LEMPI

maanantai 18. syyskuuta 2017



Olohuoneemme seinät ovat mielestäni kaivanneet jonkinlaista sisustamista. Seinät ovat ammottaneet tyhjyyttä, mitä nyt yksi valokuva ja peili on ollut seinien "peittona". Haaveessa on ollut hyllyn hankinta ja kovastihan se String Pocket on mielessä kummitellut. Hyllylle oli jo paikkakin mietittynä, vain se hylly puuttui. 

No kuinka hyllyn kävikään?
Niin unohtui Stringin hylly siinä missä kaikki muutkin maailman hyllyt kun ensi kerran näin kuvan Hakolan Lempi-hyllystä. Tuossa se on, oli ajatukseni kun instan kuvarikkaassa maailmassa vilahteli Lempi tuon tuostakin. Haasteena oli vain se, ettei yhdessäkään oululaisessa sisustusliikkeessä moista hyllyä myyty, osassa siitä ei oltu kuultukaan. Tilaamishommiksi siis meni mutta onneksi Hakola toimitti hyllyn postimaksuttomasti muutamassa päivässä kotiovelle saakka. 

Hylly oli livenä juuri niin ihana kuin mitä se oli kuvissakin ollut. Valkoinen hylly sai vain aikaan sen, että kahdeksan vuotta vanha seinä näytti kamottavan likaiselta. Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa sutimaan valkoista maalia pintaan ennen hyllyn asentamista. 

Nyt on hylly seinässä eikä se isompia esittelyitä mielestäni kaipaa, hylly puhuu puolestaan. 






Hyllyssä parasta on se, että siitä voi loihtia vaikka yöpöydän tai hyllyn keittiöön koska alakaarteeseen voi ripustaa pyyhkeen tms..

                             

Säästäminen kannatti tälläkin kertaa. Pitkään penniä kiristin ja nyt se penninvenytys ilahduttaa minua joka päivä. 

VIIKONLOPPUISIN RENTOUDUTAAN

lauantai 16. syyskuuta 2017



Millaisista viikonlopuista siellä tykätään? Onko viikonloput täynnä touhua ja tohinaa vai nautitteko ihan vain viikonlopun tuomasta rauhasta ja kiireettömyydestä?

Itse pyhitän nykyään viikonloput ihan kokonaan rennolle oleskentelulle. Arkena herään viiden jälkeen ja riennän töihin, töiden jälkeen itse kullakin on harrastuksia ja niissä ilta vierähtääkin. Arjen kiireen vuoksi haluankin nykyään pyhittää viikonlopun ihan rentoilulle ja levolle. Viikonloppuaamuisin istun pitkään aamuteen parissa lukien lehtiä tai blogeja. 


Meidän perheen viikonloppuihin kuuluu yhdessä vietetty aika, ulkoilu, käydään kahvittelemassa jossain, kylästellään jos jaksetaan mutta lähinnä vain mennään todella mukavuusalueella. 

Tähän viikonloppuun kuuluu kahdet juhlat, työkaverin 60-vuotis syntymäpäiväjuhlat ja huomenna 6-vuotis synttärit. 

Ensi viikonloppu meneekin oman lapsen 10-vuotis synttäreitä juhliessa. Eli kyllä viikonlopuillekin monesti ohjelmaa järjestyy ilman, että sitä kummemmin edes järjestää. 

On mielettömän kivaa, että nykypäivänä joku haluaa vielä juhlia järjestää. Moni tuntuu pakenevan tulevia juhliaan mökille tai ulkomaille. Ihanaa kun tänään saa pukea leningin päälle, kihartaa hiukset ja viettää kunnon juhlaillan. 


Juhlista takaisin kotiin. Pipuna tappoi muutama viikko sitten tylsyyttään leipomalla sämpylöitä. 
Tylsällä hetkellä lapsi kysyi, että saisinko leipoa sämpylöitä. No todellakin saat jos minun ei tarvitse osallistua. Laiska äiti. Minun osallisuutta koko touhuun ei edes kaivattu sen kummemmin kuin hieman antamaan taikinan tekoon ohjetta. 

Sämpylät ovat aina olleet oma pravuurini. Nakkelen taikinakulhon pohjalle summissa raaka-aineita ja lopputulos on yleensä kohtalaisen täydellinen. Liekö entisestä ammatistani tässä asiassa hieman jotain apua (Leipuri-kondiittori). 
Korvapuustit ja tavallinen kotipulla, siinä toinen pravuurini mutta siihen ne minun pravuuriosaamiset sitten loppuvatkin. 

Sämpylöihini laittelen: 
0.5l lämpöistä vettä
loraus ruokaöljyä
suolaa
loraus siirappia
1paketti hiivaa
porkkanaraastetta tai juustoraastetta
kauraryynejä tai jotain muuta puuroryyniä humautan ilman mitään mittaa
jauhoina käytän fiftisiksti sämpyläjauhoja sekä venhäjauhoja, niitäkään en mittaile vaan lapan sen verran, että taikina alkaa olemaan leivottava. 

Lämpimään veteen suola, öljy, hiiva ja siirappi, kun ne on sekoittuneet niin sit loput ainekset mukaan joukkoon. 
En nostattele valmista taikinaa kuin vasta siinä vaiheessa kun sämpylät on leivottu pellille. Laitan sämpylöiden päälle liinan ja odotan että ne ovat valmiita uuniin. Paistan 225asteessa niin kauan että ovat kauniin värisiä eli noin 10-15minuuttia. 
Kuten huomaatte, ohjeeni on vähän sinne päin mutta tällä olen aina pärjännyt ja tällä ohjeella se lapsikin leipoi. Kakut ja leivokset ovat asia erikseen, niissä mittailen aineksen todella tarkasti mutta sämpylät ja pullat menee aina mutu-tuntumalla. 


Herkullisia sämpylöitä tyttö leipoikin. 

Seuraavaksi pitäisikin alkaa pohtimaan illan vaatetusta. Tässä vaiheessa iskee aina se "mulla ei ole mitään päällepantavaa" ahdistus. 

Oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle. 

UUSAVUTTOMAT NYKYNUORET, VAI ONKO?

keskiviikko 13. syyskuuta 2017


Moni minun ikäluokan aikuinen on todennäköisimmin saanut lähes kaikki kotitaloustaidot kotoaan. Hyvänä lisänä tottakai oli yläasteella olleet kotitaloustunnit, mutta parhaat oppini sain kotoa ja kiitos siitä kuuluu äidilleni. 

Olen ainut lapsi ja sain tuon tuostakin kuulla kavereiltani kommentteja "sie olet varmaan lellipentu kun olet ainoa". No voin sanoa, etten ollut. Kyllä meillä oli kuri ja säännöt siinä missä muidenkin perheissä, ellei jopa tiukemmat tai sitten se lapsesta itsestään aina vain tuntuu, että muut saa tehdä niin kuin itse haluaa mutta minä en. Vaikka lapsena kotitöiden tekeminen tuntui aivan hitlerimäiseltä kidutukselta, omaan kotiin muuttaessa tajusin ettei minulla todellakaan ole peukalo keskellä kämmentä.

Opin jo hyvin nuorena laittamaan ruokaa, ihan perus kotiruokaa mutta niitä taitojahan meistä jokainen juuri tarvitseekin.
Siivouspäivänä jokainen osallistui yhtä lailla siivoamiseen, ei äidin tehtävä ollut yksin kuluttaa vapaapäiväänsä siivoamisella. 


Jos itse jouduin lapsena tekemään kotitöitä niin miksi ihmeessä omat lapseni saisivat vain makoilla sohvalla ja odottaa saavansa kaiken valmiina. 
Meillä lapsilla on omaan ikäänsä sopivia hommia ja yhdessä asioiden tekemistä opetellaan. Eihän lapsi voi osata jos sille ei opeteta. On hyvä antaa lapsenkin joskus laittaa ruokaa tai leipoa, sillä tavalla ne taidot kasvavat ja heidän halu tehdä kivoja kotihommia lisääntyy. Pipunan pravuuri on ruskistaa kanaa ja jauhelihaa. Joskus olen antanut hänen tehdä koko lounaan täysin itsenäisesti, seuraten tottakai taustalla ja annan tarvittaessa ohjeita tai apua. 

Mistä lapset oppinsa saavat jos ei kotoa? 



Meillä ei myöskään raha kasva puussa eli jos lapset haluavat jotain kalliimpaa niin ei sitä heti kertaheitolla heille osteta. Enhän minä itsekään voi ostella kaikkea mitä mieli tekee vaan asioiden eteen on nähtävä vaivaa ja säästettävä. 

Peruskotityöt kuuluvat lapsillemme ilman rahakorvausta mutta jos jotain haluaa saada vaatii se ahkerammin kotitöihin osallistumista. Kyllähän se kannustaa tekemään kun tietää, että palkkiona on jokin mitä on kovasti toivonutkin. 

Mutta kyllähän niitä isin ja äidin herranterttujakin on olemassa. Ollaan aina jotain vailla ja venytään ja vanutaan päivät pitkät. Itselläni ei pinna kesäisi katsella tuollaisia passattuja lapsukaisia hetkeäkään. Kuinka heidän tulevaisuudessa käy työelämässä kun kotoa ei ole saatu edes perusmallia arjen pyörittämiseen.

Omien lasten kanssa olen tiukka. Olen sanonut heille, että kotityöt kuuluvat kaikille. En ole perheen ainoa joka täällä asustaa ja sotkee joten en myöskään ole ainoa joka siivoaa. Silti en teetä orjamaiseen tapaan kotihommia. Jos kotityö ei tunnun maistuvat niin eihän niitä mikään pakko ole tehdä mutta sitten on turha olla mitään vaillakaan. Yleensä kun sanon kotityöstä kiukuttelevalle lapselle, ettei täällä ole pakko siivota että osaan minä yksiksenikin niin kyllä se äidin martyyrimäinen äänensävy saa lapsen muuttamaan mielensä. 


Tänä kesänä esikoinen aloitti pienimuotoisen kesätyön käyden naapurissa leikkaamassa ruohoa, hoitamassa pikkupoikia ja käyttämässä koiraa lenkillä. Pienistä ja mielekkäistä jutuista se on hyvä aloittaa. Olin todella ylpeä lapsestani kun hän reippaasti asteli ystäväni luo ensimmäistä kertaa nurmen leikkuuseen. Pieni homma pojalleni, iso apu ystävälleni jonka arki kuluu suurimmaksi osaksi yhden vanhemman varassa, toisen tehdessä reissuhommia. 

Itse kun olin aikoinani yläasteikäinen aloitin samanlaisilla hommilla "työurani". Kiikutin "lastenhoitoapua tarjolla"-lappusia kaupan seinustalle eikä mennyt montaakaan päivää kun sain ensimmäisen työpuhelun ja pian toisenkin. Pitkään kuljin kahdessa perheessä hoitamassa lapsia aina muutaman tunnin. Oli ihan mahtava tunne kun sai työstään palkan kouraan ja se oli ihan omaa rahaa. 

Voiko nykypäivänä enää luottaa yläastelaisen varaan vastaavanlaisia hommia? Lasten hoitoa tms...
Paljon varmasti on kyse nuoresta sekä nuoren saamasta kotikasvatuksesta?

Itse tarjosin aikoinani työkaverini tyttärelle mahdollisuutta lasteni hoitamiseen heidän ollessa silloin hyvin pieniä. Kerroimme hoitajalle tarkat ohjeet joiden mukaan mennä niin nuoren ei tarvinnut miettiä kuinka näiden lasten kanssa toimitaan. Tarvittaessa hän sai aina soittaa meille tai omalle äidilleen jos oli kysyttävää tai jotain hätää. Todella mallikkaasti hän hoiti sen kesän ja lapset tykkäsivät hoitajastaan mielettömästi. Toki nuoren vastuulle en jättänyt koko työpäivää vaan hoidimme suurimman osan päivästä työaika järjestelyillä. Jos olisin tällä hetkellä samanlaisessa tilanteessa niin voisin hyvinkin miettiä uudelleen samaa järjestelyä. 


Oletko sinä kenties syntynyt kultalusikka suussa?

IHANAN HAMAM-PYYHKEEN ONNELLINEN VOITTAJA ON...

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Olen ilokseni ja onnekseni saanut arpoa teille lukijoilleni ihanan Hamam-pyyhkeen Lavlian verkkokaupasta. Jokainen arvontaan osallistunut sai valita mieleisensä pyyhkeen mikäli voittaa arvonnassa. 

Hamam-pyyhkeet ovat todellisia pyyhkeiden kuningataria, ne mahtuvat pieneen kokoon eikä näin ollen vie matkalaukusta suurta tilaa, ne kuivaavat ihon ihanan tehokkaasti mutta ohuen koostumuksen ansiosta ne kuivuvat myös todella nopeaa. Hamam-pyyhe on super monikäyttöinen. Pyyhkeen lisäksi niitä voi käyttää torkkupeittona, huivina, laudeliinana, pöytäliinana jne... vain mielikuvitus on rajana. 





Voittaja valitsi itselleen seuraavanlaisen pyyhkeen...


Voittajan valinta on musta Lombok ja voittaja osallistui arvontaan kommentilla...
Ompa kyllä paljon ihania vaihtoehtoja! Tosi nätti kyllä huivinakin, haluttais kyllä tutustua näihin. Valitsisin ehkä tuon mustan Lombokin :) -Maiju

Onnea siis Maijulle. Olet kyllä valinnut ihanan Hamamin, mutta toisaalta eipä tuolla rumia pyyhkeitä olekaan.
Koska Maiju ei ole jättänyt sähköpostiosoitettaan niin laittaisitko minulle osoitetietosi sähköpostiini suortuva@hotmail.com

Oikein paljon kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille ja erityisesti Lavlian Lotalle. 

ARVONTA PÄÄTTYY SUNNUNTAINA, MUISTATHAN OSALLISTUA!

lauantai 9. syyskuuta 2017



Yhteistyössa LAVLIAN kanssa olen saanut teille arvottavaksi yhden jättikokoisen Hamam-pyyhkeen
Arvontaan voit käydä osallistumassa Moneen taipuva Hamam- postauksessa huomiseen sunnuntaihin saakka. 




KODIN UUSIA SISUSTUSELEMENTTEJÄ

perjantai 8. syyskuuta 2017



Hassua miten se mieli ajan saatossa muuttuu. Joskus jollekin asialle sanoo "kiitos ei" ja hetkeä myöhemmin ilman kyseistä asiaa ei voi elääkään.
Nuorena, yhdeksänkyt luvun lopulla muotiin tuli paksupohjaiset kengät, sanoin heti niille kiitos ei todellakaan mulle. Hah, eipä mennyt kuitenkaan kauaa kun moiset paksupohjat löytyivät minunkin jalasta. Saman "kiitos ei" deja vun olen kokenut useamminkin. 

Kuinka kävi viherkasvien? Meillä oli jotain perus anopinkieliä, kultaköynöstä jne mitä olin lapsuudenkodissani tottunut näkemään. Missään vaiheessa en kokenut itseäni viherkasvien kasvattajaksi. Unohdin kastella niitä, puhumattakaan mullan vaihdoista. Hetken tuskailtuani kyseisten rehujen kanssa päätin, että mitä minä niitä pakolla katselen, kun ei miellytä niin ei miellytä. 


No mutta mikä on tilanne nyt? Pikkuhiljaa kotiimme alkoi kertymään jälleen viherkasveja. Tällä kertaa olen lähtenyt hankkimaan kukkia jotka miellyttävät minua, eikä sellaisia mitä olin jossain nähnyt. 

Ensimmäinen hankinta oli Muorinkukka. Ostovaiheessa se oli pienen pieni ja suloinen tulokas jota ihastelin tuon tuostakin. Ei se iso vieläkään ole mutta on se kasvanut siitä mitä se ostovaiheessa oli. Ilmeisimmin suht helppohoitoinen muorinkukka ei paljoa ole hoitoja vaatinut. 

Muorinkukka
Sitä mukaa kukkia on kertynyt oikeastaan jokaiseen huoneeseen. Enää ainoastaan wc on ilman kukkaa ja sielläkin yhtä viherkasvia sovittelin mutta se oli sinne liian iso. 



Alkukesästä oli hankintavuorossa Peikonlehti. Se oli sellainen Must  have- hankinta. Enpä olisi uskonut miten paljon siitä tykkään ja kuinka kova se on kasvamaan. Alkuun uudet lehdet meinasivat muuttua kuiviksi ja ruskeiksi mutta sain kukkakaupasta neuvon suihkutella lehtiä suihkepullolla. Se pelasti tilanteen. Nyt Peikonlehteni on ostohetkeä reilusti isompi.


Jossain vaiheessa käytin peikonlehteä makuuhuoneessa ja saman tien tuli fiilis, että tännekin on saatava joku rehu...




... ja niinhän se tuli hankittuakin. 
Menin jälleen suosikkikukkakauppaani eli Ideaparkin kukkakauppaan jossa aina osa viherkasveista on tarjouksessa. Sieltä olen hankkinut lähes kaikki viherkasvimme. Kysyin neuvoa myyjältä sillä kukka ei tulisi ikkunan alle vaan sängyn viereen eli varsinkin talvella se olisi aika pimeässä paikassa. Oletin saavani eioota vastaukseksi. Palmuvehka - zamioculcas zamiifolia kainalossa lähdin kotia ja sinne se löysi paikkansa makkariin. Palmuvehka on helppohoitoinen, lievästi myrkyllinen viherkasvi jonka kuulemma voi laittaa vaikka pimeään vaatehuoneeseen ja unohtaa sen sinne useammaksi viikoksi ilman kastelua. Se sietää varjoa, kuumuutta, kuivuuttakin. Kesällä se viihtyy myös ulkona. Valossa se kasvaa nopeammin ja varjossa lehdistä tulee tummemmat.


 Tuntuu hassulta mutta jokainen kukka on omalla tavallaan minulle tärkeä. Joku on ostettu jouluksi, joku on ostettu yhdessä puolison kanssa jne...

Niin meille siis kotiutui pikkuhiljaa kukka jos toinenkin. 
Entä teillä? Onko teillä viherkasveja tai oletko joskus sanonut jollekin asialle EI IKINÄ. 

MILLAISENA NÄET TULEVAISUUTESI?

tiistai 5. syyskuuta 2017



Olen aloittelemassa psykoterapiaa. Viimeiset viikot ovat menneet terapeutin etsimisessä ja arviokäynneillä käydessä. Tulen kirjoittamaan ja kertomaan teille kyseisestä asiasta paremmin kunhan terapiakäynnit pyörähtävät kunnolla käyntiin ja pääsen työskentelyn makuun. En ole masentunut mutta liekö psykoterapialla hoidetaankaan sen hetkistä masennusta vaan käsitykseni on se, että sen tarkoitus on työskennellä tulevia masennuksia ja muita vastaavanlaisia oireita ajatellen. Toki voin olla väärässäkin. 

Olen elämäni aikana istunut useampaan otteeseen psykologin kanssa vastatusten ja jos nyt rehellisesti sanotaan niin olen sitä mieltä, että meille jokaiselle tekisi todella hyvää käydä edes kerran elämässä juttelemassa ammattilaisen kanssa, olipa sitten masentunut tai ei. Sen suuremmin en lähde perustelemaan asiaa, moni varmaan ymmärtää väitteeni perustelemattakin. 

No nyt ei kuitenkaan ollut tarkoitus kirjoittaa masennuksesta eikä terapiasta. Voin kirjoitella niistä toiste jos sille on lukijoiden puolesta toivetta. Moni pitkäaikainen lukija varmaan muistaakin, että olen hyvin avoimesti kirjoittanut kärsimistäni paniikkikohtauksista eli ne eivät ole uusi eikä arka aihe blogissani. 

No mutta itse aiheeseen...


Palatakseni aikaisempaan lauseeseen joka jostain syystä lähti harhailemaan ihan muille aiheille... voiko minulle muka käydä niin, että poikkean aiheesta, hah. 
Eli olen käynyt aikaisemminkin terapiassa ja monesti törmännyt kysymykseen: Millaisena näet tulevaisuutesi? tai... Millainen elämäsi on viiden vuoden kuluttua?

Miksi tällaisia asioita kysytään? Oletetaanko, että minulla pitäisi tuohon kysymykseen olla jokin hyvin fiksu vastaus joka valaisisi koko elämäni yhden lauseen kera?
Jokin syyhän tällaiseen kysymykseen täytyy olla mutta mikä se on? Pitäisiköhän tuota kysyä seuraavalla käynnillä. 

Joskus olen lähtenyt juoksuttamaan mielikuvitustani ja keksimään tulevaisuuttani, millainen se voisi olla. Olen ehkä unohtanut miettiä sitä näkökulmaa, että millaisena sen haluaisin loppuviimein olevan. 

Tällä kertaa en lähtenyt keksimällä keksimään mitään hienoja stooreja tulevaisuudesta. Halusin pysyä maanpinnalla ja todellisessa elämässäni. 

Vastasin kysymykseen näin: Näen tulevaisuuteni paniikkikohtausvapaana (kammottava sanahirviö mutten sillä hetkellä keksinyt sille virallistakaan sanaa, paniikittomuutena?? kenties). Elän tulevaisuudessa ilman paniikkikohtauksia tai ainakin selviydyn niistä työkaluilla mitä terapia minulle tarjoaa. Tulevaisuuteni muuten saa olla samanlainen mitä se nyt on. Koen elämäni hyvänä juuri tällaisena kuin se nyt on. Minulla on perhe josta en luopuisi, meillä on parisuhde joka toimii (on meilläkin ongelmamme, kenelläpä ei olisi), minulla on rakkaita, läheisiä ihmisiä, terveys, työ ja harrastus. Tykkään elämästäni juuri tällaisena kuin se on, en muuttaisi siitä mitään ja miksi edes pitäisi. 
Olen onnellinen. Kel onni on, se onnen kätkeköön. Tämä ikivanha lausahdus on varmasti keksitty pelkästään kateellisia ihmisiä ajatellen. Onnellisuutta ei saisi näyttää eikä varsinkaan siitä saisi ääneen puhua, ettei vain kukaan tule kateelliseksi. Jos joku haluaa olla minulle kateellinen niin ihan vapaasti vain. Elämääni on mahtunut paljon murheita, suruja, pettymyksiä, alamäkiä ja ylämäkiä  jne... mutta eikö nekin tee elämästä elämän ja kasvata meitä ihmisinä? Onnellisuus ei siis tarkoita täydellisyyttä. Elämäni ei ole täydellistä enkä siitä sellaista haluaisikaan. 

Eli saanhan vastata tuohon kysymykseen juuri haluamallani tavalla? 
Ilmeisesti vastaukseni yllätti terapeuttini, hän oli hyvillään siitä että olen kuitenkin tyytyväinen elämääni vaikka se välillä onkin haasteellista paniikkikohtausten vuoksi. 

Jokainenhan meistä oman elämänsä luo. Toki kohtalo välillä puuttuu peliin silloin tällöin surullisilla ja ikävillä asioilla mutta silloin kun mahdollisuus on niin me itse päätämme millainen arkemme on ja kuinka miellyttäväksi sen teemme. 

Millasena tulevaisuuteni näen? 
No jos nyt pitäisi sitten vastata jotain ihan muuta kuin mitä todellisuudessa haluan vastata niin se olisi kutakuinkin tällaista pumpulilinnaa:
 Näen itseni lottovoittajana jonka perheessä on kolmas lapsi, lapsi joka on adoptoitu Afrikasta. Adoptiovanhempia haluaisimme molemmat oikeastikin olla mutta rahallisesti meillä ei siihen ole mahdollisuutta. 

En kuitenkaan osaa lähteä leikittelemään tulevaisuusajatuksella. Olen kenties tylsä. Sekään toisaalta ei haittaa. 

Olen kuitenkin kaikesta huolimatta tyytyväinen tähän mitä minulla on ja se riittää. 

Millaisena sinä näet tulevaisuutesi? Millainen tulevaisuutesi on viiden vuoden päästä?


MONEEN TAIPUVA HAMAM - SIS. ARVONNAN

sunnuntai 3. syyskuuta 2017



Arvonta päättynyt. Alkukesästä Tampereella käydessäni pääsin testaamaan jotain mitä en ollut koskaan aikaisemmin testannut. En käynyt huvipuiston hurjimmassa laitteessa enkä liiemmin ajanut avoautolla vaan...

...sain kokeilla hamam-pyyhettä. 



Kun ystäväni antoi minulle suihkuun mennessäni hamam-pyyhkeen, ajattelin mielessäni "saas nähdä mitä tällaisella ohkasella lirpukalla pitäisi muka pystyä kuivaamaan"?

Hamam-pyyhkeen kuosi oli kaunis mutta ohut pyyhe pisti miettimään, että saako tuohon kuivattua edes hiuksiani. Kuinka kävikään? Sehän oli kuin rakkautta ensi käytöllä. Ihastuin pyyhkeeseen kertaheitolla ja päätin, että haluan meillekin moiset pyyhkeet. Mutta mikä ihme on hamam-pyyhe?



Hamam-pyyhkeiden  juuret juontavat kauas historiaan ja turkkilaisiin kylpylöihin - hamameihin. 
Kevyet ja ilmavat hamam-pyyhkeet ovat ideaalisia matkakumppaneita, treenipyyhkeitä ja keveinä mukava kantaa menossa mukana. Pyyhkeet toimivat myös ranta- ja picnikalustana, pöytäliinana, torkkupeittona, huivina ja voihan niihin kapaloida vaikka vauvankin. Hamam-pyyhkeiden monikäyttöisyys, keveys ja erinoimainen imukyky on valloittanut jo monta käyttäjää. 
Pyyhkeet pehmenevät ja niiden imukyky paranee käytössä.

Juuri tuo pyyhkeen imukyky oli se mihin itse ihastuin, lisäksi ohuen ohut pyyhe kuivuu nopeasti joten se ei todellakaan ole enää märkä kun seuraavan kerran käy suihkussa. Ohut puuvillainen pyyhe ei vie matkalaukussa juuri t-paitaa isompaa tilaa joten sen voi sujauttaa vaikkapa käsilaukkuun. 



Tilasin koko perheelle pyyhkeet Lavlian verkkokaupasta jossa pyyhkeitä on laaja valikoima pastellin värisistä tummempiin sävyihin. Itselle valitsin mustan Similan hamamin ja se ihastutti kuosillaan niin, etten ole vielä osannut päättää otanko sen pyyhekäyttöön vai tuleeko siitä lämpöinen huivi syksyn kylmiin ilmoihin. Pyyhkeenä se ainakin on ollut juuri niin ihana kun muistinkin hamamin olevan. 
Vaikka hamami on tavallista froteepyyhettä reilusti ohuempi on se käytössä jotenkin paljon miellyttävämpi eikä imukyky todellakaan ole ainakaan froteepyyhettä huonompi. 



Mutta ei se huono olisi huivinakaan? Vai mitä olet mieltä?



Lapsille valitsin ihanat pastellin sävyiset Bali-hamamit. Pyyhkeen koko on niin reilu, että lähes koko lapsi peittyy pyyhkeen sisään. 



Jotta joku teistä lukijoistakin pääsee testaamaan ihanaa hamam-pyyhettä, lupasi Lavlian Lotta lahjoittaa yhden vapaavalintaisen ison hamam-pyyhkeen

Toimi seuraavanlaisesti:
-Käy kurkkaamassa Lavlian valikoima ja valitse sieltä mieleisesi pyyhe.
-Jätä kommenttikenttään maininta valitsemastasi pyyhkeestä sekä nimesi/nimimerkkisi sekä sähköpostiosoitteesi.
-Arvonta loppuu viikon päästä sunnuntaina 10.9.2017 klo:18.00
Mikäli et halua jättää sähköpostiosoitettasi niin muista seurata arvonnan voittajan julkaisua. 

Nyt vain kaikille onnea arvontaan ja ihanaa tulevaa viikkoa. 



*yhteistyössä www.lavlia.fi

ARE YOU TALKING TO ME?

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Suurimmalla osalla on varmasti jonkinlainen kokemus korvatulehduksesta, joko omasta lapsuudesta tai omien lasten korvatulehduskierteestä tai kuten minulla sekä että.

No mutta entäs kun korvatulehdus tuleekin aikuisella. Ensimmäiset kommentit mitä saat kuulla on: "lastentautiako sulle pukkaa"?

Lapsena sain kärsiä jatkuvista korvatulehduksista ja niiden tuomista ongelmista kymmenen vuotiaaksi saakka. Sen koommin korvani ovat saaneet olla suht koht rauhassa, mitä ne nyt vähän flunssan aikana paukkuvat ja rätisevät.

Muutama vuosi sitten flunssan yhteydessä molemmat korvat menivät yht´äkkiä lukkoon eikä ne auenneet millään ilveellä. Lääkärissä sain kuulla, että molemissa korvissa oli paha tulehdus. Ensi ajatus oli, että miten voi olla mahdollista kun eiväthän ne edes ollee kipeät.
Tulehdus vaati useamman kuurin, että tulehdus parani ja kuulo palasi ennalleen. Tuon jälkeen korviin jäi raivostuttava humina ja tinnitus joka ei hiljentynyt missään vaiheessa. Ärsyttävää.

Neljä viikkoa sitten sairastuimme lähes koko perhe enemmän ja vähemmän sitkaaseen flunssaan. Toiset niistivät päivän pari, mies flunssaili kaksi viikkoa mutta miten kävi minun? Nyt olen niistänyt viidettä viikkoa. Parin viikon kohdalla flunssa alkoi helppaamaan mutta töihin lomalta palatessani se pahenikin ja flunssan lisäksi tuli kuvioihin myös sitkas yskä. Kaksi viikkoa sitten koin tutun tunteen, korvat menivät lukkoon ja niihin tuli valtava paine. Odottelin, että josko flunssa helppaisi ja paine katoaisi siinä sivussa. Eipä ole kadonnut ei. Viikko sitten sain antibioottikuurin ja pian toisenkin, korvat soivat kuin missäkin sinfoniakonsertissa konsanaan. 
Raivostuttavinta tässä tilassa on se, etten kuule toisella korvalla juuri mitään muuta kuin taas sitä tinnitusta joka tulehduksen myötä voimistui sietämättömäksi. Toisella korvalla kuulen jotenkuten. Alkuun tilanne oli hivenen huvittava ja töissäkin jaksoimme nauraa kuuroudelleni. Jossain vaiheessa tilanne alkoi ärsyttämään ainakin minua ja epäilenpä, että kanssakeskustelijan hermotkin alkaa olemaan koetuksella jatkuvasta "mitä" "anteeksi en kuullut" "mitä sie sanoit" jankutuksesta. Oikealla puolella oleva ihminen voi rauhassa selittää minulle ummet ja lammet ja haukkua vaikka maan rakoseen minut, minun silti tietämättä asiasta hajuakaan. 

Maailmassahan toki on paljon pahempiakin asioita kuin yksi flunssa ja korvatulehdus mutta näin aikuisena sitä ei osaa edes ajatellakaan, että hei minullekin voi tulla vielä korvatulehdus. Ei se ilmeisesti siis olekaan mitenkään epänormaalia tai pelkästään lastentauti. Olen tullut siihen tulokseen, että olen sangen onnellinen kun korvani eivät ole kipeät sillä moni aikuinen on kokenut korvatulehduksen sietämättömän kipeäksi. 

Nyt en voi kuin odotella, että tulehdus paranee ja kuulo palaa ennalleen. Ilmeisesti humina ja jatkuva tinnitus on tullut jäädäkseen. 

ARE YOU TALKING TO ME?



SHORTSIT VAIHTUI PITKÄLAHKEISIIN

perjantai 25. elokuuta 2017



No niin se vain on, että tämäkin kesä jäi melkoisen lyhyeksi. Syksy meinaa väkisinkin tehdä tuloaan jo elokuussa joka monesti on kesän paras kuukausi. 

Vaikka kesä on auttamatta lempi vuodenaikani niin jotain hyvää tulevasta syksystäkin on revittävä. 

Vuosi sitten kaverini heitti hyvän vinkin ilmoille jolla pimenevästä syksystä ja talvesta selviää. Vinkki oli niinkin helppo ja ihana kuin, keksi jokaiselle kuukaudelle edes yksi kiva juttu mitä odottaa: leffatreffit puolison kanssa, koko perheellä ulos syömään, kauneushoitolakäynti, tyttöjen viikonloppu jne...

Itselläni onkin syksylle paljon kivoja juttuja tiedossa, kuten Lauri Tähkän keikka, ystävän syntymäpäiväjuhlat, mahdollisesti puolison kanssa pieni lomamatka ja kaikkea tällaista mukavaa jota voi odotella syysiltojen pimentyessä.


Vaikka kesää ei mikään voitakaan niin yksi asia syksyssä on kivaa, silloin saa vaihtaa kesävaatteet syksyn asuihin, pitkiin lahkeisiin, bleisereihin ja mikä parasta, kaivaa huivit esille ja kiepauttaa ne kaulaan. Vaikka tykkäänkin shortseistä ja kesämekoista niin silti tällainen asu on enemmän mieleeni. 







Syksyllä pärjään pitkään pelkällä bleiserillä tai tällaisella pitkähihaisella siistimmällä collegetakilla tai neuleella. Takkia en tule vielä pitkään aikaan ottamaan esille. Toki kuljen työmatkat autolla joten se edesauttaa takittomaan elämään. 
Harmaa collegebleiseri on ollut oma suosikkini jo muutaman vuoden ajan ja kevään Tukholman reissulla nappasin saman mallin valkoisenakin. 
Eli jos kesä onkin huippua aikaa niin ei tämä alkava syksykään ole ollenkaan paha juttu. 


Pusero Kapp Ahl
Takki Vila
Farkut Pieces
Kengät Clarks
Laukku LV
Huivi Balmuir

Mielettömän ihanaa viikonloppua. Minä kietoudun viltin sisälle juomaan teetä ja parantelemaan melkein kuukauden kestänyttä flunssaa.
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -