KAIKKI HERKKUSUUT HUOMIO!

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Jos rakastat herkkuja ja ennenkaikkea jäätelöä niin älä ihmeessä ohita tätä postausta vaan ota ohje talteen ja kipaise pikaisesti lähikauppaan. 

Sain muutama viikko sitten ystävältäni ohjeen kotijäätelön tekoon ja mikä parasta, et tarvitse jäätelökonetta, raaka-aineillakaan ei tarvitse koko prismaa tyhjentää, ohje on helppo ja ennenkaikkea nopea ja tietysti se tärkein, jätski päihittää kevyesti kaikki parhaimmatkin kaupan jäätelöt. Yksi loistojuttuhan tässä vielä on, voit tehdä jätskistäsi juuri sen makuisen kuin itse haluat. 


Kotijäätelö

2prk Flora Vispiä
1tölkki kondensoitua maitoa
0.5dl glukoosisiirappia

- Laita kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa vaahdoksi esim. sähkövatkaimella tai taikinakoneessa vispilällä. 
- Varaa kannellinen astia joka kestää pakastusta. Vetoisuus noin 2litraa. 
- Kaada vaahto kannelliseen kulhoon ja sekoita joukkoon haluamasi makuaineet, suklaata, keksinmurusia jne... vain mielikuvitus on rajana. 
- Laita jäätelö pakasteeseen vähintäänkin neljäksi tunniksi, mielellään yön yli. 
- Nautiskentele. Varoitus! Jäät tähän koukkuun ja pian huomaat ahmineesi koko kahden litran kulhon tyhjäksi. 



Meidän ensimmäinen jätskikokeilu oli lakritsin makuista. Murskarin pussillisen turkinpippureita, kääntelin ne nuolijalla varovaisesti vaahdon sekaan ja päälle kaadoin lakritsikastiketta. En voi tarpeeksi kehua kuinka herkullista tuosta jäätelöstä tuli. Koko pussillinen oli mielestäni hyvä, mutta hieman vähemmälläkin olisi pärjätty. Lakritsikastiketta laitoin pinnalle varoen, en siis lorotellut koko 2dl tetraa jätskin joukkoon ja tämä määrä oli sopiva.
Uutta makua ollaan tässä lasten kanssa suunniteltu ja se on varmaankin jotain suklaista: dominokeksejä murusina ja maitosuklaata jossain muodossa, suklaakastiketta päälle. Olisiko tämä ehkä seuraava herkku?

Vaikka olisi kuinka laiska kotikokki niin tässä ei suurempia taitoja kaivata eikä koko ilta mene keittiössä hikoillessa. Suosittelen kyllä lämpimästi (kylmästi) testailemaan. 
Jos löydät jonkin ihan täydellisen makuyhdistelmän tähän ohjeeseen niin nakkaapa minuakin vinkillä. 


Tarjotin Anno Kodin1
Lasi Iittala Essence

Hyvä ruoka, parempi mieli. 
-Nanni-

JUMPSUIT, HAALARI VAI POTKUPUKUKO?

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Uskokaa tai älkää, mutta kello on kuusi aamulla, aurinko paistaa kauniisti, istun teekupposen ja tietokoneen kanssa takapihan terassilla ja nautin kesästä. Töihin starttailen puolen tunnin päästä. Näin kaunista aamua ei voi jättää hyödyntämättä joten aivan paras tapa päivän on aloittaa istahtamalla täällä. Tätähän me kaikki olemme odottaneet, kunpa nämä ilmat pysyisivät tällaisina. 

Haalari, Esprit
Kovan hakemisen takana on jo viime kesästä saakka ollut itselleni haalari. Olen katsellut niitä verkkokaupoista ja viime kesänä sovittelin niitä Helsingissä käydessäni yhdessä jos toisessakin liikkeessä. Mieluisaa ei vain eteen tullut. Muutaman kerran jopa tilasinkin mutta samantien myös palautin. 
Vihdoin löysin unelmieni haalarin kun toissa viikolla puolijuoksua menin Espritin läpi. Hengarissa roikkui enää muutama kappale eikä tietenkään minkään laisessa alennuksessa. Sovitin ja ihastuin mutta kuten vaakanaisen tapoihini kuuluu, jäin pohtimaan asiaa. Todellisuudessa pohdintaa aiheutti haalarin hintalappu, hyi ollakaan. 
Muutaman päivän haalaria pohdin ja se vain keikkui mielessä monta kertaa päivässä, siellä se nyt olisi. Kyttäilin sitä Espritin verkkokaupastakin ja kerran se jo oli ostoskorissakin, kunnes jahkaaminen teki tutun liikahduksen, haalari myytiin verkkokaupasta loppuun. Silloin  tuli naiselle kiire. Soitin liikkeeseen ja varasin sen, puolijuoksua menin sen hakemaan töiden jälkeen. Sovitin tietenkin sitä vielä ja kyselin myyjältäkin, että onko tämä hieman tylsä. No olisipa ollut melkoinen myyjä joka olisi ääneen sanonut, että joo tosi tylsä on, älä osta sitä, tosi ruma hyi. Arvanneekin hän kehui sen maasta taivaisiin. Niimpä haalari jäi samantien päälleni, siitä leikattiin vain lappuset pois ja hälytin irti selästä. Kotia kipsutteli taas asteen verran itseluottamusta enemmän omaava nainen. 
Eipä ole tuon haalarin osto harmittanut kertaakaan ellei lauantain Ikea reissun lukuisia vessakäyntejä lasketa. Olisiko vetoketjullinen haalari ollut nappeja kätevämpi keksintö? Olisi. Jos omistaa yhtä aktiivisen rakoin kuin minulla niin lämpimästi suosittelen pohtimaan haalarin ostoa kahdesti. No summa summarum, olen silti siihen onnellinen ja haalari tulee olemaan tämän kesän luottovaate. 



