IHAN ITE TEIN JA SEN SE ON NÄKÖINENKIN

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Lämpimät kiitokset ihan jokaiselle edelliseen postaukseen kommentoineille. Sain valtavan määrän tsemppaavaa palautetta niin tänne blogiin kuin facebookiinkin sekä henkilökohtaisestikin. Kuten arvelinkin niin en ole ajatusteni kanssa yksin. 

Mutta se siitä aiheesta, siirrytäänpä aiheesta pääsiäiseen ja askarteluun. Siihen, että onnistuinko vai olisiko lopputulos voinut olla mieluisampi (vai onko tässäkin taas kyse vain liiallisesta itsekriittisyydestä)

Blogeja surffaillessani törmäsin The Little Villege- blogissa hauskaan ja helppoon askarteluun, jonka lopputulos oli mielettömän kiva. 

Mikä parasta tähän hommaan löydät kaikki tarvikkeet kotoa, tai ainakin luulisin niin. 


The Little Villagen Satu-Johanna jäi kaipaamaan narsisseilleen jotain kivaa vaasia tai alustaa mihin narsissinsa laittaa ja hetken mietittyään hän keksi oivan keinon tehdä itselleen "kipsi"munan ilman kipsiä. 
Nopeasti toteutetussa "kipsi"munassa on käytetty valkoista vessapaperia  ilmapalloa, vettä sekä sokeria. Meiltä löytyi kaikki muut paitsi ilmapallot  ja niitähän löytyy nyt kaupoista kun vappu lähenee. 

Kuinka siis toteutat kyseisen pääsiäiskoristeen:

- suojaa pinnat tai tee kuten minä, askartele munasi kylpyhuoneen lattialla sillä kylppäri on helppo siivota sokeriliemestä askartelun jälkeen
- keitä 1dl vettä ja sekoita joukkoon 1dl sokeria, kaada seos sumutinpulloon
-puhalla ilmapallo haluamasi kokoiseksi ja laita se solmupuoli alaspäin esimerkiksi vaasiin
-revi reilu määrä vessapaperineliöitä valmiiksi sillä tekovaiheessa niitä on haastava enää repiä kun kädet on ihan sokeriliisterissä
- sumuta pallon pinta kosteaksi jotta ensimmäiset paperit tarttuvat siihen kiinni. Sijoita arkkeja limittäin
- sumuta arkit aina märäksi ja painele käsin kiinni, näin saat kauniin pinnan
- toista tätä niin kauan, ettei pallo enää kuulla läpi (arkkeja kului yllättävän paljon, tietenkin pallon koosta riippuen)
- laita pallo kuivumaan vuorokaudeksi
- siivoa pinnat HETI, sokeriliemi sotkee ja tarttuu kuin täi tervaan, sen vuoksi kylppäri on mitä parhain paikka tämän toteuttamiseen, myös sumutinpullo on hyvä pestä huolella
- kun muna on kuivunut, tee ilmapalloon reikä ja anna sen tyhjentyä hitaasti, jotta se irtoaa rauhallisesti reunoista. Mikäli haluat, että muna pysyy pystyssä (oi järkyttävä mikä lause), paina mukilla sisäpuolelta pohja tasaiseksi, itse käytin vanish purkkia, leikkaa reunat sik sak kuvioon ja anna kuivua vielä hetken
- that´s it, se on siinä. Mikäli haluat laittaa sinne kukkia, rairuohoa tms niin laita ne ensin toiseen astiaan sillä muna ei kestä kosteutta


Yhden kipsimunan tehneenä tiedän nyt mitä lopputulokseltani haluan ja ajatuksena onkin ottaa virheistä vaarin ja väsätä ennen pääsiäistä uusi koristus. Uusi kipsimunani saa olla hieman pienempi ja teen siitä suljetumman eli kipsaan sitä korkeammalle. 
Jos haluat nähdä Satu-Johannan upean teoksen, voit käydä kurkkaamassa sen täältä.  

Jos sinulla on kivoja sekä helppoja askarteluvinkkejä mielessä niin otan niitä ilolla vastaan. 

KADONNEEN ITSETUNNON METSÄSTYSTÄ!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Muutama viikko sitten alakulo nosti päätään ihan maksimisykkeillä. Onko kyseessä paljon puhuttu kevätväsymys vai voisiko syyttää enemmänkin pitkän talven jälkeistä energian vähyyttä? No se ja sama, olipa syy mikä tahansa niin meikältä on olleet mehut pois aika pitkälti. 
Veikkaanpa, etten todellakaan ole ainoa jolla fiilis on kaikkea muuta kuin kevätauringon energinen. Todellakin nautin keväästä ja tulevasta kesästä mutta auringonsäteet eivät tunnu lisäävän virtaa vaikka niin voisi helposti luullakin. Surkeista yöunista saa kiittää kun päätä jyskyttää ja päivät tuntuvat entistäkin raskaammilta. Tämäkin viikonloppu on mennyt päiväunia nukkuessa ja silti väsyttää. 


Alakulo ei ole ainoa josta olen joutunut kärsimään. Huono itsetunto, tiedätkö tuon tunteen? "En ole mitään, minusta ei kukaan tykkää, tämänkin joku toinen tekisi varmasti paremmin, ei ole ketään kenelle soittaisin kun tuskin ketään mun ajatukset kiinnostaa". Tässä muutama ajatus muiden muassa jotka ovat pääni sisällä huudelleet. Välillä tuntuu kuin pääni sisällä asustaisi kaksi tyyppiä, se hyvis ja se pahis. Tiedäthän sen hyviksen, se on se järjen ääni joka sanoo, ettei ajatukseni itseni surkeudesta ole tosia, se tsemppaa minua ja vakuttelee, että oot ihan hyvä tyyppi ja kyllä susta tykätään, tykätään ihan oikeesti. Mutta mitäpäs sitten kun se pahiksen ääni on niin pirskatin paljon kovempi. Mihin ihmeen megafoniin se huutaa kun se hautaa hyviksen pienellä nippauksella kaatopaikalle. Sinne meni ne hyvät ajatukset itsestäni. Korvissa kaikuu vain kovaan ääneen niitä epätoivoisia itsensä solvaavia lauseita.
Eräänä päivänä ajelin töistä kotiin ja fiilis oli valmiiksi jo hieman apea, hieman ehkä jo itketti mutta hyvis koitti tsempata taustalla. Fiilis kohenikin hieman ja ajattelin, että hei nyt on kevät ja mielettömän ihana ilma. Kesää kohti mennään eikä tässä ole mitään aihetta synkistelyyn. Kaverille lähetetty tekstari "mennäänks salille?" ja siihen saatu kieltävä vastaus romutti totaalisesti loppu päivän ja loppu viikon. Astuin kotia totaalisen synkällä mielellä, kiukun ja itsesäälin sekamelskassa. Hain lohtua puolisolta ja kyselin josko hänestä saisi salikaveria. Mies oli treeninsä ehtinyt treenata. Kiitos ja kumarrus, se oli sitten siinä. Vaikka järjen ääni sanoi, ettei näillä kahdella kieltävällä vastauksella ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö minusta tykättäisi, toinen oli sairaana ja toinen oli treeninsä treenannut. Siinä vaiheessa kun itsetunto on muutenkin pakannut matkalaukkunsa ja lähtenyt kaukomaille niin turhaa siinä on enää vakuutella itselleen muuta. Pahis nauraa paskaista nauruaan pääni sisällä ja lietsoo oloani entistä surkeammaksi. Itsesääli ja itku on siinä vaiheessa taattua. 
Pitäkää tunkkinne sopertelen itkun seasta, osaan hel..ti soikoon treenata ihan itseksenikin. No joo, toden totta osaan mutta kaksin aina kaunihimpi. Enhän minä sinne salille oikeasti kaveria tarvitse mutta tässä tilanteessa se vain oli se piste iin päälle. 


Joskus mietin, että mistä tuo valtavan huono itsetunto johtuu? Minulla on rakkaita ystäviä ja läheisiä uskomattoman paljon. Pidän huolen ystävyyssuhteistani joten tiedän, että kyllä minulla niitä ystäviä on. Mistä siis johtuu tämä itseni vähättely ja surkea arvostus itseäni kohtaan? Onko se perfektionistin piirre, kun kaikki pitää suorittaa täydellisesti vai löytyykö syy jostain muualta? 
Mielessäni kaikuu edelleen lause lapsuudesta. Lause josta on jo 25vuotta aikaa. Lause oli joko tarkoitettu minun kuultavaksi tai sitten... no varmaan se oli tarkoitettu minun kuultavaksi. Lauseen heitti kaksi koulutoveria joita pidin ystävinäni. He puhuivat keskenään jossa he toivoivat että olisinpa ollut sairaana enkä tullut kouluun ollenkaan. Mahtavaa. Hieno aloitus maanantai aamuun pienellä ala-astellaisella joka vaihtoi koulua muutenkin turhan usein. 

Rippileirillä haukuttiin ja kiusattiin mutta onneksi siellä oli myös niitä kivoja tyttöjä. Kiusaaja pyysi myöhemmin aikuisiällä anteeksi törkeää käytöstään. 

Selän takana puhumista on toki tapahtunut aikuisiälläkin. Se tunne kun kuulet kahden ihmisen keskustelun, jossa sinut hakutaan maan rakoon, ne kaksi ihmistä joiden oletit olevan kavereitasi. Joiden kanssa olit viettänyt vapaa-aikoijakin ja joita joudut katsomaan joka tapauksessa joka päivä. Plaah, ihmiset on pahoja. 

Lapsuudesta ja nuoruudesta on paljon ikäviä muistoja jotka nousevat pintaan kuin sieniä sateella. Onneksi ikäviä muistoja enemmän on niitä hyviä muistoja, muistoja ihanista kavereista, yhteisistä pyöräretkistä, ensimmäisestä poikakaverista, ensimmäisestä alkoholin kokeilusta, muistoissa ne lukuisat yökyläreissut rakkaan ystävän luo, kuunneltiin Abbaa ja juotiin kaakaota. Naurettiin Tenavatähti ohjelmalle, mutta salaa siitä silti tykättiin. Voi vitsi miten ihania muistoja, voi vitsi miten paljon minulla onkin ikävä ystävääni. 

Tiedän, että minulla on valtavan paljon aihetta onneen ja ylpeyteen. Olenkin onnellinen, kysehän ei olekaan siitä. Jokainen jolla on huono itsetunto tietää mistä puhun. Huono itsetunto ei ole haluttu asia, sitä ei ole tilattu verkkokaupasta vaan kyllä se vain johtuu jostain mille et välttämättä löydä selitystä. 

Tuo pahin piikki meni ohi, itsesäälissä räpiköiminen helpotti ja itseni vähättely on taas syrjäytetty. Ainakin hetkeksi.  Nyt voin taas nauttia ihanasta keväästä, sulavista lumista ja suunnitella tulevaa kesää. 


Olenko väärässä jos veikkaan, etten ole ainoa jolla on valtavan huono itsetunto? 

OSAAN SANOA KYLLÄ, EN OSAA SANOA EI

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Aina puhutaan siitä, että osaataanko sanoa tarvittaessa EI, "en minä nyt ehdi auttamaan, en voi jäädä pidemmäksi aikaa" jne.

Itse olen ainakin lähes aina valmis auttamaan jos joku vain pyytää apua, oli sitten kyse lähestulkoon asiasta kuin asiasta. Autan lastenhoidossa, tarjoa kyytiä, teen kakkuja, missä nyt vain osaankaan auttaa. 


Nykypäivänä vain ongelmana ei olekaan se, että tarvisi sanoa EI. Ja mistähän se johtuu? Suurempi kysymys minusta onkin se, että osaatko sano KYLLÄ? Monesti itse olen törmännyt siihen tilanteeseen, että kun tarjoan apuani, olipa kyse millaisesta avuntarjonnasta tahansa niin vastaanottaja ei huolikaan apua. Ollaan niin suomalaisia, että ensin valitetaan asiasta ja kun toinen tarjoaa auttavaa kättä niin sitten sitä apua ei otetakaan vastaan. 
Mistä tällainen johtuu? Eikö apua viitsitä ottaa vastaan, eikö se kelpaa vai eikö valituksen kohde sitten ollutkaan niin suuri kuin annettiin ymmärtää? Veikkaan että vastaus on ettei apua kehdata ottaa vastaan, nolottaa pyytää apua, "mitähän se toinenkin nyt ajattelee jos se joutuu minua auttamaan". Minusta tuo ajatusmaailma on niin naurettavan kummallinen. 

"Älä ota elämää liian vakavasti, NAUTI".


Miksi avun vastaanottaminen ottaminen on niin vaikeaa?

Itselleni aikakin tulee todella hyvä mieli jos vain voin olla avuksi. 
Meillä on naapurin ihanaisten naisten kanssa mielettömän mahtava sanaton diili, autetaan toisiamme arjen pienissä asioissa. Voin hakea  naapurista sokeria loppuneen tilalle, autamme lasten hoidossa tarvittaessa, käytän heidän koiriaan ulkona heidän ollessa kotoa pois, jonkun sairastellessa tuodaan kaupasta tarvittavia tarvikkeita sairasteleville jne. Pieniä juttuja avun antajalle mutta iso asia sille joka sitä apua sillä hetkellä tarvitsee. 

Toki apuakin pitää antaa omien jaksamisten rajoissa. Mitään hyötyä ei avun annosta ole jos itse on arjen kiireestä aivan puhki ja samalla koittaa auttaa lähemmäistään. Joskus tärkein apu on pelkkä kuuntelu. Läheisellä voi olla henkisesti raskasta ja silloin läheisen ihmisen läsnäolosta on suuri apu. Tästä on ajatuksenani kirjoittaa kokonaan oma postaus. 


Ole rohkea suomalainen, auta toista mutta ota myös tarvittaessa apua vastaan. Avun vastaanottaminen ei tee sinusta millän muotoa huonoa ihmistä, päinvastoin. 

"Elämä voi olla onnellista, vaikka se ei olisikaan täydellistä"

Haaste: ensi viikolla pyydä apua joltain läheiseltä, vaikka pientäkin apua. Huomaa kuinka hyvän mielen saat avun antajallekin. Usko pois. 
Ihanaa viikonloppua.

ILOA MONEEN TILANTEESEEN

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017




Syksystä saakka haaveilin, että joskus ostan Dymo kohokirjoittimen. Kerran sitä kaupassa jo käsissäni pyörittelin mutta tilipäivää odotellessa se jäi vielä sinne kaupan hyllylle odottelemaan. 

Pari viikkoa sitten marssin Clash Ohlsonille ajatuksena, että nyt se masiina hankitaan makso mitä makso (no kyllähän mie tiesin paljonko se maksoi kun olin sitä kerran jo katsellut). Eihän se olisi ollut minun tuuria jos Clasun hyllyllä olisi moinen Dymo ollut vaan hylly keikkui tyhjyyttä. Hetken paniikkia kehrätessäni muistin työkaverini kertoneen, että hän oli Dymonsa ostanut Suomalaisesta Kirjakaupasta. Hieman epäröiden menin kirjakauppaan ja pelkäsin, että siellä saisin eioota tai sitten maksaisin siitä huomattavasti enemmän kuin Clasulla. Yllätykseni oli varmasti näkemisen arvoinen kun sain tismalleen samanlaisen Dymon käsiini ja vieläpä muutaman euron halvemmalla kuin Clasulla olisin maksanut. Hah. Meikä tyttö vei kerrankin voiton ja marssin sangen ylpeänä Dymo kainalossa kotiin. 

Nyt tässä onkin näppäilty kivoja tekstejä vähän sinne sun tänne, maustepurkeistä hääkorttiin. Itseasiassa siitä tekemästäni hääkortista tuli aika kiva tuolla Dymo-tekstillä, vaikka itse sanonkin. Harmi ettei siitä tullut otettua muuta kuin kännykuva eli sen kuvan voi käydä kurkkaamassa instasta. 




Eli jos siis halajat moista Dymoa itsellesi niin se maksoi noin 15€ hujakoilla ja niitä löytyi Clasun ja kirjakaupan lisäksi myös Granitista mutta siellä samaisesta masiinasta sai muistaakseni pulittaa 24€. 

PIELEEN MENI - KAATUVIEN KULISSIEN KAVALKADI

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kehtaanko edes ääneen sanoa, koska viimeksi olen käynyt teatterissa? Siitä on öööö hmmm yli kymmenen vuotta. Ei sillä ettenkö tykkäisi käydä teatterissa mutta aina jos jonnekin päätämme lähteä se on leffaan tai katsomaan stand up.ia. 

Oulun Kaupunginteatterilta tuli kutsu Pieleen Meni-komedian ensi-iltaan avecin kera. No iliman muutahan me lähdemme ja niinhän me teimme, puolisoni kanssa siis. 

Koska näytöksen aikana kuvaaminen oli kielletty on alimmat kuvat lainattu Oulun kaupunginteatterin sivuilta. 

Pieleen meni - pubista ponnistanut proggis

Pieleen meni (The Play That Goes Wrong) sai alkunsa englantilaisten näyttelijäopiskelijoiden lontoolaiseen pubiin tekemästä hupikomediasta vuonna 2012. Pieleen meni on näytelmä näytelmässä, jossa pääsemme seuraamaan  mysteeriä "Murha Havershamin kartanossa". 


Teatteriesitys alkoi jo lämpiöstä kun eksynyttä, kilttiä koiraa etsittiin ja samaa kohellusta jatkui alusta loppuun saakka. 

Teatteri oli hauska mutta ei purrut meihin kuitenkaan niin paljoa kuin olin odottanut ja toivonut. Näytelmä itsessään oli hieman pitkäveteinen mutta itse ajatus "pieleen meni" oli loistavasti toteutettu. Kaikki mikä vain teatterissa voi pieleen mennä, meni pieleen. Näytelmä oli varmastikin hauska sillä salillinen yleisöä nauroi vedet silmissä mutta jostain syystä kyseinen esitys ei iskenyt meihin kumpaankaan. Muutamaa naurahdusta lukuunottamatta jäin kovasti kaipaamaan pissit housuissa nauramista mihin ei yleensä paljoa vaadita. Oliko tässä siis yritetty jo jopa liikaa?? Mene ja tiedä. No silti en sano, etteikö tuota kannattaisi käydä katsomassa sillä kyllä nyt salillinen naurajia kertoo näytelmästä enemmän kuin kaksi tonttua joille tämä ei vain nyt tällä kertaa avautunut. 

Väliajalla vaihodoimme mielipiteitä Jaanan sekä Sandyn kanssa ja he ilmeisesti olivat tykänneet kyseisestä juonesta. 

Milloin sinä olet viimeksi käynyt teatterissa?

SUOMEN KAUNEIN KOTI

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Aark, sitä ohjelmaa ei voi katsoa, koska oma koti tuntuu sen jälkeen ihan nukkavierulta kirpputorilta jonne ei kehtaa enää pyytää ketään kylään. 
No kyse ei tällä kertaa ole kyse siitä tv-ohjelmasta vaan yhdestä mielettömän upeasta kodista joka on sisustettu hyvällä maulla, ajatusta käyttäen. 

Lomalla kävimme sukuloimassa Lapissa ja menomatkalla pysähdyimme kahvittelemaan (muut kahvitteli, minä huokailin ihastuksesta) ihastuttavan Päivin luona. MuuttuvaKotini-blogia pitävän Päivin kotona asuu Päivin lisäksi puoliso sekä kaksi tytärtä. 
Kolmikerroksinen puutalo oli remontoitu ajatuksella sekä tyylillä. Huokailin ihastuksesta jokaisessa huoneessa enkä osaisi sanoa mistä olisin tykännyt eniten.  Hetken jo mietin, että kuinka saisin ujutettua itseni tuon kodin asukkaaksi :)

Koska en kehdannut koko kyläilyaikaa heilua kamera kourassa niin en ihan joka ikista kohtaa heidän kodistaan ole kuvannut.  Päivin kotoa löytyi upeita yksityiskohtia sekä mielettömiä kokonaisuuksia. 

Puhukoot kuvat puolestaan, sanat eivät riitä kertomaan siitä kuinka kauniissa talossa pääsin vierailemaan.







Päivi puhaltelee olemattomia pölyhiukkasia pois, en voinut vastustaa kiusausta vaan nappasin tilanteesta kuvan. 





Kiitokset Päiville kun avasit kotisi ovet meidän perheelle ja annoit kuvata kaunista kotiasi. 

MITÄ LAHJAKSI HÄÄPARILLE...

lauantai 11. maaliskuuta 2017

- jotka eivät ole enää kakskyt vee, eli kotoa varmasti löytyy aika  lailla kaikki perus tarpeellinen
- jotka menivät salaa naimisiin ja pitävät pienet juhlat kotona
- joilla ei ole häälahjalistaa
- jotka kysyttäessä vastasivat, kaikki käy, sulla on niin hyvä maku

No niin tässä olikin sit lahjan ostoon pientä stressin poikasta. Samalla kun rakastan lahjan ostoa, vihaan sitä. Haluan onnistua ostossani täydellisesti, olipa sitten kyseessä juhlat kuin juhlat. Kysyn aina lahjan saajan toivetta ja silloin kun sellainen selvästi esitetään on lahjan osto ihanan helppoa ja varmasti tietää, että se on saajalle mieluinen. 

Nyt kun en saanut minkään laista toivetta niin hetken jo panikoin, että katasrofihan tästä tulee, kunnes keksin millaisesta lähtisin lahjaa rakentamaan. 
Päätin hommata jotain mikä olisi samalla hyödyllistä mutta myös silmälle kaunista.

Pohdin muutaman vaihtoehdon väliltä kunnes ystäväni avustuksella tein päätöksen. 
Tällaisia ideoita mietin...



Yksi vaihtoehto oli ihana Bottle Grinderin maustemyllyt. Tässä olisi melko varma lahjaidea. Tähän en silti päätynyt sillä yksin hankittavaksi nämä mielestäni on hieman ehkä liian arvokas. 



Musta 5101-oli oma suosikkini jota olisin lähtenyt ensi töikseni suunnittelemaan lahjaksi, mutta Sokosella ei tätä sarjaa ollut. Vaikka ehkä nopeaa ajateltuna tiskipesuaine, tiskirätti jne voi tuntua jonkun mielestä ihan kamalalta ajatukselta. Sisutuksellisesti noi on niin paljon kauniimmat tiskipöydällä kuin fairypullo, ja kuinka käytännölliset. 


Myös mausteet kauniissa pulloissa, ihanasti esillä hellan vieressä ovat käytännöllisyyden lisäksi todellakin ilo silmälle. 

Tästä siis keräsin mielestäni ihanan lahjakokonaisuuden. Rakastu arkeen-paperipussiin sujahti Nicolas Vahe sarjan mausteita sekä mustat patalaput.  
Itse aina hypistelen noita mausteita ja haaveilen niitä joskus ostavani itsellenikin mutta sitten joskus kun raskin. 


Tällaisella lahjalla toivon ilahduttavani hääparia. Toivottavasti lahjani ei mene ihan metsään. 

Mitä olet mieltä, olisiko joku näistä vaihtoehdoista sellainen minkä voisit itse viedä lahjaksi?

VANHA ULOS, UUSI SISÄÄN

torstai 9. maaliskuuta 2017

Olen tainutkin joskus mainita, että astiahimoni on peritty äidiltä.  Tiedän, että äitiäni tässä kohtaa naurattaa mutta mitä sitä tosiasioita salaamaan. Jos astiahulluus ei vielä nuorempana iskenyt niin viimeinen niitti astia-arkkuni kanteen  taottiin siinä vaiheessa kun opiskeluaikana muutin yhteen ystäväni kanssa. Hänellä oli laatikko kaupalla Pentikin toinen toistaan ihanempia astioita ja mitä minulla oli? Kippo sieltä, toinen täältä kirppareilta hankittuja paripuoli astioita. K.n kanssa asuminen "aivopesi" minut uskomaan, ettei yksikään pärjää ilman ihania astioita. 

Kaikki kunnia edelleenkin kirppareille, siellä tulee koluttua tuon tuostakin ja tehtyä mielettömiä löytöjä.  Tätä nykyään kaapissani ei kuitenkaan enää vilise silmiä särkevää sekalaista seurakuntaa paripuoli kuppeja. 

Voi Mari mikä Mekko

Muuan viikko sitten laitoin taas facebookin kirpparisivut testiin. Tällä kertaa myyntiin lähti joka ikinen Teeman turkoosi motti, kokonaista kahdeksan kappaletta. Oletin, ettei noi motit saa minäänlaista ahaa elämystä yhdessäkään sivuston seuraajassa mutta kuinkas väärässä olikaan. 
Moteille tuli oikein urakka kysyntää ja niitä olisi ollut valmis ostamaan useampikin ehdokas. Hip hei, sain siis moteilleni uuden kodin ja vieläpä tutulta ihmiseltä. 
Rahat takataskussa kaasuttelin sen suorinta tietä ostamaan Teemojen tilalle uudet mukit. Aaah tätä teen juonnin ihanuutta. Miten se tee ja kahvi voikin maistua niin hyvälle kun se on uuden uutukaisessa motissa. Sanokoot muut mitä haluaa mutta näin se vain minun mielestäni on. 

Marimekko Siirtolapuutarha

Teemojen tilalle hankin Marimekon Siirtolapuutarha teekupit. Ideaparkin Marimekon liikkeessä kyseiset kupit olivat -30% alennuksessa joten sieltähän kyseiset ihanuudet kannatti hankkia. 

Ymmärsikö perheen miesväki asiakauppojani? Kahdeksan ulos, neljä sisään. Ei kuulemma ihan mennyt mulla laskuoppi yksiin. 



25 FAKTAA MINUSTA

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Meidän elämää-blogissa oli hauska "25 faktaa minusta" postaus ja se oli minusta niin kiva, että halusin napata sen itsellenikin. Saas nähdä millainen lopputulos tästä tulee. 

No niin, ja heti lyö tyhjää. Eikö minusta ole yhtään järkevää kerrottavaa hmmm.

1. Minulla on kaksi ammattia. Nuorena eiku siis nuorempana opiskelin kondiittoriksi tai sanottaisiinko konduktööri niin kuin pappavainaa tuolloin totesi. Osaan siis leipoa pullaa. 


2. Minulla on maailman paras työpaikka ja vielä paremmat työkaverit, yhdestäkään en haluaisi luopua. 
3. Olen herkkä, ehkä hieman turhankin herkkä.
4. Kärsin paniikkikohtauksista mutta olen koittanut oppia elämään niiden kanssa. 
5. Tutustun todella helposti uusiin ihmisiin. Mutta olen ehkä jopa liian naivi, uskon lähes kaikken mitä minulle sanotaan. 


6. Kotona olen välillä liiankin tarkka siisteydestä, hitlerimäisellä asenteella patistan porukkaa siivoamaan ainakin omat sotkunsa ja poltan päreeni jos homma ei ala tapahtumaan. 
7. Olen horoskoopiltani vaa´an ja skorpiooni väliltä, tunnistan itsessäni luonteenpiirteitä molemmista tähtimerkeistä. 
8. Rakastuimme tyttären kanssa vuosi sitten hevosiin ja tallijuttuihin ja sille tielle jäimme. Katsellemme heppavideoita päivittäin ja kyllästytän työkaverinikin noilla ottamillani heppavideoilla. 

Kuvassa ihanat Piitu ja Saara

9. Rakastan vähän kaikkea; sisustamista, vaatteita, laukkuja, meikkejä, astioita, koruja jne...
10. Olen sosiaalinen mutta isossa porukassa otan mielummin kuuntelijan roolin. 
11. Minulla on ollut lähes aina pitkät hiukset. Muutaman kerran ne on leikattu lyhyeksi ja se juttu ei vaan ole minun juttuni.


12. Niveliini sattuu päivittäin. Suvussani on reumaa mutta minulta sitä ei ole vielä tutkittu. (älkää edes kysykö miksi)
13. Olen kesäihminen. Syksyn pimeys on painajaismaista. Kevät aurinko kun alkaa paistamaan niin herään horroksestani ja kesällä olen parhaimmillani. 
14. Itken helposti, ehkä vähän liiankin helposti. Haittaaks se?
15. Rakastamme mieheni kanssa samoja asioita, liikuntaa, matkustelua, shoppailua, leffojen katsomista, ravintoloissa käymistä jne.
16. Olen rakastanut samaa miestä jo viisitoista vuotta enkä hetkeäkään ole katunut.

17. Olen aina ajoissa paikalla, en voi sietää myöhästelyä. 
18. Uskon tykkääväni hiihtämisestä mutta aina kun pääsen ladulle niin mieleni tekisi nakata sukset vitikkoon. Silti löydän itseni aina vain uudestaan ja uudestaan hiihtämästä. 
19. Tykkään maitokahvista, eli kahvissani on enemmän maitoa kuin kahvia. Kahvilassa otan aina jonkun ihanan erikoiskahvin. 


20. Minulla on mustavyö Taekwon Do.ssa ja sen saavuttamisesta olen aina ollut todella ylpeä. Mustan vyön kunniaksi otin aiheeseen liittyvän tatuoinninkin. 
21. Korkkareilla pitää voida juosta, eli en osta huonoja korkkareita joilla käveleminenkin sattuu.
22. Olen äitini ainut lapsi. 


23. Minulla on surkeaakin surkeampi nimimuisti mutta hoitoalalla se on toisaalta hyvä. 
24. Olen oululainen ja ylypiä siitä. 



25. Olen herkkäuninen. Kuulen kaikki pienimmätkin risaukset ja herään vapaapäivänäkin ihan liian aikaisin, tänäänkin heräsin vähän yli kuusi. Mielettömän ärsyttävää. 


Ja koska numerot loppuivat kesken niin loppuun sanottakoon että rakastan sisustamista ja haluankin kotini olevan mieluisa, koska vietän todella paljon aikaa kotona. Jos voittaisin lotossa niin meille muuttaisi heti uusi, vaaleampi sohva. 

Tämä oli ehkä haastavempi kuin alkuun kuvittelinkaan mutta lopussa juttua olisi tullut vaikka millä mitalla. 
Meillä aletaam viettämään hiihtolomaa, toivottavasti saisimme nauttia hyvistä keleistä. 

KUINKAS TÄSSÄ NÄIN ON PÄÄSSYT KÄYMÄÄN?

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Saahan sitä pudottaa painoa ja samalla nostella puntteja ja sen päätteeksi kummastella, että miksi vaatteeni käyvät peräjälkeen pieneksi. 

Painon pudotus on mennyt hienosti, herkkuja ei ole tehnyt mieli ja vaikka muu perhe onkin popsinut karkkia ja sipsiä niin itse olen pysynyt tiukkana, lukuunottamatta viime viikon rippijuhlia jossa otin pientäkin pienemmän juustokakkupalasen. Pitkän herkuttoman tauon jälkeen tuollainen pienikin kakkupalanen maistui uskomattoman hyvältä. 

Mutta mitä tuleekaan niihin vaatteisiini. Useampi lempivaatteeni on tullut tiensä päähän sillä ne eivät kertakaikkiaan mahdu käsivarsista päälleni. Olen muutaman kerran ollut kuin lenkki nakin kuoressa vetäistessäni puseron päälleni eikä kädet ole enää liikkuneet eteen eikä taa. Muuten vaatteet mahtuvat moitteetta, hihat vain ovat käyneet armotta pieneksi. 

Pitäisikö tässä kohtaa siis iloita, että salilla huhkiminen on tuottanut tulosta, vai surra etten enää mahdu useampaankaan lempipuserooni. 

Koska en kehtaa ihan rinnat paljaina juoksennella pitkin Oulua niin uusia vatteita on ollut pakko hankkia pieneksi menneiden tilalle. Salikaverini kanssa sovittelimme useampia vaatteita ja molemmat saimme nostaa vaatekokoa yhdellä, jopa kahdellakin koolla pelkkien käsivarsien vuoksi. Siinä sitä kummasteltiin Vero Modan sovituskopilla kun farkkumekko lepatti kuin teltta mutta hartiat olivat liiankin ahtaalla eli ei muuta kuin vieläkin suurempaa kokoa etsimään. Itse olen joutunut siirtymään  vaatteissani XS.stä S.ään ja osittain jopa M kokoon pelkkien hartioiden vuoksi. Itse en silti huomaa mitään suurta eroa kropassani mutta pakko kai se on uskoa jos vaatteet eivät enää mahdu päälle. 

Vaatekaappiini muutti mm. tämän näköisiä uutukaisia. 

Toppi Vero Moda, Valkoinen Bomper Only, Musta Bomper Gina Tricot.
Only
Gina Tricot

Espritin lempipuseroni harmittaa ehkä eniten mutta suunnittelin puseron kohtaloksi seuraavanlaista tuunausta. Voisikohan tuosta pitkäaikaisesta vaatteestani ratkoa hihat pois ja tilalle ommella pienen pitsikaistaleen? Hmmm... siinäpä minulle kevät puuhaa. 

Housuja ostaessani ilahduin suuresi sillä edelleen mahduin XS kokoisiin housuihin vaikka rakastankin jalkatreeniä. Jalkatreeni on kiinteyttänyt reisijäni ja se jos mikä tuntuu ihan mielettömän huipulta. En siis juokse salilla ihan turhaan. 


Oletko sinä hankkinut vaatekaappiisi kevään uutuuksia?

YHDEN KALUSTEEN MUUTOKSELLA KOKO HUONEEN ILME KIRKASTUI

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017


Noin viisi vuotta sitten kun edessä oli lastensängystä luopumisen aika, halusin Pipunan huoneeseen levitettävän rautasängyn. Valkoisen tietenkin. Sellainen hommattiin mutta samoin tein olin erittäin tyytymätön hankintaan. Sängyn runko ei mielestäni ollut valkoista nähnytkään vaan siitä kuulsi jonkin sortin vihreä väri. Toki saatoin olla kateudesta vihreä ja näin ollen näin valkoisenkin vihreänä.
Levitettävän sängyn plussa puolia oli siinä, että yövieraille löytyi aina helpolla nukkumapaikka. Suuri miinus sängyssä tuon värin lisäksi oli myös sen massiivinen koko. Meidän huushollin makkarit ovat vessakopin kokoiset, joten sinne kun ahtaa noinkin jykevän sängyn niin eipä sinne paljoa muuta mahtunutkaan.
Sänky ajoi asiansa useamman vuoden mutta jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen, että meillä käy niin harvoin yövieraita, ettei sen vuoksi ainakaan ole mitään tarvetta pitää tuota tilan syöjää.


Toissa viikolla päätin ex temporee, että kokeillaanpa menisiko sänky kaupaksi facen kirpparilla. Nappasin kuvat ja laitoin myynti-ilmoituksen. Meni minuutti ja sänky oli varattu ja illalla haettu.
Useamman yön neiti nukkui pelkällä patjalla ja ilmoitti, ettei hän mitään uutta sänkyä edes halua kun lattialla nukkuminen on niin mukavaa.
Uusi sänky löytyi Jyskistä. 



Ehtona sängylle oli, että sen pitää olla myös tarvittaessa aikusen nukuttava, sekä jalkojen piti olla tarpeeksi korkeat, että teettämäni lelulaatikot mahtuisivat uudenkin sängyn alle.  






Uskomatonta miten uusi sänky sai huoneen näyttämään niin paljon valoisammalta ja tilavammalta. Uudistettuun huoneeseen on olleet erittäin tyytyväisiä niin tytär kuin äitikin. 

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -