkaita kohtia voinut havaita samalla lailla kuin ennen lumen tuloa. Lähdin sunnuntai-iltana hakemaan miestä töistä niin hups heijaa hetkessä tajuan makaavani maassa. En ehtinyt kissaa sanoa kun pötköttelin maassa. Tajusin ottaneeni kädellä vastaan ja rannetta pakotti, myös oikean puolen polven olin samalla satuttanut. Nousin varoen, vaatteita putsaillen lumesta, kiroilin ja tunnustelin kipuilevia kohtia. Mitään ei ollut mennyt tavaan kiitos rikki mutta ranne oli hellänä. Takin lisäksi en ollut kotihousujen päälle kiskaissut mitään niin toki vaatteetkin olivat aivan lumessa ja märät. 
Nyt tiesin miltä juuri muutama viikko sitten kaatuneelta naapurilta tuntui, tai ainakin melkein voin tietää sen tunteen. Häneltä meni ranne, minulla oli parempi tuuri. Varoen olen tuon sunnuntain jälkeen kulkenut ja pelolla naapurinkin ulkona liikkuu. Veikkaankin, ettei hän halua kipsikäden kanssa uudestaan jäällä liukastella. 
Yleensä kun heittää volttia, kaatuu tai muuten vain törttöilee, on ensimmäinen reaktio "eihän vain kukaan nähnyt". Tuollaisessa tilanteessa nousen yleensä salamana ylös ja kurkin olkani yli, ettei vain tilanteelle ollut silminäkijöitä. Mistähän tallainenkin tapa on tullut? Tiedän, etten ole ainoa joka ajattelee kaatuessaan ensimmäisenä noin. 
Käsi kipuili vielä alkuviikosta, kyynärpääkin oli selvästi saanut iskua mutta tällä hetkellä voin huokaista helpotuksesta. Selvisin säikähdyksellä. 



Kuvat viime talvelta. 

Virvon varvon varvasta, hikistä ja karvasta. 
-Nanni-

KERRANKIN AJOISSA

tiistai 24. maaliskuuta 2015


Vaput, pääsiäiset sun muut juhlat tahtoo minulla aina jäädä valmistelujen osalta viimetippaan. Pääsiäisenä aina heräämme liian myöhään etsimään pajunoksia, kaikki parhaat on jo viety. Höyheniä ei kaupoista tahdo enää siinä vaiheessa löytyä kun minä sellaiset asiat muistan. 
Vappuna siman teko jää viime päiville tai en ehdi tehdä sitä lainkaan. Onneksi munkit ehtii paistella vaikka vappuaattonakin. 
Tänä vuonna olemme neidin kanssa kerrankin olleet hyvissä ajoin liikenteessä. Viikonloppuna haimme valtaisan kasan oksia ja innostuimme jopa samana päivänä ne koristelemaankin. Eilen lapset kylvivät rairuohot, josta neiti oli innoissaan kertonut naapurissakin sanoin: "me istutettiin tänään äidin kanssa rikkaruohoja". Heh heh meilläpäin rikkaruohotkin pitää istuttaa, toisilla ne tulee kutsumattakin. 
Toden näköisesti tässä käy niin, että nyt kun tässä hehkutan aikaista valmistautumista pääsiäiseen, takuu varmasti unohdan jotain. Toistaiseksi ostamatta ainakin on virpomisherkut pääsiäisnoidille, ne on pakko muistaa. 

Sieltä se takatalvi tulla tupsahti, maa on ihan valkeanaan.
-Nanni-

JAUHOPEUKALOT JÄLLEEN ASIALLA

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015


Mies innostui lasten kanssa leipomaan viikko sitten. Pojan mielestä tällainen tilanne oli kummallista, eihän isin kanssa ruukata pikkuleipiä leipoa. Kiva ja helppo ohje löytyi miehen lapsuusajan Aku Ankan keittokirjasta. Itse seurasin leipomistohinoita vierestä ja ainoastaan kysyttäessä kävin antamassa neuvoja. 


Kesken leipomisen siippa piipahti kauppaan hakemaan puuttuvia tarvikkeita ja pian koko kolmikko oli jo täydessä tohinassa. Äitinä tällaista puuhailua on ihana seurata vierestä, sillä harvemmin meillä näkee isiä ja lapsia leipomassa, useammin he pelaavat lautapelejä tai katselevat elokuvia. 
Työnjakokin tuntui olevan selvä, eikä missääm vaiheessa keittiöstä kuulunut kinasteluja "mie haluan tehdä tuota, mitä mie saisin tehdä".
Iltapalalla saimme maistella todella herkullisia Milla Magian haarukkaleipiä. Ohjeen näistä laitan reseptit sivulle. 



Kaksinkertaisesta ohjeesta huolimatta, ei nämä herkut meillä monta päivää kaapissa ehtineet pilaantua. Niitähän herkuteltiin makkaranuotiolla, kahvin kera ja ihan vain kaapin ohi kulkiessakin.  Onneksi ne loppui, sillä jatkuva keksin herkuttelu ei tiedä pidemmän päälle hyvää kenenkään vyötärölle. 


Ystäväni luona kylästellessä sain teen kaverina maistella ihania rieskapizzoja. Sen verran taivaallisia ne olivat, että kotia tullessa ajoin kauppaan hakemaan pikku rieskoja, juustoa ja muita täytteitä. En ole mikään pizzan ystävä mutta nämä olivat aivan taivaallisia. Sen kummempaa ohjetta näille ei ole, pohjana tosiaan toimi pikkuset kaurarieskat ja muuten täytettä oman mieltymyksen mukaan. Paistoin 200 asteessa noin 10 minuuttia. Mitä rapeammaksi antoi pohjan paistua, sen maukkaampia minusta nämä olivat. 


Mitähän herkkua sitä ensi viikolla kokkailisi?
-Nanni-

KOSMEA LOPPUNEEN TILALLE

lauantai 21. maaliskuuta 2015


Tutuksi ja mieluisaksi todettuja tuotteita tulee ostettua aina uudestaan ja uudestaan. Samat merkit on pyöriny kaapissani vuodesta toiseen ja miksi edes lähteä testailemaan jotain uutta jos entiseen on tyytyväinen. Tiettyjä kosmetiikka-juttuja ostan vain kun ne on alessa niiden hinnan vuoksi. Viisas kyttää aleja, eikös vaan. 
Jyväskylän reissulla tuli ostettua ja saatua ihan uusia tuttavuuksia niin meikki kuin pesuaine rintamallekin. Meikkipuuterini veteli viimeisiään ja tarkoituksena sitä on ostaa seuraavan kerran toukokuussa lentokentältä. Niipä astelin Jyväskylän Kicksiin, esitin toiveen puuteristani ja sain todella ammattimaista apua ja hieman ehostustakin monen tunnin bussissa istumisen päälle. Peruspuuterista olen tykännyt, sen peittävyys riittää minulle. Mukaan lähti myös meikinpohjustusvoide jota myös olen päivittäin käyttänyt. On ollut kyllä voittamaton ja riittoisa voide. 


En mielestäni hamstraile kosmetiikkaa kaappiin turhaan, ostan uuden kun entinen on loppu. No näin ei kuitenkaan ollutkaan vaan tajusin, että onhan kaapissani yhtä jos toista purkkia ja purnukkaa. Kasvoivoiteitakin on useampaa sorttia mutta kaikkia silti tulee käytettyä. Erilaisia puutereita olen ostellut mutta niihin muutamiin sitten lopulta tykästynyt, eli ne loput vaan venyvät kaapissani tyhjän panttina. No valtavia purnukkavuoria ei siltikään kaapistani löydy enkä tee kosmetiikka heräteostoksia. Tuoksuja löytyy muutama, ehkäpä viisi tai hyvällä tuurilla alle. Käytän niistä ehkä kahta tai kolmea ja muutama tuoksu ei enää miellytä omaa nenääni. Ehkä sellaiset vain olisi viisaampi nakata pois. 


Reissultani sain lahjaksi ihanan setin hiustenhemmottelua. Tästä Wellan setistä olenkin tykännyt tosi paljon. Tuote on ihanan tuoksuinen, riittoisa ja tekee hiuksistani sileän tuntoisen. 
Shampoita ja hoitoaineitakaan ei kylppäristä löydy valtavia määriä. Tämän Wellan setin lisäksi omistan argan oil setin sekä aloe vera sarjan. Eiköhän näillä kolmella setillä pärjää. 
Reilun hiusten lyhennyksen jälkeen hoidan hiuksiani entistä innokkaammin. Haluan pitää hiukseni näin täydellisessä kunnossa mahdollisimman pitkään. Voiko mahtavampaa hiusfriikille ollakaan kuin haarattomat latvat. Shampoo annostelua on pitänyt hieman harjoitella hiusten vähenemisen myötä. Sorrun aina annostelemaan tuotetta liikaa enkä haluaisi hyvää ainetta viemäriin valuutella. 
Miten olen sopeutunut, kun lyhemmän letin kanssa on eletty noin kuukausi? Ensi fiilis oli, että wau. Alkuinnostuksen jälkeen pitkää lettiä tuli ikävä ja päätin, että pitkäksi se saa kasvaa enkä enää sitä lyhennä. Nyt kun tämän kanssa on eletty se reipas kuukausi en luopuisi tästä mitasta enää millään. Tämä on niin täydellinen mitta. Hiukset ovat tosiaankin mahtavassa kunnossa, niitä voi pitää auki ja tuleekin pidettyä enemmän auki kuin ennen ja jotenkin peilistä katsoo paljon freesimmän näköinen typykkä. Suunnitelmani on seuraavanlainen: Turkin reissun jälkeen napsasen mittaa pois sen mitä se kesään mennessä on kasvanut ja tällä mitalla jatkan hamaan tulevaisuuteen saakka. Toki tunnen itseni ja fiilis voi muuttua vielä tuhat kertaa matkan varrella mutta eikös tärkeintä ole se, että tykkään tästä tällä hetkellä ja muulla ei ole merkitystä. 


Kiitos ihanalle Ystävälle tästä Wella ihanasta setistä, se on ollut mieluisa lahja. 

Kuinka paljon turhia purnukoita sinun kaapissasi on?
-Nanni-

TYÖPAIKKAHÄIRIKKÖ

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Maailmallahan tehdään kaiken maailman tutkimuksia jatkuvalla syötöllä joita meille raportoidaan radioissa, lehdissä, televisiossa, somessa jne... Varmaankin jokainen on joskus törmännyt vastaavaan lauseeseen... "Itäsiperian hylkeillä tehdyllä tutkimuksella osoitettiin, että naiset ovat miehiä kovempia puhumaan" jne... Otapa selvää, uskoako näihin tutkimuksiin ja päätös onkin lähinnä kuuntelian harteilla. 
Olen innokas radio Voicen kuuntelia ja viikolla puheenaiheena oli työpaikkahäiriköistä. Jonkun hienon tapakouluttajan oppien mukaan töissä ei kuuluisi lörpötellä omia asioita. On epäkohteliasta ja häiriköivää kertoa lähes kaikki omasta elämästä. Kun työkaveri kysyy, että kuinka viikonloppu meni, kuuluisi tällaiseen kysymykseen vastata ainoastaan tyyliin "ihan mukavasti". Missään nimessä töissä ei saisi maanantaina luetella kaikkia ravintoloita joissa on viikonlopun aikana käynyt ja mitä kaikkea muuta on ehtinyt toilailemaan. 
Itse olen pitänyt itseäni kohtalaisen sosiaalisena, jopa liiankin avoimena ihmisenä joka luottaa lähes jokaiseen  vastaantulijaan ja juttelen ilolla ja kerron kuulumisia pidemmän kaavan kautta.  Muistan kyllä myös kysyä toisenkin kuulumiset. En siis olekaan sosiaalinen ja avoi ihminen vaan uusimman käsityksen mukaan taidankin olla tapakouluttajan mukaan työpaikkahäirikkö. Kuinkahan saisin kitkettyä itsestäni tämän haitallisen tavan pois, olla kertomatta töissä kenellekään mitä minulle kuuluu, saatikka mitä perheelleni kuuluu. Työyhteisöni on kerrassaan ihana, siellä jutellaan asiasta kuin asiasta ja suurin osa työkavereistani on myös ystäviäni joiden kanssa olen tekemisissä myös työn ulkopuolella. Loukkaavaa minusta olisi jos emme juttelisi töissä lainkaan omia asioita vaan vaihtaisimme hyvin suppeasti lauseita. Ilolla jatkossakin kuuntelen työkavereitteni/ystävieni kuulumisia ja tuskinpa osaan tästäkään eteenpäin olla itsekään hiljaa. 


Työpaikka häirikkö tässä terve, kaikesta huolimatta, ihanaa viikonloppua kaikille ja maanantaina kerron varmastikin mitä minulle kuuluu viikonlopun jäljiltä. 
-Nanni-

PAISTA PÄIVÄ, HELLI HELLE...

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

No ei ehkä ihan helle kuitenkaan mutta kukaan ei voi väittää, etteikö viime päivinä oltaisi saatu nauttia upeista kevätkeleistä. Ulkona voisi viipyä pidempäänkin eikä sisäpuuhat maistu sitäkään vertaa kuin yleensä. 
Villakoitat viipottaa nurkasta toiseen, ikkunat näyttää kammottavilta mutta eipä masenna yhtään kun tiedän, että sama probleema on joka kodissa. Suksia olen ulkoiluttanut tasaiseen tahtiin ja kamerakin on roikkunut kaulassa useammallakin ulkoilureissulla. 
Nurmikko pilkisetelee pikkiriikkisen joistakin kohdista minne aurinko porottaa pidempään, mutta paksusti on takapihalla vielä hankea. Kukansiemeniä ei vielä siis ole tarve maahan nakella. Mutta ainahan sitä voisi puutarhaosastolla käydä hakemassa kesäfiilistä ja ostella siemeniä valmiiksi. 




Virvon varvon varvasta, hikistä ja karvasta. Sen aikahan on jo pian.





Muura muurahainen, kortta kuljettaa. Siihenkään ei enää kauaa mene, että niitä ahkeria menijöitä näkee metsäpoluilla. 


Auringossa aina,varjo seuraa kulkijaa... 
-Nanni-
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -