Meidän häät

Menimme naimisiin 30.6.2012. Samana kesänä yhteiseloa meille tuli 10vuotta, eli ihan heti tapaamisen jälkeen emme alttarille astelleet. 
Naimisiin menosta päätimme talvella -11 eli noin 1.5vuotta ennen häitä. Tunnetusti touhukkaana ihmisenä pistin samoin tein hihat heilumaan. Ensi töikseen ilmoitin asiasta äidilleni sekä ystävälleni josta tuli kaaso. Seuraavana tietysti piti alkaa etsimään juhlapaikkaa joka kyllä oli minulla jo aikalailla selvillä mutta halusimme katsella varalta muutamia muitakin paikkoja. Juhlapaikaksi valitsimme kuitenkin Oulunsuun pirtin jota olin miettinyt pitkään, että tuo olisi se paikka jossa haluaisin häitäni viettää. Kun juhlapaikka varmistui, samalla varmistui myös itse hääpäivä. Vaikka olimmekin hyvissä ajoin liikkeellä, saimme viimeisen vapaana olevan viikonlopun Oulunsuun pirtiltä. Kysytty paikka siis. Päivän varmistuttua aloin soittelemaan kirkkoa. Se oli vielä täysin vapaa sille päivälle joten saimme valita kellon ajan vapaasti. Kirkkona meillä toimi Oulujoenkirkko joka taitaa olla tuomiokirkon tavoin suosituimpia kirkkoja Oulussa. 
Väriteemaksi valikoitui valkoinen/vaaleanpunainen/kulta. Kulta jäi varmaankin aika vähälle mutta valkoista ja vaaleanpunaista oli mielestäni sopivan tasaisesti. Miksi nämä värit? Simppeleitä värejä molemmat, aika varmat värit löytää koristeita yms. 
Periaatteena meillä oli pitää kauniit pienehköt häät mahdollisimman pienellä budjetilla. Tottakai häihin saa helpolla uppoamaan rahaa vaikka kuinka paljon tekisikin juttuja itse ja valitsisi edullisempia vaihtoehtoja, rahaa kuluu, siitä ei pääse mihinkään. Rahaton vaihtoehto olisi tietenkin maistraatti, ei kiitos, emme kumpikaan halunneet sitä vaihtoehtoa. Pyrinkin siis muutenkin innokkaana näpertelijänä tekemään mahdollisimman paljon itse. Isona apuna valmisteluissa oli tottakai kaaso ja bestman, äiti, anoppi, mieheni sisko sekä isät ja moni moni muu. 
Alussa lupasin, että kunhan naimisiin pääsen niin minulle riittää joku kaunis kesäinen mekko. Nooh tuota noin, kuinkahan kauan tuota lupausta kesti?? Muutaman viikon tai päivän. Oli maaliskuu -11 ja olin jo äitini kanssa sovittelemassa hääpukuja Morsiusliike Glamourissa sekä Morsiusateljee Katariinassa. Ei sitä oikeaa pukua kauaa tarvinnut etsiä, ostin puvun jota sovitin toisena. Eikä siis kyse ollut enää mistään kauniista kesäisestä mekkosta vaan ihan aidosta oikeasta hääpuvusta. Eli se siitä. 
Pitopalvelu löytyi muutaman puhelinsoiton jälkeen ja kakut meille teki hyvä ystävämme joka on todella taitava kondiittori. Ostelin tarvikkeita sitä mukaan kun ne eteen vain tulivat ja pian meidän kodinhoitohuone olikin vuorattu pahvilaatikoilla. 
Jossain vaiheessa mielessä ei ollutkaan muuta kuin hää sitä hää tätä ja varmaan olin aika raivostuttavaa seuraa kun puheenaiheena oli yksi ja ainoa asia. 
Eikö tämä aika kulu ikinä, ajattelin epätoivoisena, johon ystäväni totesi, että "voi kuule, 1.5vuotta menee hujauksessa". No se on kyllä niin totta. 
Samalla kun suunnittelimme häitä, katselin ja mietin sormusta. Se oli selvää, että minulle tulee vain ja ainoastaan yksi sormus. Kihlasormus saa mennä kullaksi vihkisormukseen. Toinen mikä oli selvää oli se, että sormuksessani on yksi timantti, ei enempää eikä vähempää. Aluksi haaveilin perinteisestä kruunuistutetusta sormuksesta. Mutta luovuin siitä ajatuksesta jossain vaiheessa, se olisi ollut tällaiselle hieman koheltelevalle touhuajalle hieman riskibisnes. Jossain vaiheessa tuli tunne, etten löydä mieleistä mallia. No onneksi ei ollut kiire. Lopulta se mieluinen malli hahmottui mieleen ja teetätinkin sormukseni erittäin taitavalla kultasepällä. Samassa paikassa teetimme myös puolisoni sormuksen joka on todella näyttävä. Mieheni sormukseen käytettiin hänenkin kihlasormus sekä mummolta peritty kantasormus, tämän vuoksi puolisoni sormuksella on tunnearvoa monin verroin. 
Sormuksen löytymisen lisäksi toinen haastava juttu oli löytää mieluinen valokuvaaja joka ei maksaisi tuhansittain. Itse kun tykkää kuvaamisesta ja sitä harrastaa innokkaana niin halusi tietysti kuvaajaltakin sitä jotakin, ja kukapa hääpari ei haluaisi tärkeästä päivästään ihania ikimuistoisia kuvia. Yksi kuva kertoo enenmmän kuin tuhat sanaa. Meille kuvia tuli yhteensä noin 1500, eli aika monta sanaa. Kuvaaja löytyi vihdoin ja viimein joka sopi myös hintabudjettiimme. Meillä oli siis dokumenttaarinen kuvaus, eli kuvaaja kulki mukanamme aamu 9stä ilta tunneille saakka. Näin meillä on kuvia kampaajalta, pukemiseen, kirkosta juhliin sekä tottakai potretit. No eihän minulle nyt yksi kuvaaja tietystikään riittänyt. Ei vaiskaan, pyysin ystävääni sekä kummityttöäni valokuvaamaan kaikki vieraat juhlapaikalla sillä välin kun me itse olimme hääkuvissa. Näin saimme kaikista vieraista kuvan perheineen/puolisoineen sekä samalla vierailla vierähti odotus aika mukavasti. Suosittelen tätä lämpimästi muillekin.



Jännittynyttä valmistelua, puolin ja toisin. Meille sattui kyllä maailman parhaat kaaso ja bestman, heidän käsiin saattoi luottaa koko päivän. 


Sitten sitä ollaankin jo Herra  ja Rouva <3



Jospa minä saisin joskus tehtyä nämä Hää-sivut loppuun saakka. Tätä tekoa on hidastanut uusi kone jolla ei ole kuvia häistä ja taitoni siirtää kuvat tälle koneelle on surkea. No tässä hieman esimakua häistämme. Ne olivat ihanat ja ikimuistoiset <3

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Meillä oli kyllä maailman paras kuvaaja <3 ja maailman paras päivä.

      Poista
  2. Aivan ihana tuo kuva, missä työnnät autoa! :)

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä edellisten kanssa - mainio kuva.
    Ja morsian on kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuvat on kyllä ihania/hauskoja. Morsiammen ulkonäköön oli paljon nähty aikaa ja vaivaa :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Henna. Se on kyllä aikas hauska. Tätäkin osita olisi tarkoitus jatkaa mutta miksi se aina jääkin??

      Poista
  5. Aah, ihania hääkuvia kauniista hääparista!! <3 <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun jaksat muistaa minua kommentilla, ne piristää päivääni.
Epäasialliset kommentit jätän julkaisematta.
-Nanni-

- THEME BY ECLAIR DESIGNS -