LEIKKIMÖKIN UUSI ELÄMÄ

tiistai 18. heinäkuuta 2017



Leikkimökki hommattiin meille 6-7vuotta sitten ja siitä saakka se onkin ollut neidin ahkerassa käytössä. Siellä on keitetty monet kaffet ja tarjoiltu yhdet jos toisetkin muffinit. Alusta saakka leikkimökkiin tehtiin yksi tiukka sääntö, sinne ei mennä kengät jalassa eikä tuoda hiekkaa sisälle. No joo olihan tuossa  itseasiassa kaksi sääntöä. Nämä kaksi sääntöä on pitäneet hyvin ja sen ansiosta mökissä on ollut mielekästä leikkiä kotisleikkejä. 

Nyt kun neiti on jo kasvanut ja leikit jääneet vähemmälle laitoin osan keittiöleluista myyntiin ja tein mökille uuden elämän joka palvelee jatkossa muitakin kuin Pipunaa ja näillä muutoksilla mökki sai lisävuosia reippaasti. 




Muovisen leikkikeittiön tilalle hommasin mieheni tuttavalta neljä vaihtolavaa. Varastosta kaivelin kirppiskasseja joista löytyi lasten vanhat päiväpeitot sekä koristetyynyt. Vanha vieraspatja sai uuden tehtävän leikkimökissä. Lavoista ja patjasta väsäsin nopealla tahdilla sohva/sängyn. Vanhat päiväpeitot tyynyineen sopi mökin verhoihin ja muuhun ilmeeseen ja nyt siellä on kiva pötkötellä ja lukea vaikka rauhassa kirjaa tai ottaa päiväunet. Esikoinen on viettänyt siellä jo yönkin ja itsellä on sama ajatus haaveena. 

Leikkimökistä tuli juuri niin kiva kuin olin ajatellutkin. Neitiä ei ole leluista luopuminen harmittanut ollenkaan ja niiden myynti tehtiinkin ihan neidin ehdoilla. Niistä luovuttiin joista lapsi oli valmis luopumaan. 

Sateista tiistaita juuri Sinulle. 

PÄIVITTYNYT ILME BLOGISSA

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Pitkään olen halunnut uudistaa blogin ilmettä mutta omat taidot ovat niin surkeat, etten osaisi tehdä niitä muutoksia mitä blogilleni halusin. 

Suurin kiitos blogini ulkoasusta kuuluu mielettömän upealle Jennalle joka on auttanut minua alusta loppuun saakka. Jennan oma blogi Perhosena lennän on ihastuttavan tyylikäs kuvineen sekä aiheineen. 

Blogipohjan tilasin Etsystä ja pohjaa tilatessani jo päätin, että ostan pohjan lisäksi heiltä myös asennuksen, sillä en olisi millään muotoa halunnut menettää hermojani pohjaa asentaessa. Olen kyllä kuullut,  että asentaminen on helppoa mutta en silti töppäilyn riskiä halunnut ottaa. 
Sähköpostiini sain ohjeet vaihe vaiheelta ja Jennalta kyselin neuvoa tuon tuostakin. Keskiviikkoaamuna sain asentajalta viestin että asennus on tehty. Ei muuta kuin jännityksestä täristen blogin uutta ulkoasua kurkkaamaan. 
Jotain pieniä muutoksia saatan vielä tehdä itsekseni (jos osaan) mutta niistä en jaksa nyt suurempaa stressiä ottaa. 

Etsystä löytyi paljon erilaisia sekä eri hintaisia blogipohjia eli varmasti jokaiselle löytyy mieleinen. 



Mobiilisovellus blogissani muuttui myös eli se näyttää nykyään tältä. 

Miltä muutos sinusta näyttää?

SAAPPAAT JALKAAN JA SULKA PÄÄHÄN

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Vihdoin ja viimein sekin aukko sivistyksessäni on paikattu, olen käynyt kesäteatterissa. Joo, tiedän kyllä, että siellä kummastellaan sivistymättömyyttäni ja olen varmaankin ainoa joka ei ole koskaan käynyt kesäteatterissa (en ainakaan muista käyneeni) mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Tykkään tehdä lomillani kaikkea kivaa perheen kanssa mutta yleensä olemme onnettoman huonoja seuraamaan ilmoituksia paikallisista tapahtumista. Jälkeen päin vain kateellisena kuuntelen muiden lomakuulumisia. Nytkin kävi niin, että näin mainoksen kaupanseinällä ja päätin, että tuonne me mennään sama vaikka sataisi kissoja saappaat jalassa taivaalta. No niinhän se taas unohtui heti päätöksen tehtyäni. Seuraavan kerran kun näin mainoksen päätin ottaa esitysajat ylös ja lähteä teatteriin. No niitä aikojapa ei liiemmin tarvinnut ylös ottaa sillä viimeinen esitys oli jo heti seuraavana päivänä. 
Niinpä me suunnattiin neidin kanssa seuraavana päivänä teatterille jännityksellä, että saako sinne enää lippuja. No saatiinhan me ja saatiin ihan hyvät paikatkin.



Teatteri oli ihastuttavassa, vanhassa pihapiirissä. Pihassa oli myös pieni kahvila, hassun erikoinen vessa sekä taidenäyttely. Katsomo oli sijoitettu niin kivasti, että varmasti jokainen sai nauttia esityksen jokaisen hetken, nähden kaiken esityksestä. 


Koska esityksen aikana kuvaaminen oli kielletty, mikä siis toisaalta oli ihan hyvä, niin kuvattavaa oli vain esityksen jälkeen. Toisaalta elämää ei voi aina seurata vain linssin läpi, joskus on hyvä nähdä ja kokea omin silmin. 

Kesäteatterin esityksenä tänä kesänä oli Saapasjalkakissa. Ovela katti hoiti köyhän isäntänsä asiat sille mallille, että lopussa köyhästä isännästä tuli kuningas joka sai prinsessan ja pahan noidan linnan. 
Näyttelijät hoitivat roolinsa mielettömällä ammattitaidolla, varsinkin kissaa näytelleen Anu Sirolan suoritus oli taidokas. 

Esityksen lopussa kuvia sai nappailla mielinmäärin ja Pipuna halusi käydä kuvauttamassa itsensä jokaisen näyttelijän kanssa. Sen verran ruuhkainen oli tuo valokuvaussessio, ettei ihan jokaisen kanssa kuvaa kehdattu napata. 







Millaisia kesäsuunnitelmia sinun kesääsi kuuluu?

UUSI ILME LAPSEN HUONEESEEN PIENILLÄ MUUTOKSILLA

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017



Myös kesällä voi hieman sisustaa. Toki enemmänkin aika on kulunut ulkona puuhasteluun mutta sisällä olen tehnyt tavanomaisia  tuo tuonne, tämä tänne muutoksia. 

Kotimme tekstiilien värit ovat aika lailla sitä luokkaa, että voin vaihdella tyynyjen, mattojen sekä verhojen paikkaa ihan mihin huoneeseen tahansa. 

Tällä kertaa tekstiileillä muuttui lasten huoneet. 
Ainoa mikä aiheutti haastetta on yli pienten huoneiden kuvaaminen. Koitapa kahdeksan neliön huoneesta saada kuvattua muutakin kuin yhden tyynyn kerrallaan. 

Neidin huonessa näyttää nykyään tältä. 



Isoveljen huoneeseen tilasin uuden päiväpeiton ja näin ollen neiti sai velkun huoneesta harmaan päiväpeiton valkoisen tilalle. 



Olohuoneeseen ostettu Pentikin jalkalamppu on muuttanut Pipunan huoneeseen ja istuu sinne paljon paremmin kuin olohuoneen ilmeeseen. 


Ikean lipasto vetää leluja puoleensa kiitettävän kivasti. Seinät on nykyään tapetoitu heppapiirustuksilla. 


Itse tehdyt tyynyt ovat vieläkin omat suosikkini, varsinkin tuolla turkoosilla värillä oleva tyyny on alusta saakka ollut oma lempparini. Muutama vuosi sitten blogitutun kautta hankittu matto mutti olohuoneesta neidin huoneeseen ja vitsi, että oli kiva vihdoinkin saada käyttöön myös tuo harmaa puoli. Ruskean sohvan vuoksi käytössä on ollut vain valkoinen puoli ja pitkään harmittelin kun tuo harmaa ei oikein sovi sohvarötsikömme kanssa yksiin. Nyt kun matto on neidin huoneessa, pääsee harmaakin vihdoin esille. Tykkään edelleen tuosta matosta älyttömän paljon. 

Pian kymmenen täyttävä neiti ei enää kauheasti väripläjäyksiä huoneeseensa kaipailekaan. Ennen huoneessa oli pinkkiä verhoa ja samaa sävyä olevia tyynyjä ja paljon muitakin värikkäitä kohtia. Tällä hetkellä rauhallisempi värimaailma miellyttää myös neidin silmää. Jotain pientä koristehyllyä olen makustellut tuonne seinille mutta toistaiseksi noi Desenion julisteet ovat olleet ainoa koristus seinällä. 

Tekstiilimuutos miellyttää todella paljon omaa silmääni. Vaaleilla väreillä tuo pieni huone vaikuttaa valoisammalta ja sitä myötä hieman isommaltakin. 



KARVATERAPEUTIT IHMISTEN APUNA

torstai 6. heinäkuuta 2017

Eläinten ystävät tietävät kuinka lemmikin seura tekee hyvää. Itse istuin eilen lähes kolme tuntia pienen pieni, suloinen koira sylissäni. Tee jäähtyi kuppiin ja rakko ilmoitti vessan tarpeesta mutten malttanut liikkua kun olin niin haltioitunut hauvasta joka oli löytänyt turvallisen paikan sylistäni ja nukahtanut bleiserini uumeniin. 

Eläimiä käytetään myös monissa terapioissa, joissa ne ilahduttavat ja kuntouttavat monesti pelkällä läsnäolollaan. 
Koiria on käytetty jo pidempään vapaaehtoistyössä esimerkiksi vanhainkodeissa. Kontaktin luominen elämeen tekee hyvää vanhuksille, jotka viettävät aikaansa enimmäkseen sisätiloissa. 
Monelle eläimet ovat tärkeitä jo aiemmastakin elämänvaiheesta. Monessa kodissa on ollut lemmikkejä, kissoja, koiria, hevosia jne... eläimet ovat siis kuuluneet arkeen vuosien saatossakin. 





Eläinten läsnäolo ja niiden silittäminen tekevät psyykkisesti hyvää. 
Eläimet tuovat säännöllisyyttä ja mikä tärkeintä, eläin ei tuomitse. Tämän olen itsekin huomannut tuona aikana mitä olemme neidin kanssa tallilla kulkeneet. Teemme virheitä arjessamme, saamme tekemisistämme joskus palautetta mutta eläin ei tuomitse sinua koskaan. Eläimilläkin on joskus huono päivä, laiska päivä, ei vaan huvita päivä, eihän mekään tuomita heitä siitä tai ainakaan meidän ei pitäidi tehdä niin. Eläimen läsnäolo rentouttaa, sen olen ainakin itse huomannut. 


Koirien lisäksi terapiassa käytetään erityisesti hevosia, mutta eläinlaji voi olla muukin, henkilön mieltymyksien ja soveltuvuuden mukaan. 
Tiedän, että omalta paikkakunnaltamme löytyy  terapiaa hevosten muodossa.  
Eläinavusteista terapiaa käytetään paitsi vanhusten, kuntoutujien ja mielenterveyden hoidon parissa, myös kehitysvammaisten hoidossa ja toiminta voi olla yksilö- tai ryhmäterapiaa. 

Lupa kuvan julkaisuun on saatu asianomaisilta, kuva on julkaistu myös paikallislehdissä. 

Ystäväni työskentelee vanhusten parissa ja hän on useasti käyttänyt työpaikallaan poniaan vanhuksia ilahduttamassa. 
"Elämys" ja "ikimuistoinen kokemus" olivat sanat jotka jäi mieleeni ystäväni kertomasta tapahtumasta. Ystäväni kertoi erään vanhuksen reaktiosta kun hän oli päässyt hevosen turpaa silittämän. Vanhus joka ei ollut kahteen vuoteen sanonut sanaakaan oli lausahtanut hevoselle "hummani hei". 


Eläinterapia tarkoittaa eläimen läheisyydessä oleilua, ratsastamista tai vaikkapa koiran harjaamista. Jo pelkkä eläimen läsnäolo tilassa voi saada vaikeastikin sairaat ihmiset rentoutumaan, ja siten heihin on helpompi luoda yhteys. Lasten kanssa keskustelun voi vaikka aloittaa juttelemalla eläimistä. 

Terapiaa eläinten ehdoilla. Tärkeaa kuitenkin on se, että eläimet eivät "työstään" kärsi. Seuralliselle ja rauhalliselle eläimelle eläinterapeutin tehtävä sopii erinomaisesti ja on sillekin antoisaa. 
Omaa rauhaa rakastava eläin ei välttämättä sovellu tällaiseen tehtävään. 


Kuinka eläinterapia on toiminut meidän kohdalla? 
En valitettavasti ole perheemme ainoa joka kärsii huonosta itsetunnosta saatikka paniikkikohtauksista. 
Huolimattakin siitä, että olen aina pyrkinyt tsemppaamaan lapsiani niin ainakin nuorempi omaa erittäin heikon itsetunnon, joissakin asioissa ainakin. Paniikkikohtaukset laukesivat neidille eka luokan alkaessa.

Reilu vuosi sitten aloittellessamme ratsastus/talli harrastusta en olisi voinut etukäteen kuvitellakaan kuinka terapeuttista tuo hevosten kanssa työskentely voisikaan olla. 
Lapsen itsetunto on kasvanut taitojen karttuessa. Alkuun hieman arastellen ponia hoitanut neiti on nykyään kuin yksi lauman jäsen. Reippain askelin hän hakee ponin tarhasta muiden hevosten joukosta, halailee ja juttelee ponille erittäin varmoin ottein. 
Hieman itsepäinen poni ei ehkä ole ollut se helpoin karvakamu aloittaa harrastusta mutta yhdessä he ovat vuoden saatossa oppineet toinen toisiltaan. Tässä ajassa lapsi on oppinut ratsastamisen lisäksi myös toimimaan isokokoisen eläimen kanssa, tunnistamaan eläimen mielentiloja ja hyväksymään myös sen, että tänään poni ei olekaan yhtä helppo kuin vaikka edellisellä kerralla. Jokainen tallikerta voi olla erilainen, riippuen paljon ratsastajan sekä ponin fiiliksestä. Lopputulos on kuitenkin joka kerta sama. Tallilta lähdetään ihan jokikinen kerta pois hymyssä suin, vailla huolia ja murheita. 
Tämä sama on pätenyt Pipunan lisäksi myös minuun. Saatan olla tallille lähtiessä väsynyt, ärtynyt, surullinen, tallin pihalle kurvatessani kaikki nuo tunnetilat vaihtuu iloon ja onnellisuuteen. Hevosen nähdessäni unohdan sen päivän vastoinkäymiset. Nuuhkaisen keuhkot täyteen hevosen ihanaa tuoksua. Meitä vastaan tulee aina sama mahtava joukko hirnahtelijoita, jotka saavat minut totaalisesti unohtamaan muun maailman. 
En olisi enää valmis mistään hinnasta luopumaan tuosta harrastuksesta, elämäntavasta. 



Tietoa postaukseen sain "eläimet ihmisten terapeutteina"-sivustolta sekä haastattelemalla alan ihmisiä ja toki myös omasta kokemuksestani aiheesta. 

Onko sinulla kokemusta kyseisestä aiheesta?

OLIKIN JO AIKA VAIHTAA UUTEEN

maanantai 3. heinäkuuta 2017





Hävettää myöntää mutta huomasin tovi sitten, että suurin osa lakanoistamme alkoi olemaan jo läpipuhki eikä ihmekään kun vanhimmat pussilakanasetit olivat yli kaksikymmentä vuotta vanhat. 

Osassa purkautui jo saumat ja osasta suoraan sanottuna paistoi päivä läpi. 

Pitkään etsiskentelin pellavaisia pussilakanasettejä mutta huh hei, olipas niillä vain hintaa. No laatu maksaa mutta minun kukkaron nyörit eivät heltiä nyt laadulle, ei sitten millään. Puuvilla sai kelvata ja sehän se on hyväksi havaittu materiaali. 

Onneksi Elloksella oli hyviä alennuksia kodin tekstiileistä ja monista muistakin tuotteista. Klikkailin ostoskoriin aletuotteita ja muutaman päivän päästä hain tilaukseni postista. Pyykkinarun kautta sänkyyn ja vihdoin uusiin lakanoihin nukkumaan. 





Pussilakanat olivat molemmin puolin raitaiset, mutta eri paksuudella varustettuna, eli kivasti voi vaihdella raitapuolta mielensä mukaisesti. Sama oli tyynyliinoissa, paketissa oli kaksi ohut raitaista sekä kaksi paksuraitaista tyynyliinaa. 

Äitini kauhistuisi nähdessäni ryppyiset lakanani. Yleensä silitän lakanat mutta kuka jaksaa kuluttaa ihanaa kesäaikaa silityslaudan ääressä. Jos joku jaksaa niin tsempit hänelle. 




Täällä on vihdoin ja viimein loma alkanut, eli ensimmäistä lomapäivää vietetään. Nyt lähdetään neidin kanssa taas heppahommiin. 
See you. 

OLEN RAKASTANUT IHAN JOKA IKINEN PÄIVÄ

perjantai 30. kesäkuuta 2017


Tasan viisi vuotta sitten sanoimme toisillemme "Tahdon". Tuohon mennessä yhteistä taivalta oli kuljettu kymmenen vuotta.

Hääpäivästämme tuli juuri niin onnistunut kuin olimme siitä toivoneetkin. Vettä sateli lähes koko päivän hiljakselleen, tauoten juuri sopivasti kuvauksen ajaksi. 

Kahta vierasta lukuunottamatta kaikki kutsutut olivat paikalla. Seitsemänkymmentä vierasta koostui rakkaista sukulaisista, läheisimmistä ystävistä sekä tottakai perheistämme. 

Ainoa mitä tekisin toisin jos nyt järjestäisin juhlamme, kutsuisin muutamia rakkaita ihmisiä juhliimme enemmän. Muutamien ystävien puuttuminen on jäänyt harmittamaan. 


Viisitoista vuotta yhteiseloa. Matkaan on mahtunut onnea ja iloa mutta myös kuoppia ja mutkia. Jokainen kuoppa ja mutka suhteessamme/elämässämme on vahvistanut suhdettamme entuudestaan. Kaikella on tarkoituksensa. 

Parisuhteessamme parasta on tasavertaisuus, olemme saman arvoisia ja kunnioitamme toinen toisiamme. Suhdettamme tukee yhteiset mielenkiinnon kohteet sekä harrastukset. 
Perhe. Toistemme lisäksi saimme elämäämme ihania ihmisiä molempien suvuista.

Jokaisesta päivästä olen onnellinen. 


Kauan sitten minussa,
aavistus jo sinusta.
Silloin tuntemattoman, 
tunnen nyt, ja tunnustan.
Sä olit vaara liian suuri kiertää, 
ja liian houkuttava ohittaa. 
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan,
niin palaa, polttaa.

Kaksi niin  hehkuvaa,
ja kaunista saa
kirkkaana loistaa. 
Kunpa auringon päivät,
päällämme ei,
päättyisi koskaan. 

POWER OF MUSIC

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Juhannuksena juttelin ystäväni kanssa erityisherkkyyksistämme. Olemme molemmat erittäin herkkiä ihmisiä ja ympäristö luo vielä oman ripauksen herkkyyteen. 
Reakoin muiden ihmisten tunnetiloihin todella herkästi. Iloisella tuulella olevan hyväntuulisuus tarttuu mutta myös ärtyneen ihmisen fiilis ottaa minusta otteen, joko omana ärtymyksenä tai ahdistuksena. 
Jännä on ollut kuitenkin huomata se, että pystyn lohduttamaan masennuksesta kärsivää läheistä kokematta silti itse masentuvani. Olen itse kokenut useamman masennusvaiheen johon olen tarvinnut niin terapiaa kuin lääkitystäkin terapian rinnalle. Puhuminen on minulle terapiaa oli sitten kyse terapeutin kanssa puhumisesta tai jonkun läheisen kanssa jaetuista keskusteluhetkistä. Toiset sulkeutuvat eivätkä halua taikka pysty puhumaan vaikeista asioista. 


Omasta taustastani johtuen, haluan tukea ja kuunnella masennuksesta kärsivää. 
Talven aikana kahdella hyvin rakkaalla ystävälläni todettiin vakava masennus. Siinä missä joku toinen läheinen voi tehdä pesäeron masentuneeseen, itse toimin juurikin päinvastoin. Olen se mielettömän ärsyttävä ystävä joka soittaa ihan joka ikinen päivä ja kysyy "miten menee"? Olen valmis kuuntelemaan, olen valmis puhumaan, olen valmis muistelemaan omia masennushetkiäni jos siihen on tarvis, olen valmis olemaan läsnä silloin kun toinen sitä tarvitsee. 

Mihin juhannuksena keskustelumme ystäväni kanssa johtikaan?
Musiikkiin. Musiikki on ihmeellinen tunnetilojen lataaja. 


Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni vaikken osaakaan urkuja kummempaa instrumenttia soittaa ja urkujakin todella säälittävästi. Olen mitä loistavin suihkulaulaja varsinkin jos kukaan ei ole kuulolla. Pipunan kanssa laulamme Sing Staria niin, että kitarisat lepattaa mutta ammattimuusikkoa minusta ei saa vaikka voissa paistaisi. Saahan musiikista siitä huolimatta tykätä vaikkei olisikaan muusikko?

Urheillessa sitä mielellään kuuntelee menevää musiikkia näin treenikin kulkee kummasti reippaamalla fiiliksellä. 
Raskas musiikki ei ole oikein koskaan ollut minun juttuni mutta soitapa ysärejä niin kyllä alkaa mennä jalan alle. No minähän olenkin aito ysäri diskoilija, täyttäessäni kahdeksantoista yhdeksänkymmentä luvun lopulla. Silloinhan sitä oltiin jatkuvasti kavereiden kanssa tanssimassa. 


Alakuloisella tuulella ollessa sitä ruokkii jotenkin alakuloa kuuntelemalla alakuloista musiikkia. 
Vaikka itsekin tiedostan, että surullinen musiikki saa fiiliksen vain surullisemmaksi niin silti sitä mielellään kuuntelee rauhoittavaa musiikkia. 
Hakeudun tietoisesti omiin oloihini, laitan kuulokkeet korville ja vaivun omiin ajatuksiini. Onneksi tällaisia hetkiä tulee harvoin. Onko siltikään pahasta joskus rauhoittuakin miettimään asioita tai vaikka hieman rypemäänkin itsesäälissä tai alakulossa jos sillä hetkellä siltä tuntuu?
Meistä jokainen kaipaa varmasti kiireisen arjen vastapainoksi rauhoittavia hetkiä. Minulla ne on varmaankin juuri nuo musiikin kuunteluhetket vaikkakin hieman rauhallisemman musiikin parissa. 

Kyynelvirta 
jälleen sen vangiksi jään,
kyynelvirta
milloin sen kuivuvan nään,
pelasta minut
pyörteistä sen vihdoinkin, 
kuivuu virta 
kunhan saavut takaisin
Laura Voutilainen Kyynelvirta


Viisi vuotta sitten häitämme suunniteltaessa musiikki oli yksi päivän tärkeimmistä osatekijöistä. Meillä oli taitava dj soittamassa koko päivän yömyöhään saakka. Ruokailun aikana saimme nauttia livemusiikista ja yksi tärkeimmistä oli tottakai häämarssi sekä häätanssikappaleen valinta. Häätanssiksi valitsimme Richard Marx- Right here waiting  sekä Johanna Kurkela-Rakkauslaulu. Molemmat ovat kappaleita joita kuunnellessa muistan tuon ihanan päivän, nuo ihanat hetket. Kyyneleitä ei voi estää nuita kahta kappaletta kuunnellessani. 
Hyvän laulutaidon omaava sulhanenkin joutui häissämme esittämään ryöstetylle morsiammelleen rakkauslaulun.

Mitä siis voisin sanoa? Mitä maailma olisi ilman musiikkia? Musiikki luo paljon tunnetiloja ja muistoja. 

Millainen suhde sinulla on musiikkiin?

JUHANNUSTA KARVAKORVIEN JA BRITAN SEURASSA

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017


Hip hei, kuinka siellä on juhannusta vietetty? Oltu mökillä, kaupungissa, töissä vai ihan vain perheen kesken?

Meidän juhannus on mennyt lähes samalla kaavalla kuin aina ennenkin, kotioloissa rennosti ottaen, välillä grilliä kuumentaen. 

Poikkeuksellisesti meillä oli kerrankin suunnitelmat juhannuksen varalle kun yleensä olemme täysin vailla suunnitelmia ja sit juhannuksen koittaessa alamme panikoiden miettimään, että kenen kanssa voisi juhannusta juhlia.

Perjantaiaamusta kastoin sormenpäät jauhoihin ja aloin juhannuskakun leipomisen. Kakun valmistuttua lähdin mansikan metsästys reissulle lähikauppaan ja samalla sain ystävältäni tekstarin, että heillä oksennetaan. No niin, siinä ne meidän juhannussuunnitelmat murenivat yrjönä viemäriin. Olin saada lapsenomaisen itkupotkuraivarin harmistuksesta mutta eihän nyt fiksu aikuinen niin käyttäydy. Harmissani päätin, että sit ollaan omalla perheellä kotona ja syödään todella paljon kakkua. 

Kuin tilauksesta sain heti kohta viestiä naapurilta "mitä suunnitelmia teillä on tälle päivälle?" 
Hetkessä meni siis meidän suunnitelmat uusiksi mutta loppu hyvin kaikki hyvin. 

Tallilla olemme piipahtaneet joka päivä.
 Lupaisin ystävälleni, että hän voi olla perheen kanssa rauhassa mökillä. Me käymme todella mielellämme katsastamassa Pipunan kanssa, että hevosilla on vettä ja muutenkin kaikki hyvin. Eihän tuon mieluisampaa tehtävää voisi kahdelle heppahullulle ollakaan. 

Britakakku

Päivällä hiippailimme grillattavien herkkujen sekä kakun kanssa naapuriin. 
Ilta vierähti nopeasti grilliherkkujen parissa, lasten puuhasteluita seuraten, meni siinä ehkä muutama lasi kuohuvaakin. 

Tekemäni Britakakku katosi hetkessä parempiin suihin ja lapset kummastelivatkin, etteikö sitä kakkua olisi enempää? 
Täytyy ilmeisesti leipoa sitä useammin. 

Britakakku

Pohja
125g voita
1dl sokeria
1tl vanilijasokeria 
2 keltuaista (säästä valkuaiset marenkiin)
1.5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl maitoa

Vatkaa pohjaa varten pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi.
Erota kananmunista keltuaiset ja lisää keltuaiset yksitellen taikinaan hyvin vatkaten.
Lisää lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito. 
Levitä taikina leivinpaerin päälle uuninpellille (ei riitä koko pellilliselle, ehkä noin puoleen peltiin riittää tämä taikina).
Valmista marenki.

Marenki
2 valkuaista
1.5dl sokeria

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. 
Levitä marenki pohjataikinan päälle. 
Paista 175 asteessa n.20-30min uunista riippuen, niin kauan kunnes marenki on kauniin ruskeaa. 

Anna kakun jäähtyä hyvin ennen täyttämistä. Kakun jäähdyttyä leikkaa kakku kahteen yhtä suureen osaan ja levitä täytettä toiselle puoliskolle ja nosta toinen puolisko varovasti täytteen päälle. 

Täyte
2dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
sokeria
1rkl vainilijakreemijauhetta
mansikoita, voit toki käyttää muitakin marjoja. 

Ohjeen nappasin TÄÄLTÄ.

Hyvää oli, eli tulen tekemään tätä kesän aikana uudestaankin. 



Juhannussaunaan hain perinteisesti muutamia koivunoksia antamaan keskikesän tuoksua ja tunnelmaa. 
Tällainen, rento ja mukava juhannus oli siis meillä. Saunomista, grillaamista ja kylästelyä, heppoja nyt unohtamatta. 



Olen pohtinut koko viikon, että miksi kesän pitää olla niin lyhyt kun siitä tuntuu kaikki niin kovasti tykkäävän. Voisikohan asiasta tehdä jonkinmoisen lakialoitteen? 
Toki jos kesä olisi paljon pidempi niin miltäköhän me grillaamista rakastavat suomalaiset näyttäisimmekään pidemmän kesän jälkeen?  Siinä tienaisi PT.t hyvän rahan kun pitkän kesän jälkeen vyöryisimme sankoin joukoin vyötärörasvojemme kera hakemaan apua. 

No otan silti sen riskin kasvavasta vyötäröstä ja teen toiveen pidemmästä kesästä. Lähtöökö kukaan mun mukaan aloitteeseen?

Ihanaa loppujuhannusta kaikille. 
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -