UUDET ENTISTÄKIN IHANEMMAT TYÖKENGÄT

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Tiedän väsyneistä jaloista ja kipeästa alaselästä, että työkenkäni on tullut tiensä päähän ja on aika hommata uudet. Lomalla oli jo tarkoitus uusia kenkiä metsästellä mutta sehän vähän niinkuin jäi kun Helsingissäkin innostuin katselemaan paljon "tärkeämpiä" asioita kuten vaatteita, korkkareita ja laukkuja, heh.

Mieheni teki lapsille tennaritilausta yhtenä päivänä niin hihkaisin, että tilaapas nyt mullekin ne uudet kengät töihin. Kengät siippa löysi sellaisesta verkkokaupasta kun Caliroots, täysin uusi tuttavuus minulle mutta siippa on innokas nettisurffailija varsinkin jos kyseessä on urheiluasuste, vaate, kenkä tai jotain mikä vain liittyy urheiluun. Tuotteet tuotiin suoraan kotiovelle noin viikko tilauksen tekemisestä ja mielestäni poponi taisi olla siellä hieman edullisempi kuin sama popo esimerkiksi urheiluliikkeessä. 


Siippa oli laittanut neidille ostoskoriin Niken Rosherun merkkisen tennarin ja ihastuin tuohon ihan kertaistumalta. Sama popo meni siis isommassakin koossa ostoskoriin, onneksi molemmille löytyi tuota ale kenkää vielä oikeassa koossa. 
Itselle tuo merkki oli helppo ja luotettava valinta sillä Niken tennareita olen käyttänyt jo pitkään ja se vain sopii hieman leveälle jalalleni tosi hyvin. Esimerkiksi juoksulenkillä Nike Free 5.0 on ollut ehdottomasti paras juoksukenkäni.


Perjantaina sain kenkäni ensimmäistä aamua jalkaan ja jännitin kuinka päivä menisi vai joutuisinko alkuun vaihtamaan keskenpäivän kengät vanhoihin. Enpä joutunut. Päivä uusissa kengissä meni huomaamattoman sujuvasti ja ainakin ensimmäisen päivän jälkeen olen oikein tyytyväinen. Vielä ei kuitenkaan voi tietää, miltä nuo kengät tulee tuntumaan ajan kanssa töissä mutta luotto on suuri. 


Go Nike, Go.
-Nanni-

MEIKITÖN VIIKKO

perjantai 28. elokuuta 2015

Viisi päivää ilman meikkiä, kuinkas sujui ja mistä kaikki lähti?
Päätin viime viikolla, että nyt annetaan ihon nauttia meikittömyydestä vaikka meikkaankin hyvin kevyesti niin kuin  aiemmin kesällä tehdystä postauksestani kävikin ilmi. Katselin ihoani peilistä ja tajusin, että kasvoissa on tasaisen kiva päivetys jota ei tarvisi tuhria edes sillä kevyelläkään meikillä. Saisinkohan vietettyä meikittömän työviikon. Jokuhan saattaa nyt miettiä, että mitäs vaikeaa tuossa nyt on mutta itselleni tuo meikkaaminen aamuisin on tapa, automaatio jonka suoritan kuin puoliunessa ennen töihin lähtöä. Jokaisella varmaankin on jokin asia mikä on pinttynyt tapa jota ei välttämättä edes huomaa itse, jokaipäiväinen suklaan syönti, lenkillä käynti ööö mitäs näitä nyt voisikaan olla. Itse meikkaan aina töihin, satoin tai paistoi. 


Viikko alkoi hyvin, aamulla kasvoihini laitoin ainoastaan päivävoiteen sekä ripsivärin. Päivän mittaan kävin välillä laittamassa huulirasvaa. Torstaiaamuna en enää laittanut edes sitä ripsiväriä. Se  oli ehkä "virhe". Kummastuin kun ohikulkiessani työkaveri katsoi minua pitkään. Pelistä kurkatessani tajusin hänen katseen. Väsyneet, meikittömät silmäni näyttivät todella surullisilta, siltä kuin olisin itkenyt vaikka ei sekään ole tällä viikolla kaukana ollut, sellaista hullun myllyä tämä on nyt ollut. Tänä aamuna päätin, ettäipäs enää säikytellä työkavereita vaan laitetaan nyt edes se ripsari. 
Viikko ilman puuteria, poskipunaa ja muuta ylimääräistä meni todella loistavasti. Taidan jatkaa tällä pelkällä ripsarilinjalla tulevatkin viikot, saapa ainakin nukkua aamulla pidempään.


Viikonloppuisin en meikkaile ellen ole menossa jonnekin enkä tarkoita kuntosalia. Ihanan piristävää on vain olla tukka pörröllä, kotiröntsyvaatteilla, ilman meikkiä. 
Meikittömyyten kohdallani mahdollistaa suhteellisen tyytyväinen ihoni jossa ei vielä suurempia ongelmakohtia ole. Joskus ilmaantuu muuan näppy sinne taikka tänne mutta ei mitään isompaa. 

Pystyisitkö sinä viettämään viikon ilman omaa joka päiväistä tiettyä rutiiniasi, olipa se sitten meikki tai jokin muu jokapäiväinen asia?

-Nanni-

HELPPO, NOPEA JA HERKULLINEN

torstai 27. elokuuta 2015

Muistelisin, että lukijoiden joukossa on hengenheimolaisia kokkauspuuhissa, eli mahdollisimman nopeaa mausta tinkimättä.
Joskus ystäväni vinkkasi herkkuakin herkullisemmasta kasvissosekeitosta jonka tekemiseen ei suuria ponnisteluita tarvita eikä aikaa tuhraannu koko iltaa. 


Kasvissosekeitto

2pss keittovihanneksia/juureksia, mitä nyt haluaakin laittaa
1 kasvisliemikuutio
Blenderi tai sauvasekoitin
ruokakermaa/ creme fraise tms
mausteita

Keitä keittojuureksia kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä sen aikaa, että juurekset ovat kypsiä. Itse lisää toisinaan joukkoon perunoita, porkkanaa, sipulia jne joten kypsennysaika riippuu näiden kypsymisnopeudesta. Kaada lähes kaikki keitinvesi pois ja soseuta blenderillä/sauvasekoittimella. Mukaan voi lorauttaa ruokakermaa, makukermaa tms mistä itse tykkää tai ihan vain keitinvedellä. Joukkoon voi lisätä pippuria, sormisuolaa tai itselle mieluisia mausteita tai yrttejä. Avot, se on siinä. Ei muutakuin herkuttelemaan. 


Varmasti vielä parempaa keittioa tulee jos tekee sen täysin tuoreista raaka-aineista, mutta sitten se ei olekaan enää se pikanopea ruoka. Eka kokkailukerralla yllätyin, että voiko näin maukasta keittoa saada näin "vähäpätöisistä" raaka-aineista, näin nopeaa. Totta se on.
Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, ettei meillä muut tätä suostu syömään mutta joka kerta rohkaisen lapsia edes ruokalusikallisen maistamaan. No saanpa herkutella yksin, ei ole ketään apajilla. 

Suolaa, suolaa enemmän suolaa.
-Nanni-

ERILAISET SYNTTÄRIKEMUT

tiistai 25. elokuuta 2015

Esikoinen vietti viime viikolla kahdennettoista synttärinsä joita juhlittiin hieman erin tavoin kuin olemme yleensä tottuneet viettämään. 
Nykyään tuntuu, että synttäreistäkin on tehty varsinainen kilpa-ajo, kuka ajaa nopeiten, kenellä on hienoimmat ja kalleimmat synttärit. Itse en halua enkä pystyisikään kilpailemaan tässä sarjassa. Hoitajan palkoilla ei viedä koko koululuokkaa hoploppiin eikä superparkkiin päiväksi leikkimään ja tarjota vielä hesburgerit kaupanpäälle. Halvemmallakin täytyy saada aikaiseksi mukavat kemut. Meillä juhlittiin kutakuinkin ilmaiset, mutta kerrassaan onnistuneet synttärijuhlat.



Synttärikutsussa luki kutakuinkin näin:
"Tervetuloa synttäreilleni lauantaina klo:15 eteenpäin. Helteen salliessa uimavaatteet mukaan"
No hellehän helli ja niimpä kemut etenivät seuraavanlaisesti. Ensin vieraiden saapuessa koko poikakonkkaronkka pelaili pallopelejä takapihalla tämän jälkeen herkuteltiin. Tällä kertaa en leiponut minkäänlaista kakkua eikä sitä kukaan tuntunut kaipaavankaan. Tarjolla oli itsetehtyjä jäätelöitä, kotitekoista pizzaa, karkkia ja sipsiä. Hyvin selvittiin näillä herkuilla. 
Herkuttelun jälkeen lastasimme kaksi autoa täyteen juhlijoita ja pussukoita pyyhkeineen ja saavuimme pian kivalle mutta rauhalliselle uimarannalle. 



Jännitin ennen juhlien alkua, että muistaakohan yksikään ottaa uimavarusteitaan mukaan tai onko joku joka ei uimarannalle haluaisi lähteä. Päätin edetä tilanteen mukaan jos sellainen olisi tullut. Eipäs tullut. Yksikään ei pistänyt vastaan rannalle menosta vaan kaikki säntäsivät hietikoille pää kolmantena jalkana. 
Pari tuntia rannalla vierähti vauhdikkaasti, välillä vedessä leikkien, välillä rannalle puuhaillen. Toki otin kylmälaukkuun mukaan limpparia ja muitakin herkkuja. 
Meidän neiti hehkutteli lähes koko rantareissun ajan kuinka mahtavaa viettää tällaiset synttärit. Kuulemma kenelläkään ei koskaan ole ollut uimasynttäreitä. Hih, joku sentäs oli tyytyväinen. 


Kännykkäkuva
Jossain vaiheessa pojat "katosivat" läheiseen saareen. Mitähän lie Idiana Jones aarteita sieltä löysivätkään. 
Harvoin tämän tyylisiä juhlia pääsee järjestämään, Suomen sää kun on mitä on. Itse olin ainakin oikein tyytyväinen, että päätimme lähteä rannalle sillä kaikilla tuntui olevan todella mukavaa.
Tällaiset synttärit tällä kertaa, saa nähdä millaiset on neidin kemut kuukauden päästä. 

Millaisilla juhlilla teillä ruukataan juhlia?
-Nanni-

YKSI ALAOSA, MONTA YLÄOSAA

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Hupsis heijaa koskahan viimeksi onkaan asupostauksia saatu lukea tässä blogissa? Niitä ei montaa ole tälle kesälle tullut. Syynä ehkä laiskuus, ajanpuute sekä haaste saada aina puhuttua joku kuvaamaan niitä kuvia. Tällä kertaa puuhaan pestasin siipan ja voin olla kyllä tyytyväinen kuinka pitkä pinna hänellä tällä kertaa tässä puuhassa olikaan. 

No itse asiaan. Valitsin kynähameen asukseni jonka seuraksi kaivelin kaapistani useamman yläosan. Itse tykkään kynähameista sen tyylikkyyden mutta yksinkertaisuuden vuoksi. Oma hameeni on liituraitainen puuvillasta tehty hame jonka helmassa on musta pitsi. Tykkään hameestani mutta silti toivoisin kaappiini mustan, trikoisen kynähameen. Tuon harmaan hameen haittana on joustamattomuus. Alushame tahtoo nousta jatkuvasti ylös ja tämän kesän painonnousu näkyy ja tuntuu myös hameessa. Trikoinen kynähame voisi ajaa paremminkin asiansa ja olla armollisempi.
Simppelin kynähameen etuja on sen monikäyttöisyys. Minusta siihen voi yhdistellä ihan perus toppia ja sandaalit, tai hieman hienompaa puseroa korkkareilla. 
Tällaisiin puseroihin tänään päädyin, useammankin yläosan olisin voinut mukaani valita mutta tuskinpa siippa olisi jaksanut koko päivää kameran takana seisoa. 











Musta toppi H&M
Pitsi t-paita Vila
Pitkähihainen pusero Esprit
Hame Vero Moda
Laukku PisaDesign
Kengat ystävältä saatu
Kello T.Hilfiger
Aurinkolasit Oakley

Ohops, olipas niitä kuvia satamäärin, tai ainakin melkein. Tarkoitukseni oli julkaista jokaisesta asusta kaksi kuvaa mutta en raskinut jättää mielestäni mieluisia kuvia julkaisematta. 
Oma suosikkini ehkä noista kolmesta on... hmmmm.... hame valkoisen pitsi t-paidan kera. Siisti mutta ei liian hieno. 

Kuvauspaikasta voin kiittää ihanaa miestäni. Hän vinkkasi minulle paikan, sillä bestmanimme omat hääkuvat on juurikin tuolla otetut. Mielettömän ihana paikka. 

Löytyykö kaapistasi kynähametta. 
-Nanni- 

EPÄONNEN PANNUNALUNEN

lauantai 22. elokuuta 2015

Törmäsin viikko sitten ensimmäistä kertaa elämässäni ihanaan sisustusliikkeeseen LifeStyle Nordic, joka sijaitsee Oulun Torinrannassa. Piipahdin pikaisesti pikku putiikkiin sisälle sillä liike oli juuri sulkemassa ovensa. Mukaan nappasin kivan betonista valetun alusen ja sovimme omistajan kanssa, että lähiaikoina piipahdan sinne ajan kanssa kamera mukana. 
No mites sen ihanan ostoksen kanssa kävikään? Joku löppäkynsihän pudotti sen kuin ihmeen kaupalla Stockmannin lattialle ja arvata saattaa kuinka sille kävi, sehän meni iloisesti moneen palaan. Itkupotkuraivari ei ollut kaukana. Miehen kummastelut "miten sulla nyt noin pääsi käymään" ei lohduttanut lainkaan vaan mieleni teki heittää siippaa sillä betonisella pussukalla päähän. Ketutus oli niin suuri, että kotia lähtö oli ainoa ratkaisu. 
Se jos mikä on varmaa, että maanantaina ajan tuhatta ja sataa ostamaan uuden. 


Uusi on haettu ja kovasti jo käytetty. Omistajan vinkki laittaa pintaan lakkaus pitäisi toteuttaa pian, näin alunen pysyisi pitkään siistinä. 




Mielessä välähti, että olisin ostanut toisenkin laatan ja laittanut sen teille arvottavaksi mutta sen verran painavasta kapistuksesta on kyse, että postitus tulisi maksamaan enemmän kuin mitä itse laatta maksoi. Ja kuinkahan kovakouraisesti itella sitä käsittelisi, liekö siis ehjänä menisi perille.

Maanantain reissu tuli hieman kalliimmaksi kun sorruin vielä kotiuttamaan pari kivaa naulakkoa. Kotona pohdin, että mihin ne laittaisin mutta eiköhän muutamalle naulakolle aina paikka löydy. 



Kunhan pääsen tuohon ihanaan putiikkiin kameran kera, saan laitettua teillekin lisää ihasteltavaa. 
Nyt vain naulakoille paikkaa metsästämään. 

-Nanni-


SYKSYN ASUKATSAUS

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Viime Helsinginreissulla tsekkailin tulevan syksyn vaatemallistoja. Kauppoihin oli tullut syksyä ajatellen kivoja uutuuksia joita oli kiva hypistellä. No joo ja sovitellakin ja ehkä hieman ostellakin. 
Ensimmäisimpänä silmääni pisti erilaiset shaalit, huivit, bonchot ja bolerot. 


Suuri kokoiset viitat taitavat olla tämän syksyn kuuma sana. Syksyn värihän on pääsääntöisesti tummaa. Jottei ihan mustalla mentäisi, mikä toki on oma luottovärini valkoisen rinnalla, hommasin muutaman kauniin harmaan vaatteen itselleni. Juurikin tuollainen huivin ja bonchon välimalli piti omaankin kaappiin hommata. Testaillen huomasin, että sitä voi käyttää hyvinkin monella tavalla ja kunhan nämä ihanat helteet helpottavat niin kuviakin niistä eri versioista tulen julkaisemaan. Ei siis sillä että helteet saisi jo väistyä, ei todellakaan. 



Toinen löytö, myöskin vaaleanharmaa neule on jo noussut suosiooni. Viileinä aamuina olen sujauttanut sen päälleni ja päivällä helteen helliessä se on saanut siirtyä laukun syövereihin. 



Neuleessa piilee se jokin hauska juju tuossa pyöreässä, hieman lepakkomaisessa mallissa. Harmaiden vaatteiden kaveriksi löysin mustat legginsit jotka ovat enemmän housunmalliset kuin kalsarit. Paksuutensa vuoksi nämäkin saavat vielä odotella käyttöä syksymmälle. 
Sen suurempia ostoksia en reissulla tehnyt. Noillahan pääsee todella kivasti syksyn makuun. 

Joko siellä on syysmallistoja kurkisteltu sillä silmällä?
-Nanni-

HAASTAVAA KUVAUSTA - VAI ONKO?

tiistai 18. elokuuta 2015

Kuvaaminenhan on suuri intohimoni niinkuin varmasti lähes kaikille bloggaajille. Kuvaaminen ei noussut suosiooni vasta blogin myötä vaan ensimmäisen kamerani sain jo ihan lapsena. Ei se mikään luojan luomus ollut mutta kyllä sillä räpsi sen mitä lapsi nyt räpsii. Siitä se innostus ja kalusto on kasvanut.

Olen ottanut innolla kuvaus"tilauksia" vastaan aina kun niitä on ollut tarjolla. Jokaiselle olen kertonut suorin, rehellisin sanoin, että olen harrastelija enkä välttämättä osaa toteuttaa kaikkia hienouksia vaan otan kuvia parhaan mahdollisen taitoni mukaan. Tämä on kelvannut tähän saakka  ja jatkossakin se saa kelvata tai sitten täytyy palkata ammattilainen. 

Alkukesästä sain jo tilauksen kuvata viisi henkinen perhe. Tällainen tilaus oli minulle jo ihan uusi haaste. Sitä olen makustellut ja suunnitellut pitkin kesää. Kuten yleensäkin, haluan suunnitella keikan kunnolla, missä kuvataan, miten kuvataan, millaisia kuvia otetaan ja millainen ilma silloin mahdollisesti olisi. Tottakai lähdetään siitä liikkeellä, mitä kuvattava itse toivoo.
Viiden ihmisen yhtäaikainen kuvaaminen tulisi olemaan todellinen haaste harrastelijalle. Koitapa saada kaksi ihmistä kuvassa hymyilemään silmät auki yhtä aikaa, saatikka sitten viisi ihmistä. 
Lopulta kuvausviikko koitti. Perheen äiti ilmoittikin, että kuvattavia olisikin vain kolme eli perheen lapset. Okei, selvä. Helppo nakki. Just joo, on todellakin. 
Mietin ja pohdin kameran säätöjä muutaman päivän ja kysäisin lopulta vinkkiä ystävältäni joka kuvaa todella laadukkaita kuvia. Häneltä sain kultaakin kalliimpia neuvoja joiden kanssa lähdin kuvaustilanteeseen. 

Esitin perheen äidille toiveen, että kuvaus tapahtuisi joko aamusella taikka iltasella, ei mielellään keskipäivällä jolloin aurinko porottaa täydeltä terältä. Tämän neuvon jopa vielä muistan  suorittamaltani kuvauskurssilta.
Niinpä me marssimme lauantaiaamuna suht varhain merenrantaan kamera kainalossa. 
Eniten jännitin, että miten saisin kolme lasta pysymään paikallaan, katsomaan kameraan ja kiinnostumaan hommasta mahdollisismman pitkään, että saisimme mahdollisimman monipuolisesti kuvia aikaiseksi. 
Siis jännitykseni oli aivan turha. Ainoa mikä aiheutti haastetta oli se taivaalta porottava aurinko. Siinä saatiin porukalla pyöriä ees sun taas, ettei aurinko paista suoraa kuvattavien silmään mutta ei myöskään suoraa kameraan. 
Päätin, että kamera saa laulaa lähes tauotta, näin ehtisin saada mahdollisimman paljon otoksia, sillä pienimmäiset eivät meinanneet kauaa jaksaa filmitähden roolina oloa. 
Ihanasti lapsosilta itseltäänkin tuli ehdotuksia kuvien oton suhteen. Tällainen helpottaa kummasti kuvausta kun kuvattava/kuvattavat ovat innolla mukana touhussa. 
Olen aikaisemminkin havainnut yhden tärkeän seikan ja saman havainnon tein tälläkin kertaa. Lapset osaavat olla kuvissa luonnollisesti sekä rennosti. Sama ei helposti aikuisilla luonnistu. Lapset uskaltavat heittäytyä eivätkä ole turhaan itsekriittisiä. 
Lopputulokseen olin erittäin tyytyväinen vaikka itse sanonkin. Koska kyse on vieraiden lapsista niin montaa kuvaa en tänne julkaise mutta muutamia aarteita valitsin teille ihasteltavaksi. Lupa julkaisuun on tietysti kysytty.





Uskomatonta mutta totta, alimmaisessa kuvassa ei ole minkään laista asettelua. Lapset vain sattuivat kävelemään seuraavalle kivelle kuvattavaksi. Tykästyin tähän kuvaan jostain syystä erittäin paljon. 

Kiitokset mahtaville kuvattaville, olitte kerrassaan reippaita malleja. 
-Nanni-

VIIKONLOPUN KUULUMISET

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Tämähän nyt on kertomattakin kaikille selvää, mutta viikonloput menee turbo nopeaa vauhtia. Huis vaan ja ollaan aina sunnuntai illassa. Näinhän se kävi tämänkin viikonlopun suhteen. 

Viikonloppu startattiin perjantaina suoraan töistä lähtemällä työpaikan tarjoamiin kemuihin. Toki teimme pienen poikkeaman matkassa ja aloittelimme iltaa työkaverini/ystäväni luota. Itse kemuissa en montaa tuntia ollut, sen että sain mahani täyteen ja hetken kuuntelin Virve Rostia ja sen jälkeen hyvillä mielin kotia. Minusta ei vain enää bilehiirtä saa vaikka kuinka yrittäisi. No tässä vastaan tulee se surkea maha josta eilen kirjoitinkin. Mitä tulee Virve Rostiin niin osaahan hän laulaa ja tuttuja kappaleita taisi olla enemmän kuin niitä uusia tuntemattomampia kipaleita mutta ei minusta kyllä mitään Viki Rosti fania tullut. 

Eilinen päivä vietettiin kaupungilla oleskellessa, kiinalaista ruokaa herkutellessa ja torinrannassa istuskennellessa. 
Ihanaa kun ei ole kiire minnekään, saa vain olla ja tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä yhtikäs mitään. Kotia tullessa nakkasin korkkarit nurkkaan ja rojahdin terassille nauttimaan kesästä, se nimittän on tullut nyt. 


Sunnuntai päivä starttasi aikaisella kuvauskeikalla merenrannassa. Tästä kirjoittelenkin lähipäivinä enemmän. 
Päivällä on piipahdettu uimaan ja kahviteltu ystävien kanssa. Ja tottahan toki taas vain makoiltu auringossa. Mutta hei! Jotakin sellaista ollaan saatu tänä kesänä mitä ei koskaan aikaisemmin ole meille tullut. 



Nimittäin oman puun kirsikoita. Puu on punaisenaan kirsikoita mitä se ei vielä yhtenäkään kesänä ole ollut. Ihan kummissaan tätä ilmiötä olen kesän mittaan seuraillut ja ollut välillä melkoisen skeptinen. Kahtena aikaisempana kesänä puu on tarjoillut meille tasan yhden kirsikan joka kypsyttyään on kadonnut ohi kulkevan lintusen nokkaan. Nyt marjoja on syötäväksi saakka. 
Onhan ne aika väkeviä mutta silti niin ihania. 



Uimassakin tänään piipahdettiin mutta olipas merenrannalla niin kylmä tuuli, ettei sinne eväitä jääty syömään vaan pulahdettiin melkoisen vauhdilla ja tämän jälkeen kotia viltin alle värjöttelemään. 
Jospa vielä hetken nauttisi helteestä, jotta jaksaa taas viikon kökkiä sisätiloissa. 

Muu maa mustikka, oman puun kirsikka.
-Nanni-

ELÄMÄÄ MAHAKIPUJEN KANSSA

lauantai 15. elokuuta 2015

Valtaosa suomalaisista kärsii jonkin asteisista mahakivuista, toisilla ne on lieviä ja toisilla ne häiritsee joka päiväistä arkea. 
Miten sitten tässä kropassa ja tässä perheessä? Täällä elää kaksi huonosuolista kipuilijaa jotka eivät hyvää päivää näe. 

Itse olen kärsinyt vatsakivuista jo lapsesta saakka kuten Pipunakin. Koskaanhan näille mahakivuille ei lapsena mitään tehty, lääkärit vain viittasivat kinttaalla "kyllä se siitä". Aikuistuessa ne helpottivat ja loppuivat hetkeksi kokonaan kunnes noin viisi vuotta sitten ne palasivat entistä voimakkaimpina ja häiritsevimpinä takaisin. Kivut todellakin haittaavat arkeani ja rajoittavat tekemisiäni. Olen tutkituttanut mahani läpikotaisin sillä taustalla on sukurasite. Äitini puolelta löytyy paljon diagnosoituja suolistosairauksia, Crohnin taudista Colitis ulcerosaan ja tämänpä vuoksi halusin tutkituttaa itseni kunnolla. Takana on vatsan lukuisat ultraääni tutkimukset, magneettikuvaus, mahalaukuntähystys (ei muuten ollut mikään mukava tutkimus helposti yökkivälle), suolistontähystys (tähän en enää ilman anestesiaa menisi) sekä verikokeet ja allergiatestit. Mistään ei mitään löydy vaan omalla kohdallani kyseessä on ärtyvän paksusuolen oireyhtymä. Vaaraton mutta kiusallinen vaiva. Häiritsee tosiaan arkea ja suurin osa suuhun menevästä ravinnosta aiheuttaa kipua. 

Kuvan annos ei liity omiin vaivoihini millään lailla. 
Itse olen vuosien saatossa oppinut jollain lailla elämään kipujeni ja niiden aiheuttajien kanssa mutta eihän tästä eroon pääse, ei ainakaan tällainen kulinaristi joka rakastaa ruokaa. 
Pahimmat kivun aiheuttajat itsellä ovat mm: kahvi, alkoholi, juurekset, kaali, raaka sipuli, ruisleipä, tuoreleipä ja maitotuotteet. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, en tietenkään osaa olla ilman mitään näitä. No alkoholi on omalta kohdaltani jäänyt sairasteluni aikana hyvin minimiin sillä se on pahin listaltani. Muutama alkoholiannos voi pahimmillaan aiheuttaa valtavat kivut sekä pistää mahani täysin sekaisin jonka jälkeen vietän loppuyön vessassa. Tarkempaa kuvausta tuskin kukaan haluaa tietää. Lyhennettynä se siis pilaa koko illan, kuten eilen kävi. Tähän olen jo tottunut jos näin voisi sanoa. Valmiiksi jo tiedän asennoitua, että tästä juhlaillasta tulee joko tosi kiva tai täys katastrofi. 


Onneksi alkoholi ei omalla kohdallani ole mikään pakkomielle vaan onnistun viettämään hurjan hauskaa ihan ilman alkoholia. Useimmiten se tuntuu häiritsevän kanssa juhlijoita enemmän kuin itseäni. 

No lyhykäisyydessään siis näin, elän jatkuvien mahakipujen kanssa joiden kanssa on pitänyt oppia elämään ja jos vielä malttaisin katsoa tarkkaan kaikki mitä suuhuni lapan niin oloni voisi olla helpompi. 

Kuinka sitten se perheen pienin? Tämä onkin se surullisempi versio. Pipuna on kärsinyt mahavaivoista vauvasta saakka. Vauvana se oli koliikkia ja kasvun mukana koliikki muuttui jatkuviksi ripuloinneiksi sekä joka päiväisiksi mahakrampeiksi. Neidin elämä on yhtä kamppailua kipujen ja vessassa juoksemisen kanssa. Lapsen tuskaa on paha katsoa, mitä minä voisin tilanteelle tehdä? Ravintoa olemme koittaneet katsoa siihen suuntaan ettei se pahentaisi oloa, mutta tytär on samanlainen ruoan rakastaja kuin äitinsäkin joten hänen syömistään on paha rajoittaa. Neidillä on laktoositon ruokavalio ja luontaistuotekaupasta kannetaan piigeeliä pullokaupalla sillä sen on huomattu auttavan edes hieman. 
Illat tyttö viettää vessassa, sillä maha on aina ripulilla. Kouluterveydenhoitajalle sanoin viikolla kun lääkärille varasimme aikaa, etten olen koko kahdeksan vuoden aikana nähnyt tuolla lapsella kiinteää kakkaa, se on aina täysin ripulia. Arvatkaas kuinka monesti olen koittanut saada lasta jatkotutkimuksiin mahan kanssa?  Todella monta kertaa ja yhtä monta kertaa meidät on käytännössä naurettu pihalle. Kun lapsi ei ole laihtunut eikä hänellä tule veriripulia kuten colitis ulcerosassa on tunnusomaista, ei meitä oteta tosissaan. Lähes joka yö herään lapsen tuskaiseen itkuun, löydän hänet kippuralta vessasta ja saattelen kipeän lapsen kylmäpussin kanssa takaisin sänkyyn. Pipuna itkee öisin itsensä uneen ja herää aamulla väsyneenä valvotusta yöstä. 
saako vanhempi olla vihainen kun lapsen tuskaa ei oteta tosissaan? 
Olen täysin jo kädetön tämän homman kanssa, kaikkeni olen koittanut. Ensi viikolla on aika koululääkärille ja toivon, että hän olisi sen verran inhimillinen, ettei passittaisi meitä jälleen kotia kestämään.  



Tällainen tarina meidän perheellä ja meidän mahoilla. Tiedän, että sieltä löytyy varmasti paljon kanssaeläjiä. Olisikin kannustavaa kuulla millaista elämää teidän perheessä vietetään kipuilevan, oireilevan mahan kanssa. 

-Nanni-

TYYNYJÄ TYYNYJÄ JA VIELÄ LISÄÄ TYYNYJÄ

torstai 13. elokuuta 2015

"Onpas sulla paljon koristetyynyjä" totesi ystäväni yksi päivä kun huomasin vaatekomerossani tyynyn jos toisenkin. No en voi kieltää, ettenkö olisi ahkera omepelemaan tyynyjä ja joskus saatan jopa ostaa niitä valmiinakin. Tyynyillä ja verhoilla on helppo muuttaa sisustuksen ilmettä ja kun omasta kaapista löytyy erilaisia vaihtareita niin voi sisustusta muuttaa hieman useammastikin maksamatta siitä penniäkään.

No pitihän sitä taas yhdet uudet tyynyt loihtia. Tällä kertaa kaivelin kaapistani pari vuotta vanhat ommellukseni, purin päällisen niistä pois ja ompelin uudet tilalle. Kangaskin löytyi ystävän kaapin perukoilta, eli edulliseksi (ilmaiseksi) tämäkin muutos tuli. 



Miksiköhän olen joskus muinoin tällaistakin kangasta ostanut? Toisaalta nuokin tyynyt näyttivät kivan raikkailta tummalla sohvalla ja hetken ehdin tuumailla, että jospa silti säästäisin ne. Onneksi se tuumaus tauko ei kauaa kestänyt vaan ratkojalle tuli töitä ja illalla tilalla oli uudet, entistä ehommat pääliset. 



Valkoinen, harmaa ja musta, siinä uusin intohimoni. Sitä pitää saada joka huoneeseen. Ja mitä olen muitakin blogeja lukenut niin en taida ainoa mustaan ihastunut olla. 
Sohvallehan näiden piti tulla mutta menin sitten niitä kuskailemaan ja vatuloimaan makkariinkin ja kuinkas kävikään?



Sinnehän ne istui kuin nenä päähän ja siellä ne nyt minua ilahduttaa. Mutta hätähän ei ole tämän näköinen. Kaapista löytyy läjäpäin tyynyjä jotka kaipaavat uusia päälisiä. Kangaskauppa kutsukoon ja tehdään sinne sohvalle omat tyynyt joita en sit enää makkariin kuskaile edes vahingossakaan. 

Aloittelin viime viikolla kirpparimyynnin. Alustavasti kaksi viikkoa pidän pöytää mutta suunnittelin, että kolmannellekin viikolle myytävää on jos ne vain menee kaupaksi. Olen siivoillut kaappeja todella rankalla kädellä ja kuinka tyytyväinen olo tuleekaan kun saa ylimääräistä tavaraa kaapeista pois. Ärsyttävän hiljaista vain tuntuu tuolla kirpparilla olevan, juuri ketään siellä ei koskaan näy ja hitaasti tavara tekee kauppansa. Takaisin en haluaisi kamojani kotiinkaan tuoda mutta ihan kaikkea en raski Punaiselle Ristille luovuttaa. 

Ensimmäinen työviikko on kiva päättää huomisiin työpaikan kesäjuhliin. Ihanaa ruokaa, hyvää seuraa ja Virve Rosti, siitä on meidän huominen ilta tehty. 

Sata salamaa iskee tulta, ja koko elämä räjähtää...
-Nanni-
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -