AVAINNAUHAN ONNELLINEN OMISTAJA ON...

maanantai 30. toukokuuta 2016


Hups, illalla viihdyin niin pitkään pihahommien kimpussa, ettei iltamyöhällä enää arvontaa jaksanut suorittaa. Nyt aamusta laitoin nettikone Random.orgin pyörimään ja avainnauhan onnellinen voittaja on selvillä.
Voittaja tykästyi vaahtisnauhaan eli sellainen lähtee nyt jonnekin päin Suomea. Voittaja on nimimerkiltään Cherry O. Hurjasti onnea Cherry.
Laitatko minulle yhteystietosi sähköpostiini suortuva@hotmail.com niin saan postittaa voittosi sinulle mahdollisimman pian. 

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja kiitos ennen kaikkea Milla Korujen Millalle. 

Iloista kerrottavaa, uusi ihana arvonta on tiedossa lähipäivinä, samalla kerron mukavasta tapahtumasta Oulussa jossa kannattee ehdottomasti piipahtaa. 

ARVONTAMUISTUTUS

lauantai 28. toukokuuta 2016




Muistathan käydä osallistumassa arvontaan. Arvottavana on Milla Korujen avainnauha, kolmesta ihanasta vaihtoehdosta saat valita itseäsi eniten miellyttävimmän. 
Arvontaan pääset osallistumaan TÄÄLLÄ.


KAURAMOOTTORIN ENSIKOHTAAMINEN JA SALAMARAKKAUS

perjantai 27. toukokuuta 2016


Monelle on tainnut selvitä jo instan kautta mitä meidän viikkoon on kuulunut ja mitä uutta meidän arkeen on tullut. 

Ennen kuin päästään tähän viikkoon, alla on vuoden parin kestävä ruikuttaminen "mää tahdon ratsastamaan". 
Pipunan kummitädillä on hevosia sekä poneja ja siellä neiti on päässyt kokeilemaan ratsastamista. Harmi vain kun kummitäti ei asu ihan lähellä eli siellä ratsastaminen on kerran vuodessa-perinne. 

Mieheni on pahasti allerginen lähes tulkoon kaikelle karvaiselle mikä liikkuu, pahimmasta päästä on hevoset ja kissat. Tässäpä vasta mahtava yhtälö, allerginen puoliso ja hevosista innostunut lapsi huoh. 

Pitkään koitin venyttää asiaa ja aina selitin Pipunalle, ettei se vain onnistu kun iskä saa allergiaoireita jo siitä, että meidän vaateista tulee hevosenkarvaa autoon. Muuta ei tarvita. 
Oletin innostuksen laantuvan mutta ehei.  

Olen miettinyt pääni puhki kuinka voisimme päätyä jonkinlaiseen kompromissiin, että lapsi pääsee edes joskus ratsastamaan mutta mieskin pysyisi vielä hengissä. 


Mitään säännöllistä ratsastuskoulua en voinut ajatellakaan josta maksaisin itseni kipeäksi, sillä jos mieheni oireet ilmaantuisivat kaikista järjestelyistä huolimatta niin rahat menisivät kankkulan kaivoon. 
Päädyin etsimään ja kyselemään tallia jossa voisi käydä satunnaisesti ja saada ns. yksityisoppia maksamatta siitä itseä kipeäksi. Siis mikään halpa harrastushan tämä ei ole, ainakin niin olen kuullut. 


Kuin puolivahingossa kysyin työkaveriltani, että vieläkös sinulla on hevonen ja selitin hänelle tilanteen. Hän ymmärsi yskän ja sanoi, että hänellä on kerrassaan ihastuttava poni jolla Pipuna voisi alkoitella uutta harrastusta. 
No eikö mitä, mehän teimme tallitreffit heti seuraavalle päivälle, kerroin neidille uutiset ja menetin hetkellisesti kuuloni. Huuto ja kiljuminen oli korvia huumaava. 




Alkuun etsimme vaatteet joita ei enää kotioloissa käytetä, koska kotia niitä ei enää tallikäynnin jälkeen voi tuoda. Hieman blondin ainesta omaavana etsin vaatteet ainoastaan Pipunalle, itseäni en tietenkään ajatellut. Lompsin tallille tokikin kumppareilla, mutta paviaani sentään laitoin päälleni uusimman ulkoilutakkini sekä housut. Voi kristus missä ne mun aivot välillä on?


Tallille saavuttuamme meitä vastassa oli Aapeli, viisi vuotias Shetlanninponi, supersöpö ja kiltti kuin mikä ja tottakai Aapelin omistaja H.

H ja Pipuna aloittivat sieltä mistä ratsastaminen aloitetaankin, ponin hoidosta. Harjaaminen ensin ja vasta sitten puetaan ponille varusteet. Olin sanonutkin työkaverilleni, että opeta vain neidille ponin hoitoa, ettei neiti oleta, että hän vain hyppää satulaan ja sillä sipuli. 



Hieman arkaillen neiti aluksi Aapelia käsitteli, mutta huomasi todella pian, että nuori herra on kiltti eikä sitä tarvitse pelätä. 





Neidin ilme kertoo jo kaiken. 
Kävimme pitkän maastolenkin ja sen jälkeen vielä aitauksessakin hetken (tiedän, että happatermit on mulla ihan hukassa mutta enhän minä ratsastamista harrastakaan, vielä). 
H kehui Pipunaa, että siehän osaat istua satulassa kuin vanha tekiä. 
Instassa on pyörinyt pari päivää videonpätkä tämän ihanan kolmikon treeneistä, neidin silmistä paistaa silkka rakkaus Aapelia kohtaan. Tämä taisikin olla salamarakkautta noiden kahden välillä, tai ainakin Pipunan puolelta. 

Vajaan parin viikon päähän sovimme uudet treffit mutta itsellä tuli niin kova ikävä Aapeliherraa, että kävimme tallilla jo tänään uudestaan. Pitihän Aapelille ja muillekin talliasukkaille viedä hieman porkkanaa. 


Pipunan lisäksi taisi tähän homaan hurahtaa yksi toinenkin tytön tyllerö. Olenhan joskus nuoruudessani ratsastellutkin silloisessa anoppilassani. Saa nähdä kuinka tässä käy. Loppu kesästä tuolla hepan selässä saattaa olla muitakin meidän perheen jäseniä Pipunan lisäksi. 

Suurkiitos H.lle tästä uskomattoman hienosta mahdollisuudesta. 
-Nanni ja Pipuna-

HERKULLISET AVAINNAUHAT ARVONNASSA

torstai 26. toukokuuta 2016

Kuka muistaa ihanat Milla Korut huutaa Hep. Vuosi sitten samoihin aikoihin esittelin teille ihanat Milla Korut ja arvontaakin silloin suoritettiin. Milla Korujen äiti on ihastuttava Oululainen käsityötaituri joka oman työnsä ohessa harrastelee korukäsitöitä. 
Edellisessä postauksessa esille nousi ihanat englanninlaku korut, vaahtokarkki korvikset, pihlajakarkki hiuskoristeet ja paljon paljon muuta. 
Jottei nyt jäisi ihan viime vuoden muisteloiksi niin sainpas teille jälleen arvottavaa. 

Tässäpä tulee arvontaa. Arvonta-aika on tällä kertaa lyhyt. Arvonta päättyy tulevana sunnuntaina 29.5.2016 klo:18.00 joten pidä kiirettä, että ehdit osallistua. 
Valittavana on kolmesta ihanasta avainnauhasta itselle se mieluisin. Jätä siis kommenttikenttään kommenttia mikä avannauha voitti sinun suosiosi, muista myös nimimerkkisi sekä voit halutessasi jättää sähköpostiosoitteesi (ei pakollinen). 



1) Vadelma laku avainnauha



2) Herkkuakin herkullisempi Vaahtis
Vai...



3) Virkattuavain

Nyt vain siis pohtimaan mikä näistä ihanuuksista on se ihanin ja ei muutakuin hurjaa arvontaonnea. Jos itsellä ei ole käyttöä avainnauhalle niin kuka kieltää antamasta tällaista lahjaksi? Ei kukaan. Kyllä minä ainakin ilahtuisin tällaisesta lahjasta. 

Onnea kaikille 

URHEILUHULLUN VIIKONLOPPU

tiistai 24. toukokuuta 2016



Mikähän siinäkin on, että urheiluinnostus kulkee kausittain. Ainakin minulla. Välillä joudun pakottamaan itseni liikkeelle eikä salilla käynti voisi vähempää kiinnostaa. Välillä on kausia, että voisin asua salilla, käydä lenkillä, luistelemassa taikka pyöräilemässä joka ilta. 

Jollekin urheiluhulluus voi olla vielä paljon enemmän kuin mitä se itselläni on mutta olen oman elämäni urheiluhullu ja se riittää. 

Viikonloppuna ajokilometrejä pyörällä kertyi huimat 55km kahden päivän aikana. Vähän jollekin, paljon minulle. 

Perjantaina pyöräilimme siipan kanssa jolloin allani oli 13 vuotta vanha Nopsan reppana, kolmevaihteinen, jota kutsun eläkeläiseksi. Paljon ajokilometrejä takana, haukkunut hintansa jo vuosia sitten. Erittäin hyvä peruspyörä mutta ei sillä enää huimia saavutuksia aikaiseksi saada.

Lauantaina poljimme pojan kanssa pitkän matkan, jolloin alleni vohkin mieheni uuden uutukaisen pyörän. Eroahan noilla kahdella menopelillä on kuin yöllä ja päivällä mutta toki suuri ero on myös pyörän ostohinnassakin. 


Hymyilyttää miehen into huolehtia pyörästään, tulisipa tuo samainen into myös kotitöihin. Hih

Pehvalihakset kiitti kahden päivän innokasta treeniä ja sunnuntai aamuna oli pakko sanoa "ei kiitos" ystäväni Spinning ehdotukselle. 
Sen sijaan kävimme koko perheellä rullaluistelemassa. Neidin vuoksi ei voi puhua mistään pitkästä matkasta mutta tärkeintä olikin ehdottomasti yhdessä olo. 

Mietin salikortin jäähylle laittoa heinäkuun ajaksi. Tiedän urheilevani kesällä todella paljon ulkona ja salilla käynti jää vähäiseksi. Olisikohan kuuden vuoden salikäynnin jälkeen hyväkin pitää kuukauden tauko hyvällä omallatunnolla?


-Nanni-

NO MITES TÄSSÄ NÄIN KÄVI?

lauantai 21. toukokuuta 2016

Elokuussa tulee kolmetoista vuotta kun sain syliini poikavauvan mitoilla 51cm sekä 3490g. Vauveli syntyi reilu vuorokausi lasketunajan jälkeen eli aikalailla tarkan markan vauva. 

Nyt tuo vauveli alkaa olemaan aikalailla murrosikäinen sälli joka hauskuttaa meitä päivästä toiseen jutuillaan. Suurempaa angstia ei tuolle pojalle ole vielä tullut ja toivottavasti ei tulekaan. Isänsä kanssa poika joskus ottaa yhteen mutta meillä menee esikoisen kanssa ihan mahtavasti. 
Murrosiän alkaa huomaamaan ainakin pituuskasvussa sekä vaatteissa. Tuon tuostakin joudun tilaamaan pojalle uusia housuja kun entiset jäävät armotta lyhyeksi. Mutta missä mennään pojan pituuden kanssa?


Poikahan ottaa äitinsä kiinni ja samalla varmaan menee ohikin että pölähtää. No eipä mikään ihmekään sillä kukapa mua ei pituudellaan ohittaisi. Hurjat 157cm on mittaa tässä kropassa, kyllähän tuon ohittaa helpollakin. 
Eikös se ole niin, että hätä keinot keksii. Hah hah sanon minä. 


Korkkarit jalkaan niin saadaan akkaan sitä mittaa edes muutaman sentin. Tämähän ei ole ongelma eikä mikään kun niin paljon tykkään korkkareista. 
Toki poika on suuriman osan päivästä joko jääkiekkoluistimilla tai rullaluistimilla, siinä ei paljoa enää korkkarit auta. 

Jokaisella on varmaan niitä arjen pieniä juttuja omien lasten kanssa. Joku askartelee lasten kanssa, toiset käy uimassa jne. No mikä on meidän kahden juttu? Paini. Jeps. Harva se päivä otamme kirjaimellisesti painimatsit pojan kanssa. Sääntöjä on ainoastaan, ei saa nipistellä eikä kutittaa, eikä mielellään purrakaan. Siinä me kaksi leikkimielisen tosissamme painitaan keskenään, nauretaan ja ärsytetään muuta perhettä touhullamme. Äiti/lapsi laatuaikaa parhaimmillaan. 

Toistaiseksi päihitän vielä pojan, varsinkin jos ottaisin tosissani.  Kehnosti tässä metrihelenan käy kun jää pikku hiljaa pojan jalkoihin. Jos poika tulee isäänsä ja äitiinsä niin mitään hongankolistelijaa ei pojasta tule mutta jos hän vähänkään tulee minun sukuni miehiin niin sitten voi odottaa, että poika ottaa äidistänsä kainalokepin tarvittaessa. 


Pellavahousut Benetton
Pitsipaita Vero Moda

HERKULLISET KESÄKYNSILAKAT VOITTI



Tällä kertaa arvottavana oli LR tarjoamat ihanat kesäiset kynsilakat. Arvonnassa oli kaksi herkullista väriä, jotka kelpaisi kyllä minullekin. 
Arvonta piti suorittaa jo eilen perjantaina mutta allergialääkkeen popsimisen vuoksi olen ollut niin väsynyt, etten jaksa juurikaan tietokoneelle iltaisin istahtaa. Nyt ihana arvonta on suoritettu ja onnellinen kynsilakkojen voittaja on Annukka Ruohonen. Hurjasti onnea Annukalle, laitan sinulle sähköpostia jotta saan osoitetietosi ja voin postitella kesälakat sinulle pikimiten. 
Oikein ihanaa lauantai-iltaa kaikille lukijoille ja kiitos jokaiselle arvontaan osallistuneelle. 

-Nanni-

ARVONTAMUISTUTUS

perjantai 20. toukokuuta 2016




Muistathan osallistua kevään ihanaan arvontaan. Arvottavana on kaksi ihastuttavaa kynsilakkaa. Arvontaan pääset osallistumaan TÄÄLLÄ. Käyhän osallistumassa. 

BLOGGAAJIEN KIRJAHAASTE

keskiviikko 18. toukokuuta 2016


Sain ihastuttavalta Niinalta Kuiskauksia-blogista kirjahaasteen. Ihanaa saada vaihtelua kirjoittamiselle ja innostuinkin niin tästä haasteesta, että polkaisin lähikirjastoomme ottamaan kuvia muualtakin kuin kotoa. Kiitos Niinalle tästä haasteesta, tätä oli kiva toteuttaa. 


1.Kirja jota luen nyt.

Tällähetkellä ei ole aloitettua kirjaa odottamassa lukijaansa mutta viime aikaiset lukemiset ovat kääntyneet hömppäromantiikan puoleen. Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-kirjasarja on totaalisesti vienyt minut mennessään. Kirjan päätähti Becky Bloomwood tuntuu jotenkin osittain niin saman henkiseltä ihmiseltä mitä itsekin olen. Toki itse en ole ihan yhtä pakkomielteinen ostoshullu kuin Becky on mutta hänen hullunkurinen ajattelutapansa kohtaa niin minun ajattelutapani, että on helppo samaistua tuohon hassuun englantilaiseen. Toki meistä löytyy erojakin mutta tuo kirjasarja vain on tällä hetkellä oma ehdoton suosikkini. 


2. Kirja josta pidit lapsena?

Marjatta Kurenniemen Anneli ja Onneli josta on nyt tehty jo kaksi elokuvaakin. Muistan kuinka mielikuvituksissani olin itsekin mukana Annelin ja Onnelin seikkailuissa. Kun kuulin, että kirjasta tehdään elokuva niin halusin ehdottomasti mennä Pipunan kanssa elokuviin leffaa katsomaan. 




Omien lasten kanssa olemme lukeneet hurjat määrät Mauri Kunnaksen kirjoja ja ne onkin sellaisia lastenkirjoja joita en tule laittamaan kirpputorille vaikka sinne innokkaana siivoilenkin välillä kaappiemme syövereitä. Kuvat sekä teksti on niin loistokkaasti tuotettua, että joka kerta niistä löytää uusia kummastelun aiheita. 

3. Kirja joka jäi kesken?

Aika monikin mutta jos yksi pitää mainita niin uusin Bridget Jones kirja. Alku ainakin oli niin megatylsä etten jaksanut millään pysyä kärryillä enkä sen vuoksi jaksanut kahlata sitä montaakaan kymmentä sivua eteenpäin. Tiesitkö muuten, että kyseisestä kirjasta on tulossa tänä vuonna leffa? No mie en tiennyt ennenkuin nyt kun aloin googlettelemaan kyseistä aihetta. Vaikka kirja itsessään vaikutti kuolettavan tylsältä, ainakin siis alussa niin leffahan pitää ehdottomasti nähdä. 


4. Kirja joka teki vaikutuksen.

Näyttelijä Brooke Shieldsin Tuli Sade Rankka. Kirjassaan Brooke kertoo taistelustaan synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Koska olen itse tuon samaisen surun ja ikävyyden kokenyt esikoiseni kohdalla, kosketti tuo kirja minua ertyisen syvästi. Tarkkaan en enää muista tyyliä, millä kirja kirjoitettiin koska lukemisesta on jo useampi vuosi mutta sen muistan hyvin, että se kosketti minua todella paljon. 

5. Kirja johon palaat uudelleen?

Jaa´a, Harry Potterit on tullut luettua kyllä aika ees taas alusta loppuun ja hyvä ettei toisinkin päin. 


Nuorempana luin paljon enemmän, nykyään lukeminen hoituu enemmänkin täällä blogin puolella. Kesälle voisikin taas hakea kivaa luettaavaa kirjastosta. Mikä sen ihanempaa kuin rojahtaa aurinkotuoliin ja uppoutua hyvän kirjan pariin. 


Kirjoja enemmän lehdet saavat nykyään suuremman huomion. Johtuisikohan lehden suosiossa ihanat, värikkäät kuvat joita voi ihastella ja lukea vähemmän. Blondi. 


Nuorempana luin jonkin verran kauhukirjoja, lähinnä Kingin kirjoja mutta ne jäivät kauhuleffojen kanssa pois kun ikää karttui. Nykyään en voisi kuvitellakaan enää lukevani, saatikka katsovani kauhuleffoja. 

Tämän kivan haasteen haluan heittää muutamalle suosikki bloggaajalleni, kuten:


Ja viimeinen haaste menee teille lukijoille, haluaisin kuulla mitä kirjoja te luitte lapsena/nuorena ja mikä kirja kosketti ja miksi?
-Nanni-

VIHDOIN YKSI HAAVE TOTEUTUU

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Jossain kevään haastepostauksessa kysyttiin haaveistani ja mainitsin haaveekseni päästä Itävaltaan rakkaan lapsuuden aikaisen Ystäväni luo. Olemme nähneet Ystäväni kanssa todella todella kauan aikaa sitten eikä skypet ja facet paljoa ikävää poista mutta kyllä ne hieman sitä helpottaa. 



Ystäväni perhe asuu Wienin lähellä, eli pääsemme tutustumaan niin Wieniin kuin muuhunkin Itävaltaan. 
Olen niin iloinen ja innoissani matkasta, etten meinaa pysyä housuissani. Vaikka reissuun onkin vielä aikaa niin silti olen  alkanut katselemaan lapsille kesävaatteet valmiiksi eikä turhaan sillä molemmat ovat kasvaneet vuodessa kaikista kesävaatteistaan ulos. Viime kesän shortsit ja mekot ovat auttamatta pienet, onneksi siis olin ajoissa hereillä. 






Olen kuullut paljon kehuja Itävallasta sekä Wienistä. Jos reissu olisi hotellimatka niin olisin haalinut käsiini kaikki mahdolliset matkaoppaat mutta tällä kertaa ajattelin luottaa ystävääni, hän saa siis toimia meidän matkaoppaanamme. 

Jännitän matkassa tietenkin omaa surkeaa kielitaitoani. Toki mieheni on kolmekielinen ja puhuu Suomen ja Ruotsin lisäksi erittäin hyvää Englantia mutta eihän se minun kielitaitoani millään lailla kompensoi. Perheen isä puhuu Saksaa sekä Englantia joten en halua koko reissua istua tuppisuuna vaan olisi mukava pystyä keskustelemaan myös hänen kanssaan. Voi itku miksi sitä ei omaa hyvää kielitaitoa. 

Tätä matkaa on siiretty liian monta kertaa, liian monta vuotta. Milloin syynä on ollut mikäkin, lähinnä rahahan se on joka ratkaisee. Nyt tuntuukin jotenkin uskomattomalta kun matka vihdoin toteutuu. Viikko tulee hujahtamaan sellaisella vauhdilla, ettei siinä paljoa ehdi kissaa sanoa kun istumme jo paluulennolla. Ihanan pessimististä ajattelutapaa, niin minua. 

Prater-huvipuisto Wien
Mielessäni pyörii kysymys mitä veisin Ystävälleni tuliaiseksi? Jotain Suomalaista? Suklaata? Salmiakkia? Ruisleipää?
No onneksi tässä on vielä pitkästi aikaa miettiä näitä kysymyksiä.

* Postauksen kuvat etsitty Googlettamalla.

Ihanaa kun haaveista tulee totta.
-Nanni-
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -