KAKUN TEKOA JA KYYNELEITÄ, SIITÄ ON TÄMÄ VIIKONLOPPU TEHTY

sunnuntai 26. helmikuuta 2017


Tämä viikonloppu vierähti mieheni kummipojan rippijuhlien parissa. Sain ilon tehdä juhliin täytekakun ja sen tekemisessä vierähti lauantaiaamu. Ihan sellainen ei lopputulos ollut mistä itse haaveilin mutta niinhän se on, että ammattitaidosta huolimatta kädentaito katoaa kun ammattiaan ei enää harjoita juuri koskaan. 
Sokerimassan laitossa harmaita hiuksia nostattaa reunan laitto. Vaikka kuinka muistan opettajan opit kuinka reunan saa tasaiseksi niin helpommin sanottu kuin tehty.  Lopputulos näytti siis tältä. 


 Kakun väliin laitoin mansikkahillon lisäksi kermaa ja vanilijaa, suosittelen kokeilemaan. Vanilijakreemi antaa kivan maun kermalle. 



Kakun lisäksi pääsin myös kuvaamaan juhlat, voiko mieluisempaa pestiä ollakaan?  Toki kirkossa kuvaamisessa on omat haasteensa mutta kiva välillä kuvata muutakin kuin omia kotinurkkia. 




Ehtoollisviinille en tällä kertaa sännännyt, mutta tyylilleni uskollisesti pitihän sitä kerran kyynelehtiä ihan Niagaran putouksen verran. Minkäs teet kun tietyt virret koskettavat toisia virsiä enemmän. Siinä vaiheessa kun urut heläyttivät upeasti "Maan korvessa kulkevi"-virttä niin se oli menoa se. Ja missä oli nenäliinä? Anopin taskussa, luojalle kiitos. 




Juhlat olivat todella onnistuneet. Kahvipöytä notkui toinen toistaan ihanempia herkkuja, sukulaisia oli tullut pidemmänkin matkan takaa ja heitä on aina ihana nähdä. Tunnelma oli lämmin ja välillä hieman humoristinenkin varsinkin kun kaivelin kameran esille. 

Isosten ja pappien vierailu rippijuhlissa on aina mukava hetki. Siinä he yhdessä nuoren kanssa muistelevat mennyttä rippikoulua sekä leiriä. Itsekin saa hypätä pienoisen aikamatkan muistellessa omaa rippileiriä. Oma rippileirini oli kesällä, Vietosjärven rannalla. Tuon viikon muistot ovat parhaimpia muistoja elämästäni. 



Potretit sankarin kanssa kävimme kuvaamassa juhlia edeltävänä päivänä. Koska en ole aikaisemmin potretteja pojasta kuvannut niin surffailin netissä hieman googlea hyödyntäen. Talvisia kuvia ei juurikaan löytynyt mutta ihan kivoja vinkkejä sieltä löytyi. 
Kuinka rennon luonnollisesti sankari osasi kuvissa ollakaan. Onkohan poikien kanssa työskentely sittenkin helpompaa kuin nuorten naisten kuvaaminen? Pojat ottavat selvästi vinkeistä vaarin, eivät vääntelehdi mitä kummallisempiin asentoihin muikistellen huuliaan hassusti tötterölle. 
Kuvauspaikaksi valitsimme saman ihanan sillan jossa oma blogini bannerikuvakin on aikoinaan otettu. Rouhea silta tarjoaa monipuolisen miljöön kuvaukselle. Tykkään siitä joka kerta enemmän ja enemmän. 



Kiitokset ihanista juhlista rakkaalle ystävälleni. Kiitos kun sain hoitaa mieluisan tehtävän , valokuvaamisen. 

Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille. 

POJASTA POLVI PARANEE

tiistai 21. helmikuuta 2017

... I hope so


Kyynärsauvat, valitettavan tuttu näky meidän huushollissa. Viime kerrasta on onneksi jo muuan vuosi mutta niin ne tänne taas hivuttautuivat lauantaina Terveystalo keikan jälkeen. 

Toivon, että sanonta Pojasta polvi paranee pitäisi nyt meidän tapauksessa paikkaansa, vaikka tuskin kyseinen sanonta on aikoinaan ihan kirjaimellisesti tarkoitettukaan. 


Mieheni polvet on leikattu yhteensä neljä kertaa ja ensimmäinen kerta oli jo hyvin nuorena pojjan pässinä. 
Urheilija ei tervettä päivää näe ja tämäkin sanonta tuntuu kaikessa latteudessaan niin todelta kuin olla voi. Mieheni polvivaivojen syyllinen on nuorena harrastettu salibandy. Leikkaukset on joka kerta onnistuneet moitteetta ja pitkän kuntoutuksen jälkeen mieheni on taas vetäissyt luistimet jalkaan ja jäälle. 


Tutuksi tullut ortopedi ei säästele nykyään hämmästystään kun  näkee kinkkaavan mieheni vastaanotollaan. Mitäs tällä kertaa on tapahtunut? Pitäähän se sinutkin pitää työn syrjässä kiinni. Huvittava keskustelu mutta en ihmettele Ortopedi Lakovaaran kysymystä yhtään. Tuleeko siinä jo tunne, että menipäs taas sekin leikkaus hukkaan. No ei sentäs. 


Asiasta kuin asiasta on aina hyvä löytää ne positiiviset puolet. No eihän toisen tuskasta montaa positiivista asiaa löydy mutta pitkä sairausloma takaa ainakin sen, että saan joka päivä tulla töistä suoraan valmiseen ruokapöytään, siihenpä ne positiivisuudet tämän asian suhteen loppuukin. 

KAUNEUSHAASTE - NYT PUHUTAAN MUN LEMPPARI AIHEESTA

lauantai 18. helmikuuta 2017

Viikko on ollut erilainen kuin oma arkiviikkoni yleensä on. Olin kaksi yövuoroa töissä ja vaikka niiden jälkeen olenkin ollut kävelevä zombie niin se toi arkeen kivaa vaihtelua. Nyt kun univelat on jollain lailla kuitattu, on taas kiva istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan kuulumisia. 

Nyt pääsen kirjoittamaan omasta lempiaiheestani, meikkauksesta. Viikko sitten sain Satulinna-blogin ihastuttavalta Tuijalta kauneushaasteen eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä, että otanko haasteen vastaan. Otan. 


1. Varhaisin meikkimuistosi

Jaa'a, lasketaanko tähän nyt siis lapsena tehty meikkiräpellys salaa äidin meikeillä vai...
Ainakin mikä ensimmäisenä tuli mieleen oli kymmenen vuotiaana kun lähdin ensimmäistä kertaa diskoon. Ilmeisesti äidin sinistä luomiväriä tuli sudittua hieman liikaa, sillä luokkakavereiden ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Varsinaisesi aloitin meikkailla yläasteella mutta onneksi hyvin rajallisesti jos vertaa tämän hetken nuoriin joilla meikkiä on välillä melkoisen paksusti. 

2. Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi?

Laukustani löytyy hyvin rajallisesti meikkiä. Huulihiilto ja useampi huulirasva ja siinäpä ne minun mukanani kuskaamat meikit. Jos tiedän meneväni töiden jälkeen kaupungille niin tällöin nakkaan puuterin laukun pohjalle. 


3. Lempituoksusi

Blogissani on useampaan kertaan vilahdellut saksalaisen LR.n tuotteet, siltä firmalta löytyy niin lempituoksuni kuin moni muukin lempikosmetiikkani. Lempituoksuni on hyvin mieto joka ei aiheuta päänsärkyä, ainakaan minulle, toivottavasti ei kenellekään muullekaan. Tuoksuja voin käyttää harvoin työni vuoksi mutta vapaa-ajalla tykkään joskus suihkauttaa hieman tuoksua itseeni. 

Olen haaveillut uudesta tuoksusta mutta mitään tiettyä tuoksua ei ole mielessä, eli vinkkejä otetaan vastaan. 


4. Henkilökohtainen kauneusvinkkisi?

Ihonhoito. Olen aina ollut tarkka ihon puhtaudessa. Meikkaan lähestulkoon joka päivä, joskus enemmän joskus vähemmän, haluan, että kasvoni ovat huolella puhdistetut ennen nukkumaan menoa. En voisi ajatellakaan meneväni nukkumaan meikit kasvoilla. Teen kasvojen kuorinnan viikottain ja tykkään käyttää seerumeita ja hyviä kosteuttavia tuotteita. 



5. Uusin kosmetiikkalöytösi?

Ekopharman luonnonkosmetiikan kasvonhoitosetti on uusin tuttavuuteni. Joulun alla ostin kyseiset tuotteet itselleni ja miehelleni. Tyrni seerumi ja päivävoide on ollut kyllä kannattava hankinta. Uusin rakkauteni on nykyään seerumit, onkohan tämä sitä taistelua ikääntymistä vastaan?

6. Ikimuistoisin virheostoksesi?

En kyllä suuremmin muista tehneeni suurempaa virhehankintaa mitä kosmetiikkaan tulee. Jos taas miettii hieman laajemmin tätä asiaa niin hiusten kanssa on tullut tehtyä yhtä sun toista virhearvointia mutta ei siitä sen enempää. 

7. Meikkivoiteella vai ilman?

Sekä että, riippuu tilanteesta ja omasta vireystilastani. Tykkään hyvin kevyestä meikistä ja senpä vuoksi käytän meikkivoidetta harvemmin ja silloinkin kun käytän niin ohennan sitä kosteusvoiteella, näin meikistä ei tule liian raskas. 

8. Eyeliner vai kajal?

Harvoin kumpikaan mutta kajal jos jotain laitan. 

9. Tuote jota ilman et tulisi toimeen?

Ripsiväri. Vaikken muuta meikkiä laittaisikaan niin ripsaria pitää aina olla ja hyvää sellaista. Toinen mistä en tingi on hampaiden pesu. 



10. Tuote jota haluaisit kokeilla?

Jos joku keksii oikeasti sellaisen voiteen jolla saa nämä rypyt veks niin sitä kyllä kokeilisin ensimmäisten joukossa. Muuten en kyllä tähän hätään keksi mitään mitä haluaisin ihan ehdottomasti kokeilla. 

Kiitos Tuijalle ihanasta haasteesta. Haluaisin haastaa muutaman laatunaisen mukaan tähän meikkihaasteeseen:






Nyt kasvojen pesulle ja viikonlopun viettoon. Ihanaa viikonloppua teille jokaiselle. 

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

tiistai 14. helmikuuta 2017


Oikein sydämellistä Ystävänpäivää kaikille lukijoille. 
Onneksi on Ystävät. 

AIKUINEN ÄLYPUHELIMEN ORJANA

sunnuntai 12. helmikuuta 2017


Jos lapsilla ja nuorilla olisi nykyään parantamisen varaa ulkoilussa, liikunnassa ja kavereiden kanssa olossa niin saadaan me aikuisetkin vilkaista sinne peiliin. "Kyllä ennen kaikki oli toisin"-kortti olisi tässä vaiheessa hyvä vetää esille. 

Milloin viimeksi olet esimerkiksi soittanut hyvälle ystävällesi tai äidillesi ja kysynyt mitä hänelle kuuluu? Tai milloin viimeksi sinulle on soitettu ja kysytty mitä sinulle kuuluu? Eihän nykyään tarvitse kenellekään soittaa kun ne kuulumiset voi lukea veispuukista. Surullista. 


Kyllähän se kännykkä on välillä ihan liikaa liimautunut omaankin käteeni ja jos ei kavereiden kanssa vatsappeja lähetellä niin ainakin pitää katsoa ilta sanomien sivut jos sinne olisi tullut jotain todella tärkeää ja ajankohtaista. 
Töissä pidän kännykkää kaapissa, sillä jos se olisi minulla taskussa niin aivan liian automaattisesti sitä tulee kytättyä tuon tuostakin. 

Koska haluan antaa lapsille parempaa esimerkkiä ja olla kotona läsnä, enkä vain puhelimeen tuijottava äiti niin olenkin pitkään pyrkinyt vähentämään somessa roikkumista. Näin ollen voinkin hyvällä omalla tunnolla komentaa murkkua laittamaan kännykkää pois ja tekemään välillä jotain muutakin. Tästähän meillä väännetäänkin kättä ihan joka päivä. 


Kuinka käyttäydyt muiden seurassa? Pitääkö kännykkää selata tuon tuostakin vai kunnioitatko ystäväsi seuraa ja annat puhelimen olla laukun pohjalla? 
Muutaman kerran olen ollut lounaalla ystäväni kanssa ja lähes koko lounaan ajan hän selasi puhelintaan. Siellä oli varmasti todella mielenkiintoista tutkittavaa joka olisi kadonnut tuona aikana kun olimme viettämässä yhdessä aikaa. 
Tuollainen käytös on mielestäni loukkaavaa ja mieleen tuleekin ajatus, että olenko todellakin noin tylsää seuraa. 
Itse pyrin olemaan tarkkana siinä, että kunnioitan ystäväni läsnäoloa enkä kyttäile puhelintani, mutta ihan varmasti olen itsekin joskus sortunut kurkkaamaan viestejä hieman väärään aikaan. 

Kuinka koukuttavaa tämä nykymeno onkin. 

Olen tehnyt sen linjauksen, että jos olen puhelimessa käydessäni kaupassa, lopetan puhelun ennen kassalle tuloa. Minusta asiakastapelvelijan työtä kuuluu arvostaa ja olla sen hetken läsnä kun olen kassalla. 
Tarvitseeko julkisilla paikoilla yleensäkään puhelimeen puhua suureen ääneen. Ei kaikkia välttämättä kiinnosta kuulla toisten puheluita. 


Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen itsekin ihan liian puhelimen orja ja haluaisinkin vähentää entisestään puhelimessa roikkumista. Oman kännykkäriippuvuuteni lisäksi toivoisin, että mieheni vähentäisi reilusti puhelimella oloa. 

Millaisia tilanteita sinulla on ollut kyseistä aiheesta? Kuinka pahasti puhelin on liimautunut sinun käteesi?

Kiitos ystävälleni joka suostui kännykkänsä kanssa malliksi postaustani varten. 

HYVÄÄ KANNATTI ODOTTAA

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kamerakalustoni on täydentynyt ja parantunut hitaasti mutta varmasti. Alkuun lähdin vuosia sitten Canon eos 1100D rungolla joka oli ihan passeli kamera aloittelijalle mutta hyviä kuvia sillä ei pimeällä otettu. 
Seuraavaksi ostin Canon eos 550D ja viime talvena löysin käytettynä rungon josta olen ollut erittäin tyytyväinen. Canon eos 7D.ssä alkaa olemaan jo kivasti potkua ja sillä uskon pärjääväni pitkälle tai niin kauan kuin kameralla "ikää" piisaa. 

Rungon vaihtuessa, objektiivi on pysynyt koko ajan samana. Tähän saakka olen kuvannut Canon 50mm, f1.8 objektiivilla joka on hinta/laatusuhteeltaan loistava. Mitään suuria kohteitahan tuolla ei pysty kuvaamaan ellei mahdollisuutta ole ottaa kunnolla etäisyyttä mutta pienten kohteiden kuvaukseen sekä potretteihin se on erinomainen. 


Uudesta objektiivista olen haaveillut jo useamman vuoden mutta jokainen kuvausta harrastava tietää, ettei kunnon objektiivi halvalla lähde. Sigman 30mm. f1.4 on ollut haaveessani jo todella pitkään mutta uutena en sitä ole raskinut ostaa. Nyt sain vihdoin ja viimein mahdollisuuden ostaa kyseisen objektiivin vähän käytettynä edulliseen hintaan. 


Molemmat objektiivini ovat kiinteänpolttovälin objektiivejä ja alkuun oli haastavaa kuvata objektiivilla jolla ei voinut zoomailla. Vuosien käytön jälkeen olen tottunut kuvaamaan ilman zoomia ja käyttämään jalkoja zoomina. 

Otin molemmilla objektiiveilla kuvia samoista kohteista, samoilla säädöillä. Näin huomaa kumpi objektiivi soveltuu mihinkin käyttötarkoitukseen paremmin.







Sigma soveltuu sisustuskuvauksiin paremmin kuin 50mm canon. 
Valoisuutta molemmissa piisaa kivasti ilman lisävaloa. 



Pienten kohteiden kuvauksessa Canon 50mm on taas mieluisampi, vaikka toki tässä kohteessa molemmat toimivat loistavasti. 

Eli pitkä odottaminen kannatti. Haaveita kannattaa olla, joskus ne toteutuvat ja joskus ne vain jäävät haaveiksi. Mutta jos haaveitakaan ei olisi niin olisi se sekin aika tylsää. 

ONKO OIKOTIETÄ ONNEEN? MUSTAPÄÄT VEX

sunnuntai 5. helmikuuta 2017


En tiennyt, että mustapäitä, noita ihon epäpuhtaus törkimyksiä voi koittaa poistaa muullakin tavalla kuin käymällä kosmetologilla tai puristelemassa vedet silmissä ihoa. 
Sukulaisen kautta törmäsin Nivean sitruunahappoa sisältäviin puhdistuslappuihin. Epäselväksi jäi oliko lapuista ollut hänelle apua. Marketin hyllyltä löysin kyseisen paketin ja koska hintaa tällä tuotteella oli 5.90€ niin ajattelin, että samahan tuo on testata, toimi se tai ei sillä eihän tuo onneksi mikään hinnan kirous ollut. Sainpa jopa ystävänikin ostamaan moisen tuotteen samaan aikaan. 


Paketti sisältää 6 kertakäyttöpakkausta; 4 nenälle ja 2leukaan/otsalle sekä todella helpot ohjeet. 
Niinpä päätin illalla testailla moisia lappusia ja katsoa kuinka puhtaan ihon saisin 15 minuutissa. Ei muutakuin kasvojen pesulle ja lappusia lätkimään pitkin naamaa. Johan siinä taas muu perhe kummasteli mutta varmaan ovat tottuneet, että tässä talossa on aina menossa joku testailu. 

Vartin päästä lähdin irroittelemaan kasvojani kiristeleviä lappuja ja olin toiverikkaana, että hyvä tästä varmasti tulee. Laput veks ja tarkastelemaan lopputulosta. Saatatteko arvata kuinka kävi? 
Siellä ne ällötykset edelleen majailee missä ne majaili ennen testailuakin. Mieleen tuli vain ja ainoastaan yksi lause "paskan möivät". 


Toki ihossani ei ole mitään valtaisaa armejaa finnejä eikä mustapäitä eli toimisiko nämä paremmin rasvaiseen ja todella epäpuhtaaseen ihoon? Vai elättelenkö vain turhaa kuvitelmaa, että tällaisilla muutaman euron lappusilla olisi oikotietä onneen. 

Oli pakko laittaa ystävälleni viestiä, että kuinka hänen testailunsa tuotti tulosta. Vastaus oli seuraavanlainen " Nonni, mun testin tuloksena lähti haihtuvakarvat kulmien välistä. Ehkä jotakin mustapään päätä irtos leuasta. Mutta nenä.. ei niin yhtään mitään".   Meitä oli siis kaksi hyväuskoista hölmöä mutta tulipa testattua, eipä tarvi jossitella. 
Jatkamme siis ihon puristelua vaikka sekinhän ilmeisesti ei ole kovin suositeltavaa mutta ei kerrota sitä kenellekään. 

HUOMATTAVA HELPOTUS ARKEEN

perjantai 3. helmikuuta 2017


Jokainen tietää millaista arki voi joskus olla. Kiirettä, kiirettä ja vielä kerran kiirettä. Kellosta loppuu tunnit ja välillä tuntuu, ettei iltaan mennessä juurikaan ole ehtinyt istua. 
Ruuhkavuodet. Sillä nimelläkö tätä aikaa kutsutaan?

Pienikin helpotus arkeen ja sitä on niin kiitollinen kuin olisi lottovoiton saanut. 
Meidän arkeen tuli ainakin itseäni huomattavasti helpottava ratkaisu josta olen kiitellyt monet kerrat eikä kyse todellakaan ole mistään isosta asiasta. 


Lapset ovat suunnitelleet meidän perheen ruokalistat nyt neljän viikon ajan. Perjantaisin he tekevät listan viikoksi eteenpäin ja näin se helpottaa lauantaina kaupassa käyntiä kun tiedät mitä seuraavalle viikolle ostaa. Meillä suositaan muutenkin kerran viikossa ruokakaupassa käyntiä niin valmis ruokalista on samalla kauppalista. 

Muutaman viikon ruokalistat ovat näyttäneet tällaisilta:
Eka viikko
- katkarapupasta
-nakkikastike ja perunat
- kanakeitto
-tacoja
- spagetti ja jauhelihakastike
- kalapuikot ja perunamuusi

Toka viikko
- nakkeja ja muusia
- kanaa ja riisiä
- jauhelihakastike ja pottuja
- makaroonilaatikko
- pihviä ja ranskalaisia
- kanasalaatti


Ihanaa kun ei tarvitse miettiä, että mitä tänään syötäisiin, katsoo vain listasta edellis iltana ja kaivelee pakastinta. Lisätunteja tämä ei toki arkeen tuo mutta ainakin säästyn siltä pohtimiselta niin kaupassa kuin kotonakin. 

Työkaverini totesi, ettei toimisi heillä. Kuulemma jos lapsille antaisi tässä asiassa päätösvallan sieltä tulisi listaan karkkipäivä, jätskipäivä, pizzaa jne... 

Itse olen ollut kyllä todella positiivisen yllättynyt siitä kuinka monipuolisesti lapset ovat näiden neljän viikon aikana listaa täyttäneet. 


Onko teillä jotain pieniä juttuja, jolla arki saadaan toimivammaksi?
Ihanaa viikonloppua.
- THEME BY ECLAIR DESIGNS -