Haalari Esprit
Kengät Blogikirppis
Laukku Pisa Design
Koru Thomas Sabo
Kello T.Hilfiger

Nyt täytyy antaa kaikki pointsit miehelleni joka kerrankin halusi ottaa minusta asukuvia, tätä ei tapahdu useasti. Liekö uusi kamera kirvoittanut testailemaan sen toimivuutta. Kiitos ihanuus. 

Nyt juoksujalkaa töihin. Ihanaa viikkoa lomalaisille ja tsemppiä kaikille töissä oleville.
-Nanni-

HAASTAVAN VIIKON KIVA PÄÄTÖS

lauantai 27. kesäkuuta 2015



... vaikkei viikko vielä ohi olekaan. 
No jospa menisi ensin alkuviikkoon jotta päästään tähän päivään. Tiistaina mieheni ojensi töiden jälkeen minulle paketin jonka sisällön tiesinkin. Olimme tehneet juhannus viikonloppuna himoitsemastani kamerasta loistolöydön netistä. Kamera saapui postiin jo tiistaina ja sitähän innolla päästiin tutkailemaan ja kummastelemaan. Olo oli kuin lapsella jouluaattona, sairaan siistiä tässä se vihdoin ja viimein on. 
Fiilis hiipui pikkuhiljaa ja pian se loppui kuin seinään. Epätoivo iski lopullisesti torstaina ja nukkumaan menin märyn saattelemana. En vain yksinkertaisesti saanut otettua ainuttakaan laadullisesti hyvää kuvaa, saati edes jonkinlaista kuvaa. Alkuun epäilin taitojani, kokeilin, säädin, kuvasin ja märisin. Ei tästä tule mitään, paskan möivät, oli torstaina jo viimein ajatukseni. Olin pakkaamassa kameraa takaisin laatikkoon ja viemässä sitä postiin kun päätin vielä käydä sen kanssa alan liikkeessä. Sain vielä illalla apua ystävältäni joka ottaa todella tasokkaita kuvia. Säädimme kameraa ja kummastelimme asiaa. Ei auttanut kuin pakata kamera laukkuun ja mennä sen kanssa kiltisti liikkeeseen. Sain asiantuntijalta kummastuneen katseen kun hän otti kameralla muutamia kuvia. Olin uskotellut hänelle, että kamerassa on varmasti jokin vika. Ja pah, kaikki oli kohillaan, en vain osannut käyttää uutta leluani. Olipas melkoisen blondimainen olo. 
Tämän jälkeen sain vielä apua toiselta harrastelijalta joka myös kuvaa Canon eos 7D.llä. Hänkin totesi, ettei kamerassa ole mitään vikaa, että nyt vain kovasti kuvia ottamaan ja opettelemaan uuden kameran käyttöä. Huomattavasti huojentunein mielin lähdin kotiin ja eilisestä saakka on kamera laulanut tiuhaan. Kovasti joudun opettelemaan mutta hiljaa hyvä tulee, vai miten se nyt menikään?
Eli jos lähiaikoina blogini kuvat eivät aivan ole tasokkaita voi vain syyttää kuvaustaitojani.

Tiedän märisseeni aivan lapsellisesta syystä, sillä suurempiakin suruja maailmassa on mutta jos vähän saan itseäni ja käytöstäni puolustella niin pettymys oli hetken aikaa suuri. Olin säästänyt kameraa varten todella pitkään, odottanut ja haaveillut, sitten kun haave toteutuu niin eihän sitä kukaan odota, että ensimmäisenä joutuukin pettymään.

Onneksi tänään onkin vietetty ihan erinlaista päivää. 
Aamulla starttailtiin kaverin kanssa kohti Haaparannan Ikeaa. Molemmilla mahdottoman pitkä lista ostoksista ja iloinen mieli. 
Alkuun tietysti pysähdyimme kahvittelemaan kauppakeskukselle sekä tutkailemaan ale-myyntejä jonka jälkeen siiryimme Ikeaan. Voi taivas aina sitä yleisöryntäystä joka tuossa putiikissa vallitsee. Harmikseni kaikkea himoitsemaani ei löytynyt mutta jäipähän jotain seuraavallekin kerralle ostettavaa. 
Shoppailun jälkeen nälkä oli jo aivan jotain suureellista. Äkkiä murua rinnan alle tai tästä akasta tulee kärtyinen. Löydettiinkin todella erikoinen ravintola nimeltään Mustanparran päämaja. Voi miten hauskan näköinen paikka, ruoka oli herkullista ja tarjoilu todella ystävällistä. 




Nyt on reissusta kotiuduttu, ensimmäiset kuvat kamerasta koneelle siirretty ja ilta vierähtää sohvalla löhöillen.

Loman alkuun vaivaiset kaksi viikkoa, jaksaa jaksaa, hyvin jaksaa. 
-Nanni-

HAMPAISSA ROUSKUU GLUTEENITONTA

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Blogien lisäksi työpaikka on toinen paikka bongailla hyviä reseptejä, saada vinkkejä lasten kasvatukseen tai muuten vain parantaa/pahentaa maailmaa. 
Olen pitkään jo kateellisena katsellut kun työkaverini/ystäväni rouskuttaa kahvitauolla tekemäänsä herkkua ja olen useampaan otteeseen nappassut moisen herkun myös itselleni, luvan kanssa kylläkin. Vihdoin eilen muistin kaivella moisen herkun ohjeen itsellenikin, ajaa kaupan kautta kotiin ja ei muutakuin taikina sekaisin ja uuniin. 
Jos haluaa todella helppoa ja nopeaa naposteltavaa ja vieläpä gluteenittomana niin tässäpä maailman parhaan näkkileivän ohje. 

-Gluteeniton näkkileipä-

2dl maissijauhoja
3/4dl auringonkukansiemeniä
1/2dl pellavansiemeniä
1/2dl seesaminsiemeniä
1/2 kurpitsansiemeniä
2 1/2dl kiehuvaa vettä
1/2dl öljyä
sormisuolaa

1. Laita uuni 150asteeseen/kiertoilma noin 170asteeseen/tavallinen uuni. 
2. Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa. (et tarvitse konetta, kulho ja kapusta riittävät)
3. Kaada kiehuva vesi ja öljy kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi.
4. Kaada massa pellille leivinpaperin päälle. 
5. Laita  käsi muovipussiin ja tasoita taikina mahdollisimman ohueksi (sen pitäisi peittää koko pelti, ja itselläni peitti helpostikin).
6. Sirottele viimeisenä pinnalle sormisuolaa, mutta älä laita liikaa, muutamia hippusia sinne tänne. 
7. Paista uunissa noin tunti. Työkaveri antoi vinkkinä että tunti on ihan liikaa joten itse paistoin 45min ja se oli riittävä. Tunnissa  näkkileipä ei näytä kummemmalta mutta kuulemma maistuu jo palaneelta. 
8. Anna näkkärin vetäytyä. Paloittele käsin sopivan kokoisia palasia, herkuttele. 

Jos tuo gluteeniton kohta jäi mietityttämään niin vinkkinä voin sanoa, etten itse ole gluteenittomalla ruokavaliolla. Näkkäri maistuu hieman popkornilta, on loistavaa ihan paljaalteen rouskuteltavaksi, ei siis mielestäni kaipaa mitään päällisiä. 


Kiitos ohjeesta ihanalle ystävälle. Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Ihanaa, on jo perjantai.
-Nanni-

SAISKOS NEIDOLLE TARJOTA JUHANNUSKYYDIT

torstai 25. kesäkuuta 2015

Sunnuntai-aamuna teekupposen ääressä istuessani pihalta kuului hassua pärinää. Sen kummemmin asiaan kiinnostumatta ajattelin, että naapurissa "leikitään" motskareilla vaikkei ääni aivan moottoripyörälle sopinutkaan. Ovikellon soidessa ihmettelin, että kukas tähän aikaan pimpottelee vaikka kello toki oli jo vaikka mitä mutta muu perhe veteli vielä sikeitään edellisyön juhlimisesta väsyneinä. Hih, oven takana seisoi perhetuttu onnellisen ylpeänä esittelemässä uusinta hankintaansa. WOW mikä menopeli. Mieleeni putkahti lapsuusaika ja mummola, tuollaisella on joskus itsekin päristelty tai ainakin yritetty. Olisin halunnut aikoinani itsellenikin mopon mutta äitini ei koskaan lämmennyt ajatukselle, hyvä niin, sillä oli minussa virtaa ilman mopojakin. 
Nuoruusvuosina sain istahtaa moisen kaunottaren selkään uudemman kerran. 
Ihanaa kun pappaTuntureita löytyy vielä, ihanan nostalgista. 
Ryntäsin tietenkin herättämään puolisoa joka silmät rähmässä kompuroi pihalle Tunskaa katselemaan. Siinä sitä vaihdeltiin ihastuksen huokailuja ja pitihän sitä muutama kuvakin ottaa itselle muistoksi. 



Kuuluiko sinun nuoruuteesi mopon pärinä vai jokin ihan muu?
-Nanni-

VOIHAN VESIVEHMAAN JENKKA SENTÄÄN

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kun joitakin vuosia sitten mittariin läsähti 30 vuotta, muuttui elämässä monikin asia. Kuin ivallisena, kohtalo nauraa olemattomaan partaansa jos sitä joskus erehtyy valvomaan normaalia pidempään, saati että nauttisi lasillisen tai kaksi kuohujuomaa. En ole mikään alkoholin suurkuluttaja vaan pikemminkin ikä ja vanhemmuus on tehnyt minusta siinä asiassa sangen tylsän tyypin, johan tuota nuorena ehti relleestää. 
Mikä on muuttunut kun ikää ei ole enää kakskyt ja risat? Annapa tosiaan olla, jos erehdyt viettämään mukavan ja pitkään valvotun viikonlopun niin siitäkös kroppa kiittää vielä pitkään seuraavalla viikollakin. Kaksi työpäivää on mennyt kuin pienessä laskuhumalassa. Päivän päättymistä laskee minuteissa ja sekunteissa, epätoivo iskee viimeistään ruokatauon aikana ja voisi nukahtaa vaikka seisaalteen. 
Kotia päivän päätteeksi raahautuu "sata-vuotias" väsynyt nainen joka kaatuu suorilta jaloin sänkyyn ja toivoo, ettei kukaan oletakaaan sinun tekevän mitään. Itku ei ole kaukana, kun tekstari piipittää ystävältä viestiä "lähetäänkös salille tai jumpalle". Apua, ei todellakaan lähetä. Eilinen juoksulenkki oli tuskien taival mutta kotia päästyään saatoin hurrata, että kyllähän se elämä voittaa. 
Joku voisi nyt kuvitella, että suuretpa on ihmisellä murheet mutta lähinnä postaukseni on huvittunutta kummastelua valvotun viikonlopun jälkimaingeilta. 
Tänään jopa säälin työkavereitani, sillä jutun taso oli todella surkea. Tiesin itsekin puhuvani puutaheinää mutta suusta hypähteli sammakoita. Tämän kesän juhlimiset on juhlittu, se jos mikä on varmaa.
Jospa se elämä voittaisi ennen viikonloppua ja minusta olisi  niin töissä kuin kotonakin jotakin iloa. 



Joko siellä on selvitty juhannusjuhlista?
-Nanni-

SINISIÄ PUNAISIA RUUSUN KUKKIA KANNAN KÄDESSÄÄNI

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kesässä on jokin ihme taika, heti kun aurinko vähänkin pilkistää pilven raosta vääntäydyn takapihalle ja sieltä minua ei sisälle  houkuttele mikään. En ole istuskentelija tyyppiä mutta kyllä nyt aina jotain kaivettavaa ja kitkettävää meidän säälittävästä puutarhasta löytyy, tai jos ei muuta niin sitten voi hetkeksi istahtaa teekupposen ääreen. 
Viikonloppuna raahasin takapihalle meidän olohuoneen lavapöydän ja mikäs sen hauskempaa kuin sama huonekalu sopii niin sisälle kui ulos.



Sainpas miehenikin huijattua mukaan kukanhakuu reissulle, niinpä me pyöräiltiin kuin vanhassa Suomifilmissä konsanaan pelolle kukkia poimimaan. Todellisuudessa homma toimi näin: minä poimin kukkia tienpenkalta peläten saavani punkinpureman ja mieheni huitoi itikoita ja kyseli, että koska lähdetään. Itikoihin tympääntyneenä hän pyöräili tietä edes takaisin ja hoputti minua puuhassani. Miehet!
No mikäs sen kauniimpaa kuin vaasillinen luonnonkukkia (ampiaisineen) omalla terassilla.


 Ehkä pienoinen juhannusväsymys vaivasi koko perhettä sillä itse olin illan aivan raato ja toinen lapsista itki ja märisi koko illan syystä jos toisesta ja esikoinen oli tyytymätön kaikkeen. Onneksi juhannus on vain kerran kesässä kun joulun sentäs on joka vuosi.

Onneksi maanantai on pulkassa, enää neljä herätystä viikonloppuun. 
-Nanni-


JUHANNUS TULI, JUHANNUS MENI

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Niin se on taputeltuna tämäkin juhannus. Ilmat suosi ainakin Oulun korkeudella, lämpöä  ja aurinkoa piisasi enemmän kuin uskalsi toivoakaan. Eilen sai jopa hetkeksi riisua bikineille saakka, voi sitä kesän onnea.
No miten meni täällä juhannus? Vietimme paljon aikaa ystävien seurassa, grillaillen, oleillen ja saunoen. Tämäkin takakireä kotiäiti osasi ottaa kaiken ilon irti kesästä ja nostaa jalat pöydälle. 
Teimme eilen vielä kunniakierroksen ystävien uudelle, juuri valmistuneelle talolle. Ilta vierähti vauhdilla kuuman grillin ja paljun ääressä. Kauhukseni huomasin jossain vaiheessa, että kello lähentelee pian yökahta ja lapsetkin vielä keikkuivat hereillä. Ei muutakuin akka ylös paljusta ja pyörän selkään. Eipä paljon tarvinnut itsellä eikä varsinkaan lapsilla unta houkutella. 
Se mistä todellakin olen iloinen, että arjesta johtuva väsymys ja  kireys unohtui näiden kolmen päivän aikana ja olen osannut rentoutua. Siis olenko nyt väsynyt? Todellakin, mutta se ei vain haittaa kun "syynä" on kaksi todella kivaa iltaa ystävien seurassa. 
Kiitos kuuluu ihanille Ystävä-perheille.




Kamera ei tänä juhannuksena mukana kulkenut joten kaikki kivat paljukuvat jäi ottamatta, mutta muutama kiva kesäkuva kameran muistikortilla odottelee julkaisua. 

Tämän päivän ohjelmana on kotitöitä, pyykinpesua ja omassa saunassa juhannussaunominen. Aamulla taas arki koputtelee ovella. 

Kuinka siellä vietettiin juhannusta?
-Nanni-

KUKKALÄNINGISSÄ

torstai 18. kesäkuuta 2015

Hah haa kukahan se ihan vastikään totesikaan, ettei kukat ehkä ole minun juttu jos kyse on vaatteesta? MINÄ. Minä se taisin olla. Itse asiassa en edes tajunnut siinäkään vaiheessa tilanneeni kukkamekon kun se tuotiin viime perjantaina kotiovelleni saakka ja sitä pääsin sovittelemaan. En tajunnut pukevani kukkamekkoa päälleni kun sunnuntaina lähdimme rippijuhlille. Tuo kukkahepene pisti silmääni vasta tänään kun selailin viime viikon kuvia koneeltani. Heh heh "never say never". Kuinka älyttömän paljon tykästyinkään tuohon mekkoon, sen malliin ja varsinkin kankaaseen. Mielettömän kivan tuntoinen mekko päällä ja ennenkaikkea monikäyttöinen. Jos säät suosivat niin se tulee olemaan tämän kesän yksi käytetyimpiä vaatteitani. 

Pitkästä aikaa lähdimme ystäväni kanssa ihan asiasta ottamaan asukuvia. Viime syksynä löysimme tosi mahtavat maisemat omalta kylältä, Kiiminkijoen rannoilta. Tuolloin jo päätin, ettei noin upeaa paikkaa saa jättää käyttämättä vaan siellä pitää ehdottomasti päästä kameran kanssa heilumaan. 
Kiitos ystävälleni H.lle oikein mukavasta kuvausreissusta. Mitäs ne "muutamat" itikat, eihän ne ketään haittaa. 








Mekko DefShop (saatu)
Kengät DefShop (saatu)
Kello T.Hilfiger
Laukku Seppälä

Tällainen kesäheila täällä, millainen siellä? 
Täällä on juhannussiivoukset siivottu, sauna pesty ja mieli ihanan kesäinen. Molempien lasten huoneista kuuluu kikatusta ja porinaa, yökylävieraita molemmissa kammareissa. Huomenna vain nautiskennellaan olosta ja toivotaan sateetonta päivää. 

Onko tämä kukkaleninki aivan täys floppi vai kesän piristys?
-Nanni-

JUHLAHUMUSSA

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Menneenä viikonloppuna juhlittiin kahden perheen prinsessoja. Toinen täytti vuosia ja toinen pääsi ripille. Sunnuntaille sattui kiva ilma ja päälle oli ihana valita kesämekko. Kakkukahvit maistuivat paremmalle ulkona ja muutenkin vietimme suurimman osan aikaa ulkosalla. 
Kesäjuhlissa on kiva käydä. Toki talvenjuhlissakaan ei ole mitään vikaa mutta kesällä on ihana pukeutua juuri niinkuin itse haluaa. 




Matkalla juhlista kotiin pysähdyimme Mammuttihirren talotehtaalle kummastelemaan oikean kokoista mammuttia. Naurattiko esikoista ehkäpä eniten mammutin oikean kokoinen piiip.... jaa a. Pojat on poikia ja tytöt tekkee niitä lissää. 


Tälle kesälle ei muita juhlia tiedossa olekaan joten näillä juhlilla on pärjättävä. 

Miltäs näyttää tulevan viikonlopun keskikesän juhlat? Täällä vietetään Juhannusta ystäväperheen kesken lasten ehdoilla. Paljon hyvää syötävää ja mukavaa seuraa. Kerrankin olen hieman suunnitellut tarjottavaa etukäteen, tottahan toki pääosassa on grillattavat herkut mutta erinlaisia salaatteja ajattelin tehdä sekä mansikka-ananasvartaita. Tuumailussa on vielä kakku, teenkö jotain herkkua vai mennäänkö ihan mansikoilla ja kuoharilla? 
Ainoa toive tällä hetkellä on aurinko, lämmintä saisi olla mutta koskas viimeksi olisikaan juhannuksena tarjennut ilman toppatakkia? En edes muista. 

Vielä jos jaksaisi yhden aamun nousta herätyskelloon.
-Nanni-

"SINÄHÄN ET MINUA MÄÄRÄÄ"

maanantai 15. kesäkuuta 2015


Lausahduksen kajautti muuan viikko sitten pikkutyttö isälleen Prismassa. Olin purskahtaa raikuvaan nauruun mutta sain hillittyä itseni ja tyydyin vain hymyilemään lapsella ja isälle joka ei tiennyt mitä lapselleen sanoa. Hyvin määrätietoisen oloinen, ehkäpä noin viisi vuotias tyttö oli selvästikin oman aikakautensa prinsessa jota omien vanhempien määräilyt piisasi sillä hetkellä. 
Tilannehan ei välttämättä sillä hetkellä naurattanut tytön vanhempia mutta minua tämä nauratti lähinnä siksi, että samaa lausahdusta meillä kuullaan viikottain. Toinen hyvin tutuksi tullut lausahdus on: mää kerroin teistä kyllä mummulle". 
Näitä vihastuttavan ihastuttavia lauseita perheessämme viljelee esikoinen, pian kaksitoista vuotta täyttävä esimurkku. 
Muistaakohan kukaan meistä, että missä iässä sitä itsellä aikoinaan murrosikä alkoikaan painamaan? Teille vinkiksi joilla vielä on pienempiä lapsia, ettei kannate säikähtää kun lapsi täyttää kymmenen vee, murrosikä koputtelee ovella halusitpa tai et. 
Kuinkahan monesti meidän sälli on minulle tokaissut etten minä määrää häntä. Jaahas ja kukakohan noita lapsia sitten määrää ellei omat vanhemmat? Taidan olla ihan fossiili ja Out of season äiti, minä mitään mistään ymmärrä. Eihän nykyajan lapsia saa komennella, lapsethan ne määrää perheessä kaapinpaikan, vai määrääkö? Meillä ei ainakaan. Asioista keskustellaan koko perheellä jos tilanne antaa siihen mahdollisuuden mutta kyllä meillä vielä vanhemmat on niitä jotka sanoo viimeisen sanan. Tai ainakin yrittää. 


Hyvänä kakkosena perheessämme tulee Pipuna. "Mitä isot edellä sitä pienet perässä". Kyllähän neiti imee itseensä kaikki "hyvät" lausahdukset ja tavat veljeltään. 
Mutta saahan lapsellakin luonnetta olla. Lapset kokeilevat rajojaan ja kuinkas niistä muuten selville päästään ellei vähän sohimalla muurahaispesää. 

Meillä on takana juhlarikas viikonloppu josta neidinkin kuvat on otettu. Lisää kuvia julkaisen seuraavassa postauksessa. 

Minähän määrään täällä, niin kerta.
-Nanni-

SAISIKO OLLA SALAATTIA TAI KENTIES TORTILLOJA?

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kerroin aikaisemmassa postauksessani tutustuneeni Wellberries ateriasuunnitelmaan ja julkaisin siellä jo yhden tosi ihanan reseptin kuvineen ja ohjeineen. Koska tykästyin näihin toisiinkin resepteihin ja ne maistuivat myös meidän perheen nirsoilijoillekin niin haluan jakaa ne nyt myös teille muillekin kokeiltavaksi. 
Toinen herkku mitä kokkailin oli kalaa salaatilla. Tässäpä ohje tuohon ihanaan salaattiannokseen.


Lohi-varhaiskaalisalaatti parsalla

n. 500g lohta
n. 600g varhaiskaalta
1 avomaan kurkku
n. 500g vihreää tankoparsaa
1dl kookosmaitoa 
1/2 punttia ruohosipulia
1rkl omenaviinietikkaa
1/2 sitruunan mehu
suolaa, pippuria

Napsauta parsoista kova kanta pois, kuori ne mikäli kuori vaikuttaa  paksulta. Keitä noin 5min suolatussa vedessä. 
Valmista lohi: leikkaa file sopiviksi paloiksi, poista nahka ja mausta. Paista kala kypsäksi kuumalla pannulla. Irrota uloimmat lehdet kaalesta sekä leikkaa kova kanta pois. Suikaloi kaali ja hienonna ruohosipuli sekä kurkku. Valmista kastike: Sekoita kookosmaito, omenaviinietikka ja sitruunan mehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Huuhtele parsat kylmällä vedellä, paloittele ne sekä lohi. 
Sekoita kaikki ainekset salaattiin yhdessä kastikkeen kanssa. 


Rakastan salaattilounaita joten tämä oli todella mieluinen annos. Kuten kuvistakin huomaa, tein pieniä muutoksia omaan annokseeni. "Unohdin" parsan kauppaan ja lisäilin annokseeni ananasta ja tomaattia. Reseptit jaan kuitenkin sellaisenaan kuin ne Wellberiekseltä saan. 

Loppuviikosta kokkailin hieman erilaisia tacosia mihin olen tottunut,  mutta voi vietävä mitä herkkua ne olivatkaan. Tätä ohjetta suosittelen myös erittäin lämpimästi kokeilemaan. 


Thai-jauheliha "tacot" salaatista

400g jauhelihaa
2 valkosipulinkynttä
1 pieni punasipuli
2 tomaattia
2 porkkanaa
1 paprika
1 chilin palko
1 ruukku thaibasilikaa
1/2 ruukkua korianteria
1 lime
2rkl kalakastiketta
0.5 rkl juoksevaa hunajaa
n. 5rkl seesamöljyä
1 dl auringonkukansiemeniä
suolaa, mustapippuria
salaattia kupaiksi n. 200g esim. rapea Romaine

Hienonna valkosipulit ja paista jauhelihan kanssa pannulla kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Hienonna punasipuli. Kuori ja tee porkkanoista ohuita, lyhyitä tikkuja. Pese ja kuutioi paprika ja tomaatit. Hienonna yrtit ja chili. Valmista kastike: Sekoita keskenään limen mehu, kalakastike, seesamöljy ja hunaja. Sekoita jauheliha sekä muut raaka-aineet yhteen, kaada päälle kastike sekä siemenet. Pese salaatti ja tee lehdistä kuppeja. Tarjoile jauhelihasalaatti salaatinlehdillä.


No, kenellekään ei liene yllätys, että tein taas pieniä muutoksia. Taidan olla keittiössä sooloilun suomenmestari. 
Tällä kokilla meinasti ottaa ohraleipä sillä turhan innokkaasti pilkoin ihan koko chilin tarkistamatta sen tulisuutta. Edellisellä kerralla chilini oli tosi mieto, lähes mauton. No tässä ruoassa mauttomuus oli kaukana ja kylläpä tacosissani olikin potkua. 

Wellberrieksen ohjeita kokeillessani innostuin vieläkin enemmän vihannesten ja salaatin käytöstä. Meidän pöydästä löytyy aina salaattia mutta näiden parin viikon aikana olen löytänyt paljon kivoja vinkkejä minne kaikkialle vihanneksia voikin hyödyntää. 

Makoisaa lauantai-iltaa toivottelee...
-Nanni-re

HUH HEIJAA MIKÄ VIIKKO

perjantai 12. kesäkuuta 2015


Mistähän johtuu, ettei kuntoilu jaksaisi nyt kiinnostaa pätkääkään? Salille meno tuntuu sangen vastenmieliseltä ja mielummin kipaisen lenkillä tai nautin kotona olosta kuin lähtisin salille hikoilemaan. Tänään päätin, että menen salille vaikka se olisi tämän päivän viimeinen tekoni. Kannattava päätös ja teko. Puolentoistatuntisen hikoilun jälkeen laiskailusyytökset olivat tipotiessään. 

Kiireinen työviikko on vihdoinkin takana. Kovasti odotettu perjantai koitti ja töissä kyllä huomaa, että osa porukasta on jo lomalla. Kiirettä piisaa, välillä tuntuu että juoksuaskeleet ovat tarpeen. Onneksi meillä on ihan paras työtiimi, siinä kiireetkin sivutetaan vitsiä heittämällä. 
Olen ollut syksystä toukokuun loppuun saakka osa-aikaisesti töissä. Syksyllä tein lyhyttä työpäivää ja nyt kevään vapaat tuli kokonaisina vapaapäivinä. Nyt kun palailin työarjessa 100% tunneille niin kylläpä nämä viisi päiväiset viikot tuntuvat niin piiiiiiitkiltä. Toisaalta taas kiva saada pitkästä aikaa kokonainen tilipussikin. 


Side reissun jälkeen matkakuume kasvoi niin suureksi, että varasimme siipan kanssa heinäkuun  lopulle Norjalaiselta halvat lennot Helsinkiin. Samalla reissulla on tarkoitus viettää yksi päivä Tallinnaa ihastellen, muuten nautimme kesäisestä Helsingistä ja Suomenlinnaan haluan ehdottomasti joku päivä piknikille. 


Mitä kuuluu meidän pihalle? No ei sitten niin mitään. Paljon on haaveita mutta sama saamattomuus paistaa pihassa kun kuntosalillakin.
Neidille laitoimme leikkimökin pari viikkoa sitten ja siinähän kävi juurikin niin kuin aavistelinkin. Alkuhuuman jälkeen siellä ei olla juurikaan edes käyty.  No onneksi vielä on kesää jäljellä. 
Viimekesänä lapset nukkuivat yhden yön mökissä ja aikovat toteuttaa tuon saman myös tänäkin kesänä. Arvatkaa vaan sainko itse tuolloin nukuttua juuri silmäystäkään kun jännitin, että kumpi sieltä ensimmäisenä hiippailee omaan sänkyynsä. Sielläpä ne molemmat nukkuivat tyytyväisinä aamuun saakka. 





Toivotaan kaunista keliä tälle viikonlopulle. Meillä on tiedossa muutamatkin juhlat.
Minä taidan nauttia lasin viiniä perjantai-illan kunniaksi (itse asiassa ensimmäinen imeytyi uuteen olkkarin mattoon) ja nuuhkia kesän tuoksuja. Ihanaa viikonloppua sinne kaikille.

-Nanni-

HAAVEITAHAN SAA OLLA - JA JOSKUS NE OLISI KIVA MYÖS TOTEUTTAA

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Jos voittaisin lotossa kovasti rahaa niin tietäisin mitä ihan ensimmäisenä ostaisin. Kameran. Uuden kameran ja siihen objektiivin tai objektiiveja. Jos ei nyt takerruttaisi siihen mitä muutakin lottovoitolla tekisin, sillä paljonhan siitä kuluisi jo pelkästään läheisten auttamiseen vaan nyt ajattelin huokailla tuon pitkäaikaisen haaveeni perään. 
Oi miksi nuo kamerat ovat niin kovin hintavia, kysynpä vain.
Harrastaminen maksaa, se vain on tosi asia. Toiset tuhlaavat moottoriurheiluun, toisilla rahaa kuluu lemmikkeihin, heppoihin, urheiluun jne... listahan on loppumaton. Jokaisen harrastus on jokaisen oma asia. Siihen kuluu rahaa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. 
Olen ollut tyytyväinen Canonin eos 550D.hen mutta taitojen ja kuvausmäärän kasvaessa jää se jo ihan liian köykäiseksi käyttää.  Se on hyvä perus järkkäri vähemmän kuvaavalle mutta itse haluan kameraltani jo enemmän potkua. Tällekin kesälle olisi tarjolla kuvauskeikkaa ja ilman keikkojakin haluaisin myös itselleni laadukkaampia kuvia. 
Mikä mielessäni siis kummittelee? Valintahan on loppumaton. Jostain syystä olen innostunut Canon eos 7D.stä. Se on vielä kroppikennokamera mutta selvästi jo tämän hetkistä runkoani tehokkaampi. 


Onhan se komea, minkäs sille voin. Tuon rungon kaveriksi sopisi Sigman 35mm F/1.4 kiinteän polttovälin objektiivi. Olisihan siinä verrattoman komea pari. Eiks vaan?
Sigman objektiiveja on kovasti kehuttu. Laadullisesti tämä objektiivi on arvosteltu vastaavia Canonia ja Nikonia paremmaksi piirroltaan ja tarkuudeltaan. Enpä olisi uskonut. 
No tällainen paketti olisi suurena haaveena. Pitää varmaan kilttinä tyttönä kipittää ärrälle lottoa tekemään, muuten taitaa kameran hankinnat jäädä haaveeksi. 

Olisi kiva kuulla mistä te lukijat haaveilette? Onko jokin yksi asia ehdottomasti ylitse muiden ja lähes jo vienyt teiltä yöunet kuten tuo kamera minulta. 

Sano Muikku. Say Cheese.
-Nanni-

BON APPETIT

tiistai 9. kesäkuuta 2015


Ensimmäisen kerran kun kuulin sanan Wellberries, oli tuo minulle täysin uusi tuttavuus. Nyt meidän perheessä on tutustuttu pian kaksi viikkoa Wellberrieksen tarjontaan ja voin kertoa, että meidän keittiössä on kokattu muutakin kuin nakkikastiksetta perunalla. 


"Wellberries haluaa auttaa ihmisiä voimaan paremmin ja syömään hyvin, joka päivä. Wellberries-ateriasuunnitelma on askel kohti parempaa arkea. Saat helposti toteutettavissa olevat gluteenittomat ja ravintorikkaat reseptit säännöllisesti kerran viikossa sähköpostiisi valmiiksi laaditun kauppalistan kera. Erityistä huomiota on kiinnitetty runsaaseen kasvisten saantiin, monipuolisiin proteiinilähteisiin ja laadukkaisiin hiilihydraattilähteisiin. Voit tilata reseptit joka päivälle , tai vain kolmelle päivälle viikossa. " www.wellberries.com

Sain siis viikko sitten ensimmäisen reseptiikkani kauppalistan kera sähköpostiini. Osa viikon lounaista oli sellaisia, että nirsoperheen äitinä hylkäsin muutaman ohjeen samoin tein. En kokenut viisaaksi loihtia ruokia joita ei todennäköisesti olisi kukaan edes maistanut. Mutta suurin osa viikon resepteistä oli toinen toistaan herkullisemman näköisiä ja niitä päätin avoimin mielin testailla. 
Welleberrieksen tarkoituksena on säästää aikaa ja rahaa käymällä yhtenä päivänä viikossa kaupassa ostamassa koko viikon tarvikkeet. Tämä jos mikä sopii minulle, sillä tätä periaatetta meidän perhe on pitkään jo muutenkin noudattanut. Raahaan kotiini autonperäkontillisen verran ruokaa yhdellä kertaa ja jos viikolla on tarve käydä vielä kaupassa niin yleensä kaapista on loppunut maito. 
Yhdellä ostosreissulla säästää rahaa sillä heräteostoksia tulee tehtyä vain kerran viikossa.  
Millaisia ohjeita Wellberrieksen Tuulia minulle lähettikään? Tässäpä viime viikon herkuista ensimmäinen lounas kuvineen ja resepteineen. Olen jonkin verran ohjeita sooloillut niin kuin tapanani on, mutta teille laitan silti reseptit sellaisena kuin ne minullekin on annettu. Suuria muutoksia en kuitenkaan alkuperäisestä ole tehnyt.


Pehmeä kanakeitto limellä

n. 1kg broileria- esim rintaleikettä
1 purjo
5 valkosipulin kynttä
2 chilin palkoa
4 porkkanaa
1 kesäkurpitsa
4dl kookosmaitoa
noin 1 litra vettä
2-3rkl kasvisfondia
2rkl kalakastiketta
1tl kurkumaa
suolaa, mustapippuria
1pkt riisinuudelia (200g)
2 limeä
1/2 ruukkua korianteria

Leikkaa broileri haluamasi kokoisiksi palasiksi. Viipaloi purjo, hienonna valkosipulit ja chili. Kuutioi porkkanat ja viipaloi kesäkurpitsa. Lisää broileri sekä valkosipulit ison kattilan pohjalle, ruskista liha neitsytkookosöljyssä. Lisää mukaan muut pilkotut raaka-aineet ja anna paistua hetki. Mausta suolalla, pippurilla ja kurkumalla. Lisää mukaan kookosmaito ja vettä kunnes raaka-aineet peittyvät. Mausta kasvisfondilla. Sekoita hyvin ja anna kiehua noin 10min. 
Ota lämpö pois hellasta ja lisää mukaan nuudelit sekä kalakastike. Sekoita hyvin ja anna valmistua minuutin ajan. Lisää liemeen lime ja tarkista maku. Silppua  päälle korianteri. 

Jännitin tämän ensimmäisen kokkailuni kanssa, että millaisen vastaanoton se saa muulta perheeltä. Tsemppasin lapsiani ainakin maistamaan vaikka lautasella oli paljon uuttakin ja tuoksu (kookosmaidosta) erikoista. Hieman vaivaantuneena lapset istahtivat aterian ääreen ja kyselivät, että mitäs kummaa tämä on? En ehtinyt itse edes aloittaa omaa ruokaani kun neiti totesi "saako tätä lisää"? Huh heijaa. Kanakeitto sai suuren suosion ja kyselyn, että tehdäänhän tätä uudestaankin. Täytyy kyllä myöntää, etten ole aikoihin kokkaillut mitään noin herkullista. Keitosta tuli mieleeni lemppari Thaimaalainen ravintola Helsingissä jossa haluan aina käydä kun piipahdan isolle kirkolle. 


Tähän herkkuun kannattee oikeasti tutustua. Loput ohjeet kirjoitan toiseen postaukseen, jottei tästä tulisi niin pitkä, ettei sitä kukaan jaksa lukea. Reseptit nakkaan ehdottomasti myös Reseptit kansiooni blogissa.

Suosittelen tutustumaan Welbberries ateriasuunnitteluun, näin saa arkeen paljon uusia, ihania ja ennenkaikkea monipuolisia lounaita.

Onko Wellberries osana teidän perheen arkea?
-Nanni-

KAIKKI YHDES´ KOOS

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015


Olipas viikkojen viikko. Siitä selvittiin kiitos mummojen ja tädin sekä muutaman muun ihanan ystävän avustamana. 
Maanantaina töihin lähtiessäni koossa oli vielä koko perhe mutta aamusta reissuun lähti puoliso ja päivällä parin päivän leirille lähti esikoinen. Töistä palattuani meitä oli vain minä ja Pipuna. Illalla vein neidin mummolaan yökylään, näin hänen ei tarvinnut seuraavana aamulla herätä kuudelta. Maanantai-iltana koti kaikui tyhjyyttä ja oli niin epätodellinen ja yksinäinen olo kuin vain olla voi. 
Keskiviikkona poika tuli väsyneenä ja kiukkuisena leiriltä. Leirillä oli ollut mukavaa ja tylsää oli ainoastaan leirin pituus, se olisi kuulemma voinut olla paljon pidempi. No voihan harmitus. 
Torstaina neiti lähti leirille ja töistä palattuani kotona haahuili ainoastaan poika jolla silläkin tuntui olevan muurahaisia housuissaan. Kotona oli tylsää ja jonnekin olisi kiva lähteä. Kuin tilauksesta serkku soitti, että mennäänkös mummolaan yökylään? No sinne katosi sekin lapsi. Olin jälleen yksin. Reppu selkään ja urheilemaan.
Mitä tekee nainen kun se jää yksin kotiin? Ottaako yksin olosta kaiken irti, makaa sohvalla ja katsoo hömppäsarjoja vai meneekö viettämään aikaa kavereiden kanssa? No näin toimii mies. Nainen nakkaa matot pihalle ja alkaa heilumaan kuin maailmanlopun edellä. Kun mies palaa työmatkaltaan illalla kymmenen aikoihin kotiin on matot pihalla, akka heiluu hikisenä imurin kanssa ja koti kiiltää puhtauttaan. 
Neiti palasi leiriltä perjantaina ja kuulemma kivaa oli ollut, emme päässeet kotiin saakka kun hän oli nukahtanut takapenkille. Siellä hän nukkui kaksi tuntia jonka jälkeen siirtyi nukkumaan sohvalle. Edes lemppariruoka ei saanut väsynyttä leiriläistä hereille. Kun neiti illemmalla vihdoin heräsi oli hän kiukkuinen kuin ampiainen.
Yht´äkkiä alkoi kimakka huutaminen jota seurasi valtaisa itkun myrsy, vihdoin sain selvää mistä huuto ja itku johtui. Neitikin halusi mansikoita joita minä juuri söin. No herranen aika, eihän sitä ennenkään ole pyytää kannattanut, tepsivämpi konsti toki on huutaa ja itkeä. 
Tässä oli piste iin päälle äidin sietokyvyssäni. Viikon olin kuunnellut kiukkuisten ja leiriltä väsyneiden lasteni kiukuttelua ja tulkuttamista. Komensin molemmat lapset kotitöiden pariin ja niitä tehtiinkin niin kauan, että turhat kiukuttelut loppui. 
Jos miettii, että mihin tämä viikko katosi niin onkos kummaa jos se oli ja meni. Onnea on ihanat läheiset ihmiset. Ilman heidän apuaan olisin ollut aika pulassa sillä itsehän olin koko viikon töissä ja mies reissussa. Mummujen ja ystävien avulla sain hoidettua lasten leirikuskaamiset sekä päivähoidot. KIITOS


Kaikki kullat yhdes koos´
-Nanni-
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -