ONKO PAKKO JOS EI TAHO?

torstai 28. joulukuuta 2017




Syksyn tullen monelle vanhemmalle tulee ärsyttävänä yllätyksenä se kuinka lapset ovatkin  taas kesän aikana kasvaneet niin, että vaate ja kenkä toisen perään on jäänyt pieneksi. Siinä pohditaan, että mikä on prioriteetti numero yksi ostoslistalla nimittäin harvalla varmaan on vara ostaa kaikkea kerralla. 

Meilläkin näin käy harva se syksy ja toki ostoksia pyritään miettimään järkevästi ja mitä saattaisi löytyä serkuilta ja tutuilta käytettyinä.
Joulun alla patistin miestäni kaivelemaan varastosta sukset ja luistimet esille, sillä meillä ainakin on jo niin hyvä määrä lunta että hiihtämään pääsee heti kun vain laiskuus väistyy ja energiapurkaus saa vallan (eli ei koskaan). 

No siinä sitä sitten oltiinkin isoa kysymysmerkkiä kun niin sukset kuin luistimetkin olivat molemmille jääneet pieniksi. Halpaa kuin saippua sanoisi ehkä joku paksun lompakon omistaja mutta en minä. Ostapa siinä suksia ja luistimia heti kerralla tuplamäärä. 
Luojalle kiitos facebookin kirpparisivut, kaikki saatiin myytyä yhden illan aikana ja samalla saatiin hieman käteistäkin uusien ostoon. 


Neidille löytyi hyvät, käytetyt sukset tuttavaperheen kautta mutta entäs pojalle sitten? 

No tätä pohtiessa jäinkin miettimään, että miksi ostaa lapselle uudet sukset kun ei se hiihdä kuin ne pakolliset kouluhiihdot, eikä hiihtäisi niitäkään jos ei tosiaan olisi pakko. 
Tässähän tullaan taas siihen, että kaikki ei tykkää samoista asioista. Toinen tykkää hiihtämisestä, toinen ei voi sietää sitä. 

Minun ikäpolvi ainakin muistaa koulun pakkohiihdon. Veren maku suussa hiihdettiin opettajan määrämä minimimatka eikä yhtään enempää. Puhun nyt siis yläaste ajoista. Ala-asteellahan tuo hiihtäminenkin tuntui vielä varsin mukavalta, ainakin minusta. 

Kun peruskoulu oli taputeltu kasaan, loppui hiihtäminen meikäläisen osalta kokonaan ja seuraavan kerran hyppäsin suksille kun olin kolmekymmentä ja jotakin vuotta. Nyt hiihtäminen ei ole pakkoa mutta joskus se on ollut. 

Pohdimme asiaa työkaverini kanssa ja huokailin, että mistä tässä nyt teinille sukset hankkisin kun tiedän hänen hiihtävän pitkin hampain sen mitä on pakko eikä yhtään sen enempää. Työkaverini olikin ehdottomasti pakkoasioita vastaan. Voisiko tähän asiaan tulla muutos nykyaikaan? Voisiko yläasteella tulla valinnaiseksi joko hiihto tai luistelu ja mikäli tykkää niin saa sekä hiihtää, että luistella. Näin vältyttäisiin kalliiden välineidenkään hankinnalta ns. turhaan jos välineet jäävät muuten käyttämättä. 

Tottakai kannustan lapsiani monipuoliseen urheiluun enkä itse ole lietsomassa kouluhiihtoa vastaan mutta monelle tuo hiihtäminen on teini-iässä kuin tervan juontia. 

Entäpä sitten pakkoruotsi? Tämä on varmasti aihe joka jakaa mielipiteet kahtia? Vai jakaako? Koemmeko ruotsinkielen pakkopullaksi? Minä en koe. Minusta kieltenopiskelu aloitetaan ihan liian myöhään. Minusta kieltenopiskelun voisi aloittaa jo päiväkodissa mutta tottakai pienten lasten tahtisesti. Ei sitä heti tarvitse opetella junalipun ostamista ja turistin neuvomista Hallituskadulle vaan ihan "kiitos", "ole hyvä", "huomenta" jne voisi olla hyvä alku eskarilaisille. 
Itse olen susihuono kielissä vaikka olenkin kielistä aina tykännyt. Kielioppi ei vain koskaan mennyt jakeluun ja sen vuoksi olenkin maailman huonoin englannissa ja ruotsia en osaa ollenkaan. Valitettavasti. 
Kieltenopiskelulle näytän siis isoa peukkua. 


Lapsuudesta muistan vielä yhden pakkoasian; pakkomarjastamisen. Anteeksi äiti. 
En ole ihan varma oliko sinne marjametsään ihan niin pakko lähteä mutta sellainen muistikuva minulla ainakin on, saatan olla pahasti väärässäkin. Tämäkin oli asia mitä pienempänä teki mielellään. Oli kiva lähteä äidin tai mummun kanssa ämpäri käsipuolella mustikoita poimimaan mutta entäpä kun tulitkin teini-ikään? Siinä teki mieli toivottaa pomuri sinne minne ei päivä paista. 
Marjastuksen olen myöskin löytänyt aikusena uudelleen, siinä missä hiihtämisenkin. Viime kesänäkin oli kiva piipahdella mustikkaan tuon tuostakin ja onpas niitä kesän saaliita ollut kiva popsia pitkin syksyä ja alkutalvea. Omien lasten kohdalla tässä asiassa olen toiminut niin, että mukaan olen pyytänyt ja ainakin kerran on pitänyt käydä mustikassa mutta jos homma ei ole miellyttänyt niin toista kertaa ei metsään ole tarvinnut lähteä. 


Mitä pakkoasioita sinä elämäsi varrelta muistat? 

TAAS TOIVOTUS HYVÄN JOULUN, TAAS TOIVOTUS HYVÄN JOULUN...

lauantai 23. joulukuuta 2017


... taas toivotus hyvän joulun, 
joulurauhan näin tuo.

Niin alkaa vuosi 2017 olemaan paketoituna lahjakääröön ja viimeisiä päiviä mennään. 
Omat joulukiireet on nyt takana, kaikki valmistelut on juuri saatu valmiiksi ja vihdoin voin nauttia kupposesta kuumaa.
Viikko on ollut vauhdikas ja jokaiselle päivälle on riittänyt puuhaa mutta kivasti tekemiset ovat jakautuneet tasaisesti  eikä yksikään päivä ole tuntunut ylivoimaisen raskaalta. 

Viikolla plussakeli ja vesisade teki uhkaavasti loppua ihanalle lumimaisemalle mutta ennen aattoa saimmekin lähes koko Suomeen melkoisen lumipeitteen. Itse voin ihastella lumen tuloa ikkunasta ja muutamaan kertaan olen pihan käynyt jo kolaamassa puhtaaksi mutta joululiikenteessä liikkuville keli on kamala. Malttia liikenteeseen niin perille pääsee turvallisesti. 



Monta joulua onkin menty lähestulkoon ilman lunta, maata on peittänyt vain musta jää. Ihanaa kun tänä vuonna joulu on valkoinen. 

Aatto alkaa perinteisesti sillä, että riisipuuro sujahtaa uuniin ja sillä välin käymme aattosaunassa. On ihanaa istahtaa putipuhtaana puuropöytään. 

Päivällä saamme nauttia anopin laittamista jouluherkuista ja ilta meneekin massut puollollaan. 
Olemme yleensä vastaanottaneet pukin anoppilassa mutta tänä vuonna teemme poikkeuksen. Pipunan hartain toive on ollut viettää aatto kotona. Omaan perinteeseeni on lapsuudestani saakka kuulunut viettää aatto koko suvun kesken ja sen vuoksi lapsen toive on jäänyt monena vuotena toiveeksi. 
Tänä vuonna lapsi esitti jälleen saman toiveen "voisimmeko viettää aaton kotona?" Teimme kompromissin, menemme mummulaan syömään mutta pukkia tulemme kotia tervehtimään. Tämä sopimus miellytti meitä molempia, niin minua kuin lastakin. Jouluna pitää muistaa, että joulu se on kaikilla, eikö vain. En voi vain ajatella millaisen joulun itse haluaisin. 

Illalla kotimme täyttyy rakkaista, läheisistä ihmisitä. Jo 14. kerran vietämme aatonaattokahvitteluiden merkeissä. Tämä perinne on ollut alusta saakka joka ikinen joulu siitä lähtien kun mieheni kanssa tapasimme. On ihana leipoa ja valmistella kotia joulua sekä aatonaattokahveja varten. Tänä vuonna poikkeuksen teen tarjoiluissa. Samoja tuttuja, turvallisia herkkuja en tänä vuonna tarjoile vaan olen loihtinut uusia herkkuja ja tiedä vaikka niistä tulisi uudet perinneherkut näihin kahvitteluihin. 



Kiitokset teille, rakkaat, uskolliset lukijani menneestä vuodesta. Tätä on ihana tehdä juuri teidän vuoksenne.
Nauttikaa joulustanne ja rentoutukaa. 
Minä aion myös tehdä niin. 

- Oikein ihanaa Joulua jokaiselle -


"JOULU ON IHMISEN PASKINTA AIKAA"

sunnuntai 17. joulukuuta 2017


...totesi miespuolinen tuttavani sivulauseessa kesken keskustelumme. En muista mistä ylipäätään juttelimme eikä kyseistä lausetta jääty sen isommin puimaan vaan lähinnä porukalla naurahdimme lohkaisulle. 
Itse jäin miettimään asiaa ja onhan se toisaalta osittain tottakin, joskin ei ehkä ihan noin voimakkaalla ilmaisulla mutta kuitenkin. 

Joulu luo ihmisille erilaisia stressejä. Pitäisi tehdä sitä, ehtiä tätä jne.
Oma joulustressini meinaa tulla siitä kun aikani ei meinaa riittää kaikkeen mitä ehkä voisin ja haluaisin tehdäkin. Olen jo monta vuotta sitten päättänyt, että kaikkeahan ei ole pakko tehdä itse. Ei todellakaan. En aio paistaa limppuja itse puhumattakaan laatikoiden tekemisestä. Se mitä kaupasta ei saa niin sitä ei tarvita. Tykkään leipoa mutta siinäkään en rupea suureelliseksi vaan leivon muutamia herkkuja joita voi joulua odotellessa nautiskennella. 


Tänä vuona hikikarpaloita nostatti ajan lisäksi myös joulubudjetti. Yleensä laitamme joulua saamillamme veronpalautuksilla mutta tänä vuonna toinen meistä ei kyseisiä palautuksia edes saanut ja toisen palautukset tietoisesti laitoimme kevään matkaamme. Reissun varaamista en kadu hetkeäkään mutta joulun laittoa sai ihan tosissaan miettiä ja pohtia. Mihin raha riittää ja mihin se ei riitä. 
Olemme yleensäkin maltillisia joulun laittajia eivätkä lapsetkaan ole olleet kummissaan kun sanoimme, että lahjalistasta on turha tehdä kilometrin mittaista. 
Yhteistuumin olemme päättäneet, että joulu tulee vähemmälläkin. 

Tänä viikonloppuna olen saanut mukavasti perheemme joulua potkun verran eteenpäin. Sauna on siivottu ja leipomuksia leivottu, lauantai meni kaupungilla paketteja hakiessa. Hyvällä mallilla siis ollaan.

Tämä joulu on ensimmäinen joulu kun olemme sanoneet viimeiset hyvästit muutamille rakkaillemme. Suru ja ikävä varjostaa siis tätä joulua. Rauha rakkaittemme muistolle. 

Mutta jos palataan takaisin otsikkoon. Tiedän ihmisiä, jotka oikeasti vihaavat joulua. Vaikka itse olenkin jouluihminen niin niitäkin on joille joulu on vastenmielinen.
Yksinäisille joulu on surullista aikaa. Kun muut viettävät juhlaa perheiden ja läheisten kesken, yksinänen voi tuntea olonsa entistä yksinäisemmäksi. 

Pienituloisille joulu voi tuntua todella stressaavalta. Mainokset, televisiot ja muut tahot toitottavat joulusta eikä itsellä ole vara laittaa juurikaan mitään. 


Kuuluisiko joulun kuitenkin olla ilon ja rentoutumisen aikaa? Milloin joulusta tuli lähes yksinomaan kaupallista? 
Voitaisiinko joulua juhlia vähemmälläkin. Nautitaan läheisistä ihmisistä, kuunnellaan kauniita joululauluja ja otetaan rennosti. Muistettaisiin mikä joulun alkuperäinen ajatus on ollut. 

Meillä ei tänä vuonna verhota kotia täyteen joulukoristeita vaan kuusen lisäksi muutama tähti koristaa olohuoneen ikkunaa ja kynttilät luovat tunnelmaa iltaisin. 


Toivon kaikille ihanaa ja stressitöntä joulua. Muistakaa, kaikkea ei tarvitse tehdä itse. 

TEE SE ITSE-LAHJA HÄNELLE JOLLA ON JO KAIKKEA

maanantai 11. joulukuuta 2017


Aiheeseen millään lailla liittymättä on vain pakko todeta, että tämä pimeän aika on kaikinpuolin ärsyttävää. Kevään valoisia kelejä odottelen enemmän kuin paljon. Valokuvien ottaminen on työlästä, jopa mahdotonta ellei käytä salamaa ja sitähän minä en tykkää käyttää. Murisen ja ärisen kun haluaisin päästä kameran kanssa työskentelemään mutta viikonloppunakaan ei tuo valo tunnu riittävän vaikka kuinka kyttäisi kelloa, että milloin on valoisin aika vuorokaudesta.
No se siitä aiheesta. Kiitos ja anteeksi.

************************************

Mutta mennään ainakin vielä kerran itse tehtyihin joululahjoihin. Naisille tulee tehtyä monenmoista pienellä vaivalla, mutta isät ja papat ovat tässä asiassa tyystin unohtuneet. Vuosi sitten bongattu idea jäi muhimaan mieleen ja onneksi muistin sen hyvissä ajoin. 

Touhupajassani on valmistunut seuraavanlaisia lahjoja jotka ovat kääriytyneet miespuolisten sukulaisten lahjakääröihin. 


Tuunasin parkkikiekkoja. Koska mistään en enää löytänyt "puhtaita" parkkikiekkoja, ilman tekstiä, oli pakko ostaa valmiita kiekkoja ja tehdä hieman isompi työ, jotta saan mieluisan lopputuloksen. 
Hioin kiekosta lakkapintaa hieman pois ja kaapin syövereistä löydetyillä maaleilla sain kiekkoon ihan uuden, entistä hienomman ilmeen. 




Maalin kuivuttua Ikean koristeteippiä kylkeen, Dymolla hauskoja tekstejä loppusilaukseksi ja valmista tuli. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja näitä on kiva antaa lahjaksi. Jokainen autoilija tarvii ainakin joskus parkkikiekkoa ja onhan se mukava käyttää itselle tuunattua kiekkoa kuin niitä hieman virallisempia, muovikiekkoja. 
Näiden teko oli niin nopeaa ja helppoa, että vieläkin ehtii näitä lahjakääröön tehdä jos idea tuntuu itselle sopivalta. 

Miltä siellä alkaa jouluvalmistelut näyttämään?



AINUTKERTAINEN KOKEMUS JOLLAISTA EI KOSKAAN ENÄÄ KOE

lauantai 9. joulukuuta 2017



"Musta tulee isona prinsessa tai ainakin miss Suomi" "jaa mutta mustapa tulee Spiderman tai sit rekkakuski". 

Lapsena haaveet olivat tuota luokkaa. Siinä missä tytöt katselivat telkkarista prinsessaohjelmia samalla haaveillen prinsessana olosta, pojat useimmiten halusivat lähteä isänsä tai ukkinsa jalanjäljille tai olla sankareita. 

Meitä aikuisiahan joskus noi lasten haaveet tahtovat naurattaa, mutta onko meidän haaveet yhtään sen realistisempia?
Aikuisena sitä haaveillaan lottovoitosta, jep sehän on helppoa kuin heinän teko. "Sit kun minä voitan lotossa, pelastan puolimaailmaa, adoptoin ainakin viisi afrikkalaista ja rakennan Afrikkaan toimivia kyliä". 
Itsenäisyyspäivänä katselemme kaihoisana linnanjulia ja mietimme leikkisän puolitosissamme, että eipä sitä kutsua tänäkään vuonna tullut. Millaisen uroteon sitä tekisi, jotta tuonne pääsisi Saulia ja Jenniä kättelemään? 
Eli kyllä me aikuisetkin osataan haaveilla mahdottomista. 

Entä jos pääsisitkin sitä Saulia kättelemään?


Tasavallan presidentti puolisoineen kiersivät Suomea, päättäen kierroksensa Ouluun. Lauantaina 2.12 heidän aikataulunsa oli melkoisen minuuttipeliä mikäli lehdessä olleeseen ohjelmaesitteeseen oli uskomista. Aikataulu alkoi aamuvarhain, kestäen pitkälle iltaan saakka. 

Muutama viikko ennen kyseistä päivää opettajalta tuli Wilma-viestiä jossa kerrottiin, että 500 oululaista nelosluokkalaista on kutsuttu presidentin juhliin Oulun kaupungin teatterille, halukkaat lähtijät saivat ilmoittautua opettajalle ja opettaja arpoo mukaan lähtijät. Meidän Pipunahan oli heti valmis juhlimaan, onni ettei jo tuossa vaiheessa kiskaissut juhlamekkoaan päälle.
Niipä me laitoimme opelle viestin ja jäimme jännittämään, että osuuko arpaonni Pipunan kohdalle. Halukkaita lähtijöitä oli niin vähän, että jokainen pääsi mukaan. 

Tästä alkoi ahkera harjoittelu. Harjoiteltiin kättelyä, harjoiteltiin käytöstapoja sekä opeteltiin kaikki Suomen presidentit ulkoa. 
Kun nämä oli opeteltu, alettiin etsimään kissojen ja koirien kera juhlakenkiä. Helppo nakki, voisi luulla, eipäs ollutkaan. Puoli Oulua kierrettiin kenkien perässä, huudeltiin niitä facebookin kirpparisivuilta ja eioota saatiin joka paikasta. Siinä oli äiti-ihmisellä jo hikikarpalaoita muuallakin kuin kainalossa. 
Se mitä äiti ei hoksaa, saattaa isi hoksata. Pisteet siis isille. Prisma ja isi pelasti tilanteen. Hopeaglitteriä kiiltelevät ballerinat löytyivät viimetipassa Prismasta ja sopivat kuin nenä päähän lapsen mekkoon. 

Niin tuli lauantaiaamu, kello soi ennen  kukkoa ja alkoi ahkera kampauksen vääntö. Kuviakin oli tarkoitus ottaa mutta huolimattakkin aikaisesta herätyksestä kiirehän siinä tuli. Ei siinä hötäkässä kuvia ehditty ottaa. Vesiputousletti kruunattuna kiharoilla pysyi kosteasta ilmasta huolimatta. Kaulaan pujotettiin mekkoon sopiva hopeinen kaulakoru sekä kynnet olivat lakattu glitterillä. Kyllä oli niin upea lapsonen valmiina juhliin, että siinä kalpeni moni aikuinenkin rinnalla. 

On ainutekertaista päästä tuollaisiin juhliin mistä moni vain haaveilee. Eihän ne oikeita Itsenäisyypäivän juhlia voita mutta harva on päässyt samoihin kemuihin tasavallan presidentin kanssa. 

Päivällä lapsi kotiutui juhlista todellakin väsyneenä. Oli turha kysellä millaista juhlissa oli ja valmiiksi ladattu kamera päätyi takaisin kameralaukkuun saamatta yhtäkään kuvaa muistikortilleen. 

Pettymys oli suuri kun Saulin kanssa ei oltukaan päästy kättelemään eikä kukaan ollut kysellyt presidenttien nimiä. Lapsen mielestä harjoittelu oli ollut turhaa. Koitin tsempata lasta, ettei se todellakaan turhaa ollut, osaatpa ainakin nyt ne presidentit luetella ulkoa järjestyksessä. Minulta se ei onnistuisi. 

Hieman tietenkin olin lapsen puolesta suruissani, sillä hänestä huokui valtava pettymys mutta onneksi lapset ovat lyhytvihaisia ja koko juhlat ovat jo pelkkä  muisto vain. 

Mutta eihän Pipuna ollut perheemme ainoa joka pääsi mukaan presidentin juhliin. Mieheni oli osallisena illalla pidetyissä juhlissa jonne oli kutsuttu toista tuhatta juhlijaa ja melkein saman verran esiintyjiä. Ohjelma esitettiin suorana televisiosta mutta kukas sen unohti kokonaan? No minä tietetenkin.
  Mieheni toki oli tuolla tapahtumassa työnsä puolesta mutta paikalla hän silti oli ja minä olin kotona, tasan ei siis mene nallekarkit. 

************************************

Mutta nyt meillä on vuosi aikaa tehdä jokin hieno saavutus jonka avulla pääsisimme vuoden päästä pidettäviin juhliin. Kuka siellä sitten isännöikään, se selviää kevään mittaan. 

Haaveiletko sinä pääsystä linnanjuhliin?



UPEA SUOMI

keskiviikko 6. joulukuuta 2017


Oikein lämpöisen ihanaa Itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset. Suuret kiitokset sotaveteraaneillemme, jotka ovat meille tämän juhlapäivän mahdollistaneet. 
Rakas, edesmennyt pappani oli myöskin sotaveteraani. Hän ei raskaan kokemuksensa vuoksi koskaan tottunut talon yli menneiden Hornettien harjoituslentoihin, vaan katsoi niitä aina suru silmissään. 
Kiitos siis rakkaalle papalleni ja kaikille muille Heille jotka läpi kävivät sodan puolustaen upeaa kotisuomeamme.  

Meillä palaa pimeän aikaan paljon kynttilöitä mutta tänään niillä on erityinen merkitys. 

SUOMI


NOPEA, HELPPO JA IHANA TEESEITSE JOULULAHJA

lauantai 2. joulukuuta 2017



Tässä postauksessa esittelen itsetehdyn joululahjan joita käärin vuosi sitten pakettiin. Kukapa tietää, teenkö näitä tänäkin vuonna, koska viime jouluna tämä idea tuli niin viimehetkellä, että lahjan sai ainoastaan muutama ystävä. 


Nämä itsetehdyt puuhelmipannunaluset valmistuvat käden käänteessä, pika pikaa eikä niiden tekemiseen tarvita suuria kädentaitoja saatikka valtaisia ponnisteluita. 

Materiaalia tähän lahjaan löytyy varmasti lähes kaupasta kuin kaupasta mutta itse löysin Sinoperia halvemmalla matskut Kärkkäiseltä. Ostin puuhelmien lisäksi metallirenkaita jotka katkaisin leikkureilla yhdestä kohtaa, pujottelin helmet renkaan ympärille ja viimeisen helmen sisään turskautin kuumaliimaa ja metallirenkaan leikattu kohta sinne sisälle, näin rengas oli taas "ehjä". Aikaa tuhrautui ehkäpä minutti kaksi ja tadaa minulla oli mielestäni maailman upein lahja. Pitihän nuita itsellekin tehdä ja jatkuvassa käytössähän ne on vuoden sisällä olleetkin. Silloin kun ne eivät toimita pannunalusen virkaa niin ovat ne esimerkiksi maljakon koristeena jne...



Jos ei kehtaa pelkkää pannunalustaa sujauttaa pakettiin niin sen kaveriksi voi ommella (tai ostaa) nätit keittiöpyyhkeet, niitähän tarvii aina. 


Pienempi rinkula on koristanut yhden jos toisenkin kynttilän reunoja. Sopii myös kivasti Kastehelmen tuikkukipon ympärille. 

Mitä sanot tällaisesta teeseitse lahjasta?
Ferm Livingillä on lähes samanlainen alunen, tosinkin korkista tehty ja hintaa tuolla tuotteella on huimat kaksikymmentä euroa, omalle aluselleni ei tullut hintaa montakaan euroa.

Hiljaa hiipii joukko varpahillaan... 

IHANA AURINKO, TÄÄLTÄ TULLAAN

torstai 30. marraskuuta 2017


Jokainenhan haaveilee reissaamisesta, toiset enemmän, toiset vähemmän. Me olemme reissanneet verrattain vähän, varsinkin ulkomailla. Kotimaata on tullut kierreltyä enemmänkin ja mielestäni Suomi on kesäisin niin kaunis, etten helpolla silloin ulkomaille reissujani suuntaa. 

Edellisestä ulkomaanreissustamme on jo aikaa ja pitkään haaveilimme, että jonnekin olisi ihana päästä ihan koko perheellä. 
Matkustaminen ei ole halpaa, ei vaikka miten päin sitä pyörittelisi. Toki jos teet omatoimimatkan hankkimalla kaikki erikseen, saat huomattavan edun verrattuna valmispaketteihin. Voisin matkustaa omatoimimatkan mikäli lähtisimme reissuun puolison kanssa kahdestaan mutta kun matkaan lähtee lapsetkin niin haluan ottaa varman päälle ja näin ollen hankimme pakettimatkan. Tästähän tietenkin jouduimme maksamaan sievoisen summan siitäkin huolimatta, että etsimme sopivaa matkaa, sopivaan hintaan todella todella pitkään. Aloin olemaan jo epätoivoinen reissun suhteen ja olin täysin varma, että reissu jää tekemättä. 

Sinnillä se mies niitä selaili illat pitkät ja aina kun löytyi mielestämme kiva paikka niin hinta oli sitä luokkaa, ettei meidän palkoilla sellaisille reissuille lähdetä. Sitten kun taas hinta oli siedettävä niin hotellikin oli sen mukainen.


Sinnikkään etsimisen jälkeen reissu löytyi, se on varattu ja varausmaksu maksettu. 
Kevättalvella perheemme suuntaa Teneriffalle Playa De Las Americakseen (anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet).

Sunnuntaista saakka fiilis on ollut ihan mielettömän innokas vaikka onhan tässä vielä pitkä aika ennen reissua. 

Bikinivarastoni sekä sandaali että hellemekkokokoelmani (mitään kokoelmaa ei siis ole) kaipaa armotta täydennystä. Ainoat ehjät bikinit, joista ei kuulla kaikki kalleudet läpi ovat maalinpeitossa, kiitos viime kesäisen aidanmaalaus projektin. 
Verkkokauppojen alelaarit on selattu ja kyllähän noita bikineitä aika heikosti tällä hetkellä löytää. Ei siis auta kuin odotella, jospa ne joulun jälkeen pian taas täydentyy. 


Kuvat Tuin sivuilta
Nappasin teille muutaman kuvan hotellimme altailta, Tuin sivuilta. 

Koska emme ole aikaisemmin tuolla käyneet niin kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan, niin hyvät kuin myös huonot, jos sellaisia on. Kaikki nähtävyydet, retket ja myös mielellään varoituksen sanat kelpaavat. 
Jos siis Teneriffa ja Playa De Las Americas on sinulle tuttu kohde niin olen enemmän kuin iloinen saamistani vinkeistä. 

Muutamia retkiä olemme jo netistä katselleet ja vinkkejä tutuilta onkin tullut. Kuulemma Teneriffan tulivuori kannattee käydä ihastelemassa ja auton vuokraaminen jollekin päivälle on suunnitelmissamme. Täyteen emme tietenkään reissuviikkoamme varaa, mutta tykkään ottaa etukäteen selvää asioista niin uuteen paikkaan meno tuntuu helpommalta ja tietää mitä mahdollisuuksia siellä on. 

Kuva netistä
Kiitän jo etukäteen kaikista antamistanne vinkeistä. 

TEESEITSE JOULULAHJA

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Vauhdikas viikko ja viikonloppu takana, siitä kiittäminen totaalisesta blogihiljaisuudesta. No täällä taas ja nyt päästään ensimmäisen joulupostauksen pariin.

Joka joulu olen jotain itsetehtyä pukinkonttiin sujauttanut ja tällekin vuodelle piti alkaa miettimään, että mitä kivaa sitä tekisi tänä jouluna. Viime vuoden väläykset tulivat niin viime tipalla, että voin huoletta tehdä osan lahoista samoja mitä tein viimekin vuonna mutta jotain uuttakin on jo tekeillä. Tässä postauksessa siis uutta mutta jotain viime vuotisiakin ideoita olen pitänyt mielessä, että teillekin niistä vinkkaan.




Tämän vuoden lahjaideasta saan kiittää äitiäni joka teki minulle ekologisen synttärilahjan lokakuussa. 

Tähän lahjaan tarvitset bampulankaa sekä virkkuukoukun, lisäksi myös tuolin johon saat hyvän asennon virkkaamisen ajaksi. 


Käsissäni on valmistunut ekologisia tiski/siivousrättejä.
Hieman tylsän kuuloinen lahja mutta itse olen niin tykästynyt omaan tiskirättiini, ehkä ennen kaikkea sen kauniin ulkonäön vuoksi mutta myös käytännöllisyyden takia. Tiskirätin voi huoletta heittää pesukoneeseen 40asteen pesuun ja taas saat puhtaan rätin käyttöösi. 

Koska itse en osaa mitään hienoja enkä monimutkaisia kuvioita on tiskirättini ihan tehty perus pylväistä. Rätinhän voi loihtia niin hienolla kuviolla kuin vain taidot taitaa. 
Valmiin rätin kiersin vielä erivärisellä langalla. 


Ensimmäisen tiskirätin ulkoasu ei ole niin kauniin tasainen johtuen pitkästä virkkaustauosta, puhutaan siis vuosikymmenistä. Mutta ensimmäinen koetekele kelpaa hyvin omaan käyttöön. 

Pelkkää tiskirättiä en kehtaa kenellekään lahjaksi antaa niin sen kaveriksihan voi laittaa esimerkiksi Musta 5101 sarjan käsitiskiaineen ja kivan näköisen tiskiharjan. Tällaiselle setille luulisi jokaisella olevan käyttöä ja käytön lisäksi ne ovat silmänilona keittiössä. 




Teetkö sinä itse joululahjoja? Kaikki kivat vinkit ja linkit otetaan ilolla vastaan, vielä on nimittäin aikaa tehdä käsillä. 

Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle. 

HYVÄN ASIAN PUOLESTA

maanantai 20. marraskuuta 2017

Tehdään hyvää yhdessä.

Tekemällä hyvää toisille, saa yleensä hyvän mielen myös itselle. Tekemällä hyvää useammalle, saa itselle pitkäksi aikaa mukavan muiston tapahtuneesta. 

Mitä teimme ja mistä kaikki sai alkunsa? 



Talli jolla tyttäreni kanssa käymme on ystäväni pieni kotitalli jolla  asustaa hänen kahden hevosen lisäksi kolmen muun omistamat hevoset. Tallilla käydessämme siellä on aina lämmin ja innostunut tunnelma, onhan meillä kaikilla sama rakkauden kohde, hevoset. Olen saanut tutustua mielettömän upeisiin, uusiin ihmisiin joiden kanssa ei jutun aiheet lopu. 

Idea tempaukseemme sai alkunsa kun lähitienoon pikkutytöt kävivät tuon tuostakin tallilla ihastelemassa hevosia. Tokihan heillä on ollut halua päästä joskus myös hepan selkäänkin. 

Ratsastustunneilla käyminen on kallis harrastus eikä siihen monellakaan perheellä ole varaa. Eläinrakkaus ei katso varallisuutta eikä sitä löytyykö kotoa lemmikkiä vai ei. 

Siitä se ajatus sitten lähti. Voisimmeko kenties tarjota lähialueen lapsille ikimuistoisen kokemuksen? 


Tapahtumaan valjastimme ponin sekä kaksi hevosta. Tarjosimme pientä maksua vastaan talutusratsastusta mahdollisimman monelle halukkaalle. Tapahtumaan varasimme aikaa kaksi tuntia, kuumaa mehua sekä tottakai piparia. 

Tulimme tallille jo hyvissä ajoin laittamaan hevoset valmiiksi. Tunnelma oli tuolloin jo iloinen ja odottava, tulisikohan paikalle ketään? No tulihan sieltä. Meitä vastassa, tai itse asiassa hevosia vastassa oli innokas joukkio kylän lapsia sekä aikuisia. 

Muutaman euron hintaisella ratsastuksella saimme tarjottua mahdollisimman monelle unohtumattoman kokemuksen. 
Tämän ihanan tapahtuman päätähdet olivat tietysti maailman hellyttävimmät ystävämme. 


Aapeli on Shetlanninponi joka on tallin omistajan oma poni. Aapeli on kaikkien ponien Poni isolla P.llä. Tämä poni on tyttäreni suuri rakkaus, sillä tällähän hän on harrastuksensa aloittanut. Ponihan oli tottakai tämän tapahtuman suosikki ihan vain pienen kokonsa sekä söpöytensä ansiosta. 



Ninni on Suomenhevonen. Ninni muutti laumaan keväällä ja otti paikkansa laumanjohtajana. Ninni on kiltti ja tietää milloin selässä on taitamaton ratsastaja ja käyttäytyy hienosti sen mukaisesti. Ninnin omistajan Elinan idea oli järjestää tämä hyväntekeväisyystempaus. 




Samba on tallin uusin asukas. Samba on lämminverinen, entinen ravuri. Vaikka Samba onkin lauman suurin hevonen on hän luonteeltaan rauhallisin menijä. Samba oli tapahtumassa pienten poikien suuressa suosiossa ja selkään rohkeasti kiipesikin tapahtuman pienin osallistuja. 


Kahden tunnin mittainen tapahtuma veti puoleensa koko ajalle ratsastajia ja hevoset jaksoivat hoitaa roolinsa hienosti loppuun saakka. Tapahtuma sai isosti kiitosta ja toiveen uusintaan. 

Tapahtumasta kerätty tuotto lahjoitettiin PoPoPet ry.lle. PoPoPet on Pohjois-Pohjanmaan hylättyjen pieneläintuki- ja sijaiskotiyhdistys. Yhdistyksen tavoite on löytää kodittomille eläimille sijais- tai loppuelämänkoti. 

Teimme siis hyvää monin verroin. 



Vaivattomasti, pienellä eleellä saimme onnellisia lapsia sekä lahjoitettua rahaa hyvän asian puolesta. Tästä jäi niin hyvä mieli itsellekin. Hymyssä suin ajelimme neidin kanssa kotiin. 

Kiitokset tapahtumasta kuuluu täysin Hannalle ja Aapelille,  Elinalle ja Ninnille sekä Annille ja Samballe. 


MAJA DECORSHOP

sunnuntai 19. marraskuuta 2017


Viikonloppu starttasi mukavissa merkeissä kun kaikkialla valtasi joulumieli joulunavajaisten merkeissä. 
Sain kutsun tänä vuonna aukaistun Maja Decorshopin  clubiltaan ja sinne kurvattiinkin yhdessä ystäväni kanssa. 

Majashop on ihastuttava sisustusliike josta saat niin sisustusneuvontaa kuin hyvää mieltäkin. Tuotteita löytyy kodin jokaisen huoneen sisustamiseen, kylpyhuoneesta lastenhuoneeseen. 

Clubilta oli vetänyt puoleensa huiman määrän oululaisia ja tunnelma oli erittäin rento. Tällainen sisustuhulluhan meinaa vallan seota tuollaisessa paikassa, josta voisi kotiuttaa vähintäänkin joka toisen tuotteen. Näin joulun alla täytyy vain maltillisesti muistaa, että ei ihan mene mahdottomuuksiin vaan jotain voi laittaa myös sinne joulupukin lahjalistaankin. 

Mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eikö se niin sanota? 


















Putiikki täynnä ihania aarteita. Omaan lahjalistaani sujahtaa seuraavan kuvan ihanuudet ja paikkakin niille on jo katsottuna. Nähtäväksi jää, että saako pukki kirjeeni. 


Nämä valkoiset Dropit seinäkoukut ilahduttaisivat minua vessan seinällä. Eikö sitä voi pientä yleellisyyttä olla myös siellä pienimmässäkin huoneessa? 

Joko siellä on käyty joulunavajaisissa? 
Millaisissa tunnelmissa lähdet tulevaan jouluun? 
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